Kädet pitelevät rukousristiä
Kristittyjä on pidetty maailman vainotuimpana ryhmänä. Tätä selittää osin se, että kristinusko on maailman suurin ja laajimmalle levinnyt uskonto.
Kuva: Arun SankarLehtikuva-AFP

Uskontoja vainotaan valtavasti – ja kristittyjä kaikista eniten

Uskonnon perusteella tapahtuva vaino ei ole mennyttä aikaa. Maailman ihmisistä lähes 80 prosenttia elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Kristityt ovat kaikkein vainotuimpia.

Teksti: Mimosa HedbergKuva: Arun SankarKuvatoimisto: Lehtikuva-AFP

PitkätUskontoTasa-arvoIntiaNepal

Kansainvälinen Pew-tutkimusinstituutti julkaisi tänä vuonna paljon siteeratun raporttinsa, jonka mukaan vuonna 2015 maailman ihmisistä 79 prosenttia eli maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Se on Suomen Ekumeenisen Neuvoston ihmisoikeusasiantuntijan Anna Hyvärisen mielestä hurja luku.

”Sellaista ryhmää ei olekaan, jota ei vainottaisi. Ei ole maata, jossa uskonnonvapaus toteutuisi täydellisesti”, Hyvärinen sanoo.

Raportti osoittaa, että uskonnonvapausrajoitukset lisääntyivät maailmalla ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Uskonnon- tai vakaumuksen vapaus tarkoittaa oikeutta tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Vapaus on turvattu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa.

Kristityt kokevat raportin mukaan rajoituksia 128 maassa, kun taas muslimien uskonnonvapautta rajoitetaan 185 maassa. Maantieteellisesti haastavimpia alueita ovat Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka.

Uskonnonvapautta rajoittavat niin valtiot kuin sosiaaliset ryhmätkin. Monesti taustalla on se, että maassa on jokin vahva valtauskonto, josta muut vähemmistöuskonnot kärsivät.

Yleisesti kristittyjä on pidetty maailman vainotuimpana ryhmänä. Kansainvälisen Open Doors -järjestön tämänvuotisen World Watch List -raportin mukaan viime vuonna yli 350 miljoonaa kristittyä joutui vainon kohteeksi.

”Tätä voi selittää osaltaan se, että kristinusko on maailman suurin ja laajimmalle levinnyt uskonto. Silti mielestäni on tärkeää puhua kaikista, joita vainotaan”, Hyvärinen muistuttaa.

Viime vuonna yli 350 miljoonaa kristittyä joutui vainon kohteeksi.

Jatkuvasti otsikoissa esiintyvä Myanmarin muslimivähemmistö rohingyat ovat uskonnon vainoista äärimmäinen esimerkki.

Hyvärinen on työnsä puolesta perehtynyt uskontojen vainoon Intiassa, jossa vainotaan varsinkin vähemmistöuskoisia kristittyjä ja muslimeja. Intiassa kristittyjä on lähes 28 miljoonaa ja muslimeja yli 172 miljoonaa. Hyvärinen näkee vainot vakavana ongelmana.

”Intian perustuslakihan takaa uskonnonvapauden, mutta käytännössä tämä ei toteudu. Vuoden 2014 vaalien jälkeen tilanne on kiristynyt ja hindunationalismi on ollut nousussa.”

Retoriikka Intiassa on samansuuntaista kuin Myanmarin muslimivähemmistön kanssa – kristittyjä ja muslimeja pidetään muukalaisina, jotka eivät kuulu omaan maahansa.

”Muslimit Intiassa ovat kokeneet voimakasta stigmatisointia, jossa heidän ulkonäköään ja syömistapojaan leimataan. Myös kristittyjä stigmatisoidaan, mutta vähän eri tavalla – heidät nähdään kolonialismin tuotteina ja heitä syytetään epäeettisen lähetystyön harjoittamisesta.”

Äärimmillään uskonnonvapausloukkaukset voivat äityä surmatöiksi, ja rankaisemattomuuden kulttuuri on vallinnut voimakkaana.

Uskonnonvapautta rajoitetaan myös muilla tavoin kuin puhtaasti väkivallalla. Hyvärinen antaa pitkän listan esimerkkejä ympäri Intiaa: kehitysprojektien varjolla kristittyjen koteja ja kirkkoja on purettu maan tasalle, katolisia lapsia painostettu osallistumaan hindujen joogatapahtumiin ja eri uskontoon kääntymisestä on tehty luvanvaraista. Jopa joulun viettoon on haluttu kajota. Samalla sadoilta tuhansilta muslimeilta on viety kansalaisoikeuksia, kuten oikeus äänestää. Tilanne Intian eri osavaltioissa vaihtelee toki suuresti.

”Kristittyjä on yritetty myös aggressiivisesti käännyttää hinduiksi.”

Nepalista kantautuu hyvin samanlaisia uutisia kuin Intiasta. Kepa järjesti syksyllä muiden järjestöjen kanssa uskontoja ja kehitystyötä käsittelevän tilaisuuden, jossa Nepalin tilannetta selvitti maassa uskonnollista kääntymistä tutkinut Suman B. Paudel.

Hinduvaltaisessa Nepalissa etenkin alempien kastien köyhät edustajat ovat alkaneet kääntyä jopa joukoittain kristinuskoon. Hindulaisuudessa alemmat kastit kokevat usein olevansa loukussa luokkasysteemissä, kun taas kristinusko ei arvota ihmisiä samaan tapaan. Tämä on johtanut Paudelin mukaan välien kiristymiseen uskontokuntien välillä.

”Jos esimerkiksi hinduperheen lapsi kääntyy kristityksi, hänet suljetaan ulkopuolelle ja kohdellaan kuin petturia”, Paudel kuvaili.

Hinduaktivistit ovat kohdistaneet väkivaltaisia iskuja kristittyjä kohtaan Nepalissa ja jopa kirkkoja on pommitettu. Paudelin mielestä olisi tarvetta ohjelmille, jotka lievittäisivät jännitteitä kristittyjen ja hindujen välillä.

”Tarvitaan lisää uskontojen välistä dialogia”, Paudel totesi.

Hyvärinen on samoilla linjoilla. Dialogin lisäksi tietoa eri uskonnoista pitäisi lisätä. Uskontoihin liittyvä ”lukutaito” on myös tärkeää.

Hyvärinen jakaa huolensa siitä, kuinka meillä pohjoisessa uskonnot on häivytetty voimakkaasti yleisestä tilasta ja julkisesta keskustelusta. Uskontojen ymmärtäminen olisi hänen mielestään maailman lukutaitoa.

”Se on täysin riippumatonta omasta vakaumuksesta. Olisi tärkeää tiedostaa, miten ihmiset, jotka kuuluvat tiettyyn uskontoon, kokevat elämänsä. Jossain maissa ateismi on täysin vierasta.”

Mimosa Hedbergin kuva

Mimosa Hedberg

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri.