Anni Valtonen valkoisessa paidassa.
Anni on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.
Kuva: Milka Alanen

Polttaa, polttaa

Lapsena tai nuorena ei tullut mieleenkään, ettei talvea joskus enää olisi. Tai lunta. Viimeiset vuodet ovat menneet tuohon ajatukseen totutellessa, kirjoittaa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.

Teksti: Anni ValtonenKuva: Milka Alanen

NäkökulmatIlmastonmuutos

Talvi oli pitkä, muttei pimeä. Lunta oli kasoittain ja se mahdollisti paljon: lumilinnat, -lyhdyt, pulkkailun, kelkkailun, laskettelun, hiihdon. Talvi kului rattoisasti ulkona. Aina oli lapaset täynnä lumipaakkuja.

Paitsi silloin, kun kohdalle sattui pakkasöverit. Joskus oli niin kylmä, että koulumatkalla oli pakko kääntyä takaisin kotiin. Kasvot tunnottomina, täynnä valkoisia paleltumalänttejä. Varpaita sulateltiin lämpimässä vedessä.

Tarkistin asian: Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan erityisesti talvella 1985 ja 1987 Suomessa – ainakin Kuopion korkeudella – oli useita päiviä, jolloin pakkanen laski alle -35 asteen.

Lapsena tai nuorena ei tullut mieleenkään, ettei talvea joskus enää olisi. Tai lunta. Viimeiset vuodet ovat menneet tuohon ajatukseen totutellessa: voi olla, että ilmastonmuutoksen seurauksena talvea ei Suomessa kohta ole. Nykylapset joutuvat tiedostamaan tämän.

Ja kyllä: ajatus on surullinen.

Omistimme tämän vuoden ensimmäisen lehden ympäristölle. Pääjuttunamme on Kukka Rannan reportaasi Huippuvuorilta. Ranta hyppäsi Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksen kyytiin päästäkseen selville arktisen alueen tilasta. Ilmeni muun muassa, että jää on Huippuvuorilla kutistunut kymmenkertaisesti Suomen pinta-alan verran kesäaikaan viimeisen 35 vuoden aikana.

Ja mitä sitten?

Tammikuussa julkaistujen tilastojen mukaan vuosi 2016 oli kuumin maapallon historiassa. Sekin on selvää, että lämmön kohoaminen on seurausta ihmisen toiminnasta. Vaikka kuinka pidänkin lämpimästä, jopa helteestä, tästä kehityskulusta en pidä.

Jos ilmaston keskilämpötila nousee kahdella asteella nykyisestä, kyseessä on uusi ilmastotyyppi, josta ihmiskunnalla ei ole kokemusta. Tämä tarkoittaa äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä: tulvia ja kuivuutta, konflikteja ja sotia. Pakolaisuutta. Eläinlajien häviämistä.

Ympäristöaktivisti Sini Saarela sanoo haastattelussaan, ettei luonnon puolustaminen ole ainoastaan aktivistien tehtävä. Jokainen meistä voi tehdä arjessaan tekoja, joilla hidastaa ilmastonmuutosta.

”Kuinka moni oikeasti tiedostaa esimerkiksi sen, että kasvihuonepäästöjen takia lihansyönti on huono asia ympäristölle?”

Me täällä Maailman Kuvalehdessä päätimme kantaa kortemme kekoon: vähän vähemmän paperia ja jakeluautojen pakokaasua. Tänä vuonna teemme kymmenen lehden sijasta seitsemän aiempaa paksumpaa liimaselkäistä numeroa, joissa kaikissa on teema. Lisäksi löydät verkosta entistä useammin ajankohtaista luettavaa.

Anni Valtonen valkoisessa paidassa.

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden toimituspäällikkö. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisältöjen ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.