Kuva Tim Harfordista.
Elämä on sekavaa, ja ihminen on ihan hyvä ratkomaan ongelmia, sanoo Tim Harford. Hänestä hämmennys on siistiä iterointia hyödyllisempää.

Vastaisku KonMarille: sotku on hyväksi

Ihmiset toimivat paremmin, jos heitä ravistelee välillä tutuilta urilta erikoisemmille vesille, väittää ekonomisti Tim Harford.

Teksti: Esa SalminenKuva: Emily Qualey / Poptech

LyhyetTyöMediaTaide

Lukiolaisilla tehtiin koe, jossa osa oppilaista laitettiin lukemaan materiaalit tavallisen fontin sijasta kursivoidulla Comic Sansilla – kaikkien inhokkifonttien kuninkaalla. Saattaa tuntua julmalta, mutta se toimi: oppilaat, jotka olivat joutuneet lukemaan vaikeampaa fonttia, olivat hidastaneet tahtia ja muistivat lukemansa paremmin.

Tämä ekonomisti Tim Harfordin esimerkki on hänen uudesta kirjastaan Messy: How to Be Creative and Resilient in a Tidy-Minded World, jossa Harford julistaa kaaoksen ilosanomaa.

Hänen mukaansa ihmisten tulisi rakastaa sotkuisuutta. Jos me joudumme pärjäämään hankalien tilanteiden kanssa, saavutamme lopulta parempia tuloksia. Sotkuisuus ja pieni epävarmuus synnyttävät luovuutta, uusia ajatuksia ja innovaatioita.

Harfordin kirjassa muusikko ja tuottaja Brian Eno paljastaa metodinsa hittilevyjen takana: pitää häiritä ja sotkea. Enolla on korttipakka, josta hän tapaa vetää satunnaisen ohjekortin: Vaihtakaa soittimia: kitaristi rumpujen taakse. Yhdessä kortissa lukee vain: vettä. On muusikoista kiinni, miten he reagoivat. Tai Eno saattaa osoittaa sattumanvaraista nuottia liitutaululla, ja soittajien pitää saada se biisiin mukaan.

Tällä metodilla syntyivät esimerkiksi David Bowien ja Iggy Popin Berliinin-albumit.

Metodi ei ole mukava, mutta sattumanvaraisuus ja pieni sekasorto auttavat ratkaisemaan ongelmakohdat ja avaamaan jumit.

Siisti, vähittäinen pienten askeleiden kokeilu eli iterointi toimii jonkin verran, Harford sanoo, mutta paremmin se toimii, jos sekaan heittää jotain täysin kummallista. Silloin ihminen ei kulje jämähtäneitä uriaan vaan joutuu toimimaan luovasti.

Harford ei sano sitä suoraan, mutta hänen puheenvuoronsa on tietyssä mielessä vastaisku Marie ”KonMari” Kondon suositulle järjestelyfilosofialle. Mutta se on muutakin: Harford vastustaa kaikkea helppoa ja siistiä, etenkin ihmisten ajattelussa.

Myös omiin ajatuskupliin jääminen on Harfordin mukaan turvallisuushakuisuutta ja totutun toistamista. Ihmiset pitää hänestä pakottaa sotkuisille vesille ja ikäviin keskusteluihin. Sieltä saattaa löytyä ratkaisuja myös yhteiskunnallisiin ongelmiin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!