Artikkelikuva
Ratsujousiammuntakursseilla luonto on läsnä äänineen

Villiä alkukantaisuutta: Ratsujousiammuntaa Lapissa

Ratsujousiammuntakursseilla saa kokea alkukantaista iloa.

Muotkatunturin kupeessa Inarin seudulla huskyt ja hevoset juoksentelevat vapaina. Siperia Lapponica -rekikoiratarhan emäntä Tinja Myllykangas, 33 ja ratsujousiampuja Anna Minkkinen, 22, hätyyttelevät koiria loitommalle nuotiosta.

Joukko ratsujousiammuntakurssilaisia kasaa lautasille loimulohta, sienikeittoa, rosvopaistia ja grillattua karitsaa. Karvakaverit pyrkivät osingoille, mutta joutuvat tyytymään osaansa sivustaseuraajina.

Päivä on ollut vilkas. Olemme ratsastaneet, ampuneet nuolia jousella, uittaneet hevosia joessa, hyppineet maastoesteitä ilman satulaa.

Luontoyhteys ja yhteenkuuluvuus tuntuvat syntyvän kuin itsestään Lapin kesässä.

”Kauneinta on nähdä hevosten ja kurssilaisten ystävystyvän”, Myllykangas iloitsee.

Lapissa tänä kesänä alkaneet ratsujousiammuntakurssit ovat luontoon ja eläimiin hurahtaneiden naisten keksintö. Yhteistyö alkoi, kun sipoolainen Minkkinen matkusti ensikertaa Lappiin ja kuuli huhuja pienessä erämaatuvassa ilman sähköjä ja juoksevaa vettä elävästä naisesta.

”Silloin pääsin ensikertaa tutustumaan rekikoiriin”, Minkkinen sanoo.

Jo seuraavana kesänä hän tuli tarhalle töihin. Yhteistyö toisen elämäntapaintiaanin kanssa oli sinetöity.

Etelä-Suomessakin ratsujousiammuntakursseja järjestävä Minkkinen on harjoittanut ratsailta ammuntaa ympäri maailmaa. Parhaat opit hän on saanut lajin kaksinkertaisen maailmanmestarin Ali Ghoorchianin opissa Iranissa.

Ratsujousiammuntakursseilla luonto on alati läsnä äänineen, tuoksuineen ja väreineen. Mieli on levollinen, mutta valpas kuin villieläimillä.

Lapin erämaa on kurssimiljöönä uniikki.

”Pohjoinen luonto tekee leireistä erityisiä”, Minkkinen sanoo.

Kaksikko on selvästi löytänyt omannäköisensä elämäntavan. Kurssien avulla he viestivät siitä, mitä yhteys luonnon ja eläinten kanssa voivat ihmiselle antaa.

”Vauhdin ja tarkkuuden yhdistelmä herättää villin, alkukantaisen ilon”, Minkkinen pohtii.

Tilaa Maailman Kuvalehti