Elina Hirvosen profiilikuva oranssilla taustalla
Elina on kirjailija ja dokumenttiohjaaja.
Kuva: Teemu Ullgrén

Ilman mediaa ei ole demokratiaa

"Suomalaisista 38 prosenttia on menettänyt luottamuksensa perinteiseen mediaan."

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatDemokratia

Julkisen sanan neuvosto antoi 22. maaliskuuta Yleisradiolle langettavan päätöksen journalistisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolisille. Päätös liittyi Ylen Terrafame-uutisointiin. Neuvosto katsoi, että Yleisradion vastaavan päätoimittaja Atte Jääskeläisen toiminta sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä lähestyi Yleisradiota useilla sähköposti- ja tekstiviesteillä, oli poikkeuksellista eikä sille ollut journalistisia perusteita.

Päätös syntyi tiukalla äänestyksellä. Tämä kertoo siitä, miten vaikeaa asiasta oli löytää yksiselitteistä totuutta. Päätöksen tiukkuus jätti tilaa sille, että poikkeuksellisesta prosessista syntyi poikkeuksellinen jälkipuinti. Sen yhteydessä Jääskeläinen ja Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen kyseenalaistivat journalistien tärkeimmän itsesäätelyelimen päätöksen erikoisella tavalla. Keskustelu on kuin jääkiekkofinaali, jossa Suomen pelaajat laukovat raivolla omaan maaliin.

 

Ajatuspaja e2:n kyselytutkimuksen mukaan 38 prosenttia kaikista suomalaisista ja 71 prosenttia perussuomalaisten kannattajista on menettänyt luottamuksensa perinteiseen mediaan. Epäluottamuksen taustalla on median näkeminen yhä vahvemmin politiikan osapuolena sen sijaan, että korostettaisiin riippumattoman median roolia yhtenä sananvapautta ja demokratiaa takaavista instituutioista.

Samaan aikaan ”vaihtoehtoiset totuudet” valtaavat alaa Suomen lisäksi muissa länsimaissa aina Valkoiseen taloon asti.

 

Politiikan teoreetikko Hannah Arendt kirjoittaa teoksessaan Totalitarismin synty instituutioiden voimasta demokratian takaajana. Arendtin mukaan demokraattisten ja autoritaaristen hallintojen ero ei ole poliitikkojen rehellisyydessä vaan neutraaleissa instituutioissa, jotka varjelevat totuutta ja oikeudenmukaisuutta politiikasta riippumatta.

Ajassa, joka muistuttaa yhä enemmän sitä, mitä Arendt kuvaa ”keskinäisen vihan valtavaksi kasvuksi”, valemedia ja nationalistisen populismin nousu koettelevat demokratian takaavia instituutioita ympäri läntistä maailmaa. Siksi on häkellyttävää, että myös muut kuin populistipoliitikot puhuvat näistä instituutioista halveksivasti.

Suomessa osa hallituspuolueiden poliitikoista on osoittanut halveksuntaa mediaa, yliopistoa ja perustuslakia kohtaan. Pääministeri on useaan otteeseen kyseenalaistanut Yleisradion luotettavuuden ja osa johtavista poliitikoista on ilmoittanut valikoivansa toimittajat, joille suostuvat antamaan haastatteluja.  

 

Demokratiaan kuuluu myös sitä varjelevien instituutioiden kritiikki. Mutta vallanpitäjien olisi syytä harkita tarkkaan, milloin heidän omaa toimintaansa valvovia instituutioita kannattaa kritisoida. Viisasta on vaieta ainakin silloin, kun kritiikin taustalla on loukatuksi tuleminen tai henkilökohtaiset tunteet.

Päätoimittajat ja poliitikot ovat myös itse demokratian instituutioita. Heidän vastuullaan on jotain paljon suurempaa kuin heidän omat tunteensa. Puolustaa rakenteita, joiden mukana demokratia joko kestää tai murtuu.

Elina Hirvosen profiilikuva oranssilla taustalla

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Hänen kolmas romaaninsa Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 2015.