Artikkelikuva

Arabirytmien taitaja

Burhan Hamdonin mielestä arabialaisessa musiikissa on enemmän tunnetta kuin länsimaalaisessa.

”Länsimaiset eivät kuule arabialaista musiikkia missään, eivätkä siksi ole tottuneet siihen”, sanoo Burhan Hamdon. Hänen mielestään arabialainen musiikki voi kuulostaa harjaantumattomaan korvaan kaoottiselta, sillä orkesterin jokainen soitin saattaa soittaa omaa melodiaansa. Myös arabialainen sävelasteikko poikkeaa länsimaisesta.

”Korva kyllä tottuu uudenlaiseen musiikkiin, vähän kuten makuaisti tottuu uuteen ruokaan.”

Syyrian Homsissa syntynyt Hamdon, 52, esittää ja säveltää arabialaista musiikkia. Miehen muusikon ura alkoi tosin vasta aikuisena Suomessa, sillä uskonnollisessa perheessä ei soittamista hyväksytty. Ehkä juuri siksi Hamdonista tulikin laulaja.

”Suomessa ei tänne vuonna 1990 tullessani ollut arabialaisen musiikin osaajia. Onneksi 1996 tapasin Leif Karlsonin, jonka klassista arabialaista musiikkia esittävästä Al Teslim -yhtyeestä puuttui solisti.”

Siitä lähtien Hamdon on kiertänyt laulamassa konserteissa, festivaaleilla ja häissä eri kokoonpanoilla.

 

Hamdon uskoo, että musiikki on pohjimmiltaan ihmisiä yhdistävä kansainvälinen kieli. Hän toivoo, että viime aikoina Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden myötä myös arabialaista musiikkia kuullaan enemmän.

Musiikki heijastelee aina myös muuta yhteiskuntaa, Hamdon sanoo.

”Arabialaisessa musiikissa on enemmän improvisaatiota ja tunnetta kuin länsimaalaisessa. Nykyään arabimaissa halutaan musiikin avulla jakaa kärsimyksiä ja kertoa poliittisista ongelmista – vaikkapa Syyrian diktatuurista.”

Pari vuotta sitten Hamdon oli mukana Olen suomalainen -musiikkivideoprojektissa, jossa eri maista kotoisin olevat suomalaiset tulkitsivat uudelleen Kari Tapion esittämän käännöskappaleen. Videon tarkoituksena oli herätellä keskustelua siitä, mitä suomalaisuus on 2010-luvulla.

 

Käsitysten ravistelulle on Hamdonin mielestä edelleenkin tilausta, sillä hän kohtaa päivätyössään Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtajana jatkuvasti ennakkoluuloja muualta tulevia kohtaan.

Hamdon on työskennellyt kotouttamisen parissa vuosituhannen vaihteesta lähtien. Kiireinen työ toiminnanjohtajana vaatii myös veronsa. ”Nykyään tuntuu, että ehdin laulaa enää autoa ajaessani”, mies nauraa.

Tilaa Maailman Kuvalehti