Artikkelikuva
Ranabir Samaddar tutkii Intian unohdettuja.

Kohtaamisia: Dai – Vietnam

Koko ikänsä katumyyjään työskennellyt Dai, 74, ei halua istua tyhjänpanttina.

Maailmanperintökohde Hoi Anin pienet suljetut kadut ovat täynnä lyhdynvalmistajia ja katumyyjiä. Alempana joen rannalla myyjät kauppaavat hedelmiä olkansa varassa kantamistaan koreista.

Matkanteosta ja maukkaasta ruoasta on täällä helppo nauttia. Silti tunnelmassa on jotain, josta ei oikein saa kiinni. Jotain joka piiloutuu pinnan alle.

Tulkin avustuksella puhun 74-vuotiaan Dain kanssa, joka on tienannut leipänsä katumyyjänä koko elämänsä. Kasvot ovat auringon ahavoittamat, mutta hartiat yllättävän vähän kasaan painuneet. Onhan nainen kantanut raskaita taakkoja olkapäillään vuosikaudet.  

”Aloin tehdä töitä kymmenvuotiaana vihanneksia myymällä. Perheeni oli niin köyhä, ettei minua voitu lähettää kouluun. Onneksemme yksi talosta taloon kiertävä nainen opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan”, Dai kertoo.

Turismi Hoi Anissa on kasvanut valtavasti viimeisten vuosien aikana, ja sen tuloksena hyvinvointi ja taloudellinen tilanne on parantunut, sanoo Dai. Hintataso koko Vietnamissa on noussut, ja maa on muuttunut keskitulotasoiseksi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla maa oli yksi Aasian köyhimmistä.

Dai kertoo, että molemmat hänen poikansa ovat käyneet koulua ja heillä on omat puusepänverstaat. Dai asuu toisen poikansa luona. Suurin osa vietnamilaisista elää yhä suurperheissä.

Tulkkimme kertoo olevansa yllättynyt siitä, että tämän ikäinen nainen kiertää myymässä hedelmiä. ”Eikö lasten tulisi pitää sinusta nyt huolta”, hän kysyy Dailta, joka tuijottaa hämillään uurteisia käsiään.

”Myyn edelleen hedelmiä, sillä en halua vain istua paikoillani. Haluan auttaa perhettä tienaamaan rahaa.”

Maassa vieraillessani yritän keskustella ihmisten kanssa Vietnamin historiasta, sodasta ja sen vaikutuksista nykyisyyteen. Suurin osa ihmisistä sivuuttaa kysymyksen tai toteaa, ettei enää välitä siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut – että on tärkeää katsoa eteenpäin. Niin myös Dai, joka pelkästään hymyilee herttaisesti.

Vietnamilaiset ovat hyvin hiljaista kansaa. Heidän seurassaan jää miettimään, minkälaisia tarinoita hymyilevien kasvojen takana piilee.

Kaikkialla Vietnamissa eletään nyt muutosta, raivokasta rakentamisen aikaa. Voi vain toivoa, ettei edistyksen kiire pyyhi samalla pois monia vanhoja, arvokkaita perinteitä

Tilaa Maailman Kuvalehti