Markus Leikolan profiilikuva Kuva: Vessi Hämäläinen

Maailman nimet laillisiksi

"Nimilaki jos mikä heijastelee yhteiskunnan tilaa."

Teksti: Markus LeikolaKuva: Vessi Hämäläinen

NäkökulmatKulttuuriTasa-arvo

Kulttuurien välinen tasa-arvo lähti vappuna Suomessa liikkeelle poliittisena lakiuudistuksena. Se jäi useimmilta huomaamatta, kun ministeriruletti pyöri täysillä ja puoliväliriihestä lenteli puolijyviä sekä puoliakanoita.

Uusi nimilaki merkitsee teknisesti suurempaa vapautta ihmisille valita tai muuttaa oma tai lapsensa nimi. Lain perustelut tuovat selkeästi esiin sen, kuinka tarve väljentää nimien normeja lähtee siitä, että Suomessa asuu entistä enemmän ihmisiä, joiden nimien määrä tai laatu heidän omissa kulttuureissaan on toisenlainen kuin Suomessa on perinteisesti ollut. Oikeusministeriön lakia valmisteleva työryhmä totesi, että Suomi on muuttunut perusteellisesti sitten edellisen, vuoden 1986 nimilain.

 

Nimilaki jos mikä heijastelee yhteiskunnan tilaa. Nimeen on aina liitetty merkityksiä ja nimien käyttöä on tästä syystä haluttu säädellä. Ei ole yhdentekevää, ketä kutsutaan ”Jumalan voidelluksi”, ketä ”voittamattomaksi”, ja minkä pyhimyksen toivotaan varjelevan pienokaisen elämää.

Vastaavasti teemme myös nimistä päätelmiä ihmisten etnisestä alkuperästä tai kulttuurisesta identiteetistä. Nykyaikana on toki selvää, että Lindström ei ole välttämättä äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta sujuvaa suomea puhuva Hernández saattaa hätkähdyttää. Ja jos pojalla, jonka nimi paperilla on Muhammed, onkin tavattaessa oljenvaalea tukka ja siniset silmät, niin paatuneinkin liberaali hieraisee helposti silmiään.

 

Suomessa voi jatkossa käyttää neljää etunimeä. Myös etunimi, joka ei vastaa nimilain harkinnanvaraisia vaatimuksia, voidaan hyväksyä jatkossa uskonnollisen tavan vuoksi sekä jos ihmisellä on ”yhteys vieraaseen valtioon”, jossa tällainen nimi on käytössä. Toisin sanoen ratkaisevaa on ihmisen kulttuuritausta, ei nimen merkitys tai sisältö suomeksi.

Uusi laki mahdollistaa myös muita kuin perinteisiä suomalaisia tapoja - eli yhdysviivan - yhdistää kaksi sukunimeä toisiinsa.  Espanjankieliset kahden sukunimen yhdistelmät voidaan kirjoittaa siten kuin espanjankielisissä maissa.

Merkittävää on, että kun oikeusministerinä toimiva Jari Lindström (ps.) esitteli lakia medialle, hän nimenomaan toi kulttuuriset syyt esiin.

 

Käytännön politiikassa siis perussuomalaisillakin yksilön identiteetti menee kansakunnan identiteetin edelle. Toki uusikin nimilakiehdotus tuntee vielä suojatut sukunimet, kuten myös etunimien kytkemisen jompaankumpaan sukupuoleen. Eli ei radikalismia sentään  tämän enempää.

Työryhmä toteaa erikseen, että kansainvälisen nimen tulee perustua kytkökseen. Pelkästään halu hakeutua kansainväliselle uralle ei oikeuta Väinö Kalevia muuttumaan Jean-Baptisteksi. Mutta yhä kauempana on aika, jolloin kastepappi merkitsi kirkonkirjoihin sen nimen, jonka itse koki sopivaksi edustamaan jumalista maailmanjärjestystä.

Markus Leikolan profiilikuva

Markus Leikola

Kirjoittaja on kirjailija ja media-alan monitottelija.