Niki Tsappos hymyilee, taustalla kukkivia kirsikkapuita
"Nuorena koin, että monille tanssinopettajille tärkeintä oli näyttää hyvältä sen sijaan, että he olisivat paljastaneet jotakin itsestään", Tsappos sanoo.
Kuva: Heidi Rostén

Tanssin vapaustaistelija

Niki Tsappos teki historiaa voittamalla ensimmäisenä naisena hiphopin maailmanmestaruuden. Voitto taltioitui elokuvaan, joka sai maailman polvilleen.

Teksti: Heidi RosténKuva: Heidi Rostén

PitkätKulttuuriRuotsi

Liike on sana. Valitse ensin yksi, sitten toinen. Pian sinulla on kokonainen lause. Yksittäiset liikkeet eivät sellaisenaan merkitse mitään. Mistä haluat puhua, mitä haluat sanoa – sillä on merkitystä.

Niki Tsappos, 32, istuu Kulturhusetin kahvilassa Tukholman Sergelin torilla ja puhuu tanssista. Toisinaan runollisesti, toisinaan kriittisesti. Äänessä on poikkeuksellista lämpöä, ja sanat sielu ja sydän toistuvat usein. Hän myös kuuntelee tarkasti. Ja nauraa paljon.

”Kielet kiinnostavat minua. Ne ovat hienoja heijastumia ihmisistä ja kulttuureista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset eivät ole kovinkaan innostuneita puhumaan todellisista tunteistaan. Mielestäni ruotsin kielestä puuttuu kokonainen tunneilmaisun sanavarasto. On vaikea pukea tunteita sanoiksi, koska sanoja ei yksinkertaisesti ole.”

Onneksi on tanssi. Kun Niki Tsappos 10-vuotiaana kuuli Warren G:n ja Nate Doggin kappaleen Regulate, kaikki muuttui. Hiphopiin tuntui liittyvän tietynlainen vapaus, kokonainen kulttuuri, joka avasi ovia uudenlaiseen ilmaisuun.

”Hiphop puhutteli minua aivan erityisellä tavalla. Se lunasti kaikki lupauksensa siinä missä muut musiikkisuuntaukset pettivät. Rakastin  tunnetta, jonka se minussa herätti. Ja vaikka soundi oli hieno, yllättävintä oli se, miten se sai minut liikkumaan.”

Etiopiassa syntynyt ja vauvana Ruotsiin adoptoitu Tsappos kasvoi viisihenkisessä perheessä Tukholmassa. Boheemielämää viettäneiden vanhempien arki muuttui perheenlisäysten myötä, mutta tietynlainen vapaus jäi. Ystäviä kutsuttiin usein kylään – elämää, ystävyyttä ja musiikkia haluttiin juhlistaa.

“Se ajatusmaailma antoi minulle paljon. Minulla ei ollut koskaan tunnetta, että asiat pitäisi tehdä niin kuin muut ne tekevät, tai että elämää pitää elää jollain tietyllä tavalla.”

Tsappos aloitti tanssitunnit verrattain myöhään, vasta noin 12-vuotiaana.  Sitä ennen vain tanssittiin, aina ja joka paikassa. Tsappos kutsui usein ystäviä kotiinsa tanssimaan ja koulussa järjestettiin esityksiä.

”En tiennyt tanssityyleistä juuri mitään. Meillä taisi olla kotona vain kaksi televisiokanavaa. Katsoin usein suomenkielistä Moi mukulat -ohjelmaa ja yritin pysyä perässä”, Tsappos nauraa. ”Musiikkivideoita piti sen sijaan mennä katsomaan ystävien luokse.”

Mutta jotain erityistä tanssissa oli alusta asti.  Se tuntui arvokkaalta ja teki onnelliseksi. Kun ystävät väsyivät, Tsappos jatkoi. Side tanssiin oli vahva, sen hän ymmärsi jo varhain. Tanssijan urasta Tsappos ei kuitenkaan osannut edes haaveilla. Siitä huolimatta kaikkea tekemistä määritti rakkaus tanssiin. Kun esikuvia ei nuorelle tanssijalle Ruotsista löytynyt, piti vaikutteita etsiä kauempaa.

”Olin nuorena hyvin nirso. Etsin tanssista puhtautta mutta koin, että monille opettajille tärkeintä oli näyttää hyvältä sen sijaan, että he olisivat paljastaneet jotakin itsestään. En pitänyt sitä rehellisinä. Ymmärsin, että minun pitää lähteä muualle, jos haluan avata itseäni tanssille enemmän.”

Matkat hän rahoitti työskentelemällä päiväkodissa, kahviloissa ja baarien narikoissa. Se kannatti. Intohimosta tuli lopulta ammatti ja tanssi vie yhä Tsapposta ympäri maailmaa. Kotiin Tukholmaan hän tuli Madagascarilta, sitä ennen oli työmatkat Japaniin ja Kiinaan. Seuraavana vuorossa on Kreikka. Mutta palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepäin.

Vuosi 2010. Pariisi. Maailman suurin kansainvälinen katutanssin kilpailu Juste Debout. Ruotsalaisduo Niki Tsappos ja Martha Nabwire ovat raivanneet tiensä finaaliin.  Nyrkkeilykehää muistuttavaa tanssiareenaa ympäröi 20 000 katsojaa. Takana on pitkä päivä odottelua, battleja ja lisää odottelua. Lopulta vastassa seisoo oma opettaja.

”Päässäni musteni, mutta onneksi keho tiesi mitä piti tehdä. Piti vain tanssia. Kun musiikki lopulta katkaistiin ja nimeäni huudettiin, en voinut lopettaa. En ollut koskaan kokenut sellaista energiaa. Minun piti laittaa käteni nyrkkiin, jotta sain virtauksen loppumaan kehossani”, Tsappos selittää innokkaana.

Ruotsalaiskaksikko julistettiin kisan voittajaksi. Se oli historiallinen voitto. Tsappoksesta ja Nabwiresta tuli maailman ensimmäiset katutanssin maailmanmestaruuden voittaneet naiset.

Valtarakenteita oli ravisteltu, mutta voiton todellinen merkitys kirkastui heille vasta myöhemmin.

”Voitossamme suurinta oli se, että niin monet ihmiset voittivat. Naiset olivat hyvin kannustavia ja valtaosa ihmisistä innoissaan, mutta vastarintaakin oli. Ihmiset hermostuvat, kun tapahtuu muutoksia.”

Hiphop nousi aikoinaan alistamisen kulttuurista. Uusi kieli antoi äänen niille, joilla sitä ei ollut. Samanaikaisesti hiphopista kehittyi myös sukupuolet ahtaasti määrittelevä kulttuuri. Tie ulos ahtaista muoteista on pitänyt raivata itse. On pitänyt uskaltaa itse määritellä itsensä.

”Jokaisessa maassa on omat vapaustaistelijansa”, Tsappos nauraa ja vakavoituu sitten: ”On olemassa paljon ajatuksia siitä, miten naisten tulisi tanssia ja pukeutua. Ajatus on ahdettu pieneen muottiin ja siinä muotissa tulisi pysyä. Me emme tehneet niin, koska olimme tanssissamme rehellisiä ja avoimia.”

Se ihastutti. Maailmanmestaruudestaan huolimatta kaksikko nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta viime vuonna, kun ruotsalaisohjaaja Tora Mkandawire Mårtensin dokumentti Martha & Niki sai ensi-iltansa. Tanssijakaksikon elämää kuusi vuotta seurannut dokumentti kosketti tavalla, johon harva dokumentti pystyy. Tänä vuonna se palkittiin arvostetulla ruotsalaisen elokuva-alan Guldbagge-palkinnolla parhaasta dokumenttielokuvasta.

”Olin kauhuissani ennen dokumentin ensi-iltaa. Dokumentti on niin henkilökohtainen ja seuraa hyvin herkkää aikaa elämässäni. Mutta kukaan ei tuntunut vihaavan dokumenttia. Päinvastoin. Se sai vastaan niin paljon hyväksyntää, ettei tyhmillä vitseilläni ollutkaan enää merkitystä. Dokumentin viesti on persoonaani vahvempi”, Tsappos sanoo ja hymyilee.

Vaikka tanssijoina Tsappoksen ja Nabwiren tiet ovat sittemmin lähteneet eri suuntiin, dokumentti jatkaa maailmanvalloitustaan. Kaunis kasvutarina, altavastaajien voitto ja suuren rakkaustarinan kaltaiseksi kasvanut ystävyyssuhde, vetoaa katsojiin. Mutta ennen kaikkea dokumentti näyttää, mitä hiphop voi tanssina parhaimmillaan olla: vapautta, runoutta, uhmaa ja väline antaa muoto tunteille, joille on vaikea löytää sanoja. Mahdollisuus kertoa tarinoita, joita ei ole vielä kerrottu.

”Ruotsissa ja muuallakin Euroopassa on niin jännitteinen suhtautuminen tanssiin. Tanssia lähestytään tekniikka ja metodi edellä. Se on riskittömämpää kuin sielunsa paljastaminen, ja ymmärrän miksi monet valitsevat sen tien”, Tsappos sanoo.

Niki Tsappokselle metodi ei riitä. Kun tekniikka ottaa vallan, olennaisin katoaa. Hänelle tanssi on aitoa kommunikaatiota, se on tunne. Tanssilla on sielu.

”Kyse on sisällöstä. Aitous voi olla pelottavaa, mutta lopulta se antaa enemmän kuin ottaa. Jos katsot kun liikun, voit ymmärtää jotakin minusta. Voit saada jonkunlaisen käsityksen siitä, kuka ihmisenä olen.”