Kasvokuva Riina Katajavuoresta, taustalla pihlajametsää Kuva: Terhi Hytönen

Vieraana monikulttuurisissa kodeissa - "Kaikki perheet ovat melko samanlaisia"

Riina Katajavuoren uudessa lastenkirjassa vieraillaan Suomeen eri maista tulleiden ihmisten kodeissa. ”Olisi tärkeää, ettei naapuriin menemiseen tarvittaisi juhlallisia tekosyitä.”

Teksti: Anni ValtonenKuva: Terhi Hytönen

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusKulttuuriGlobalisaatioSuomi

1) Miksi kirjoitit kirjan Mennään jo naapuriin?

Tein kuvittaja Salla Savolaisen kanssa kymmenen vuotta sitten kirjan Mennään jo kotiin, jossa vierailtiin suomalaisissa kodeissa.

Nyt oli aika mennä naapuriin, lapsiperheisiin, joissa kumpikaan vanhemmista ei ole suomalainen. Idea oli, että otan mukaani tyttäreni Vellamon, 9. Hän on kirjan kokija.

2) Miksi tästä aiheesta piti tehdä kirja lapsille?

Oli tarve esitellä muuttuvaa, monen näköistä pääkaupunkia, ottaa keskiöön eri kulttuureista tulevat lapset. Lapsille ei ole mikään juttu se, mistä kukakin on kotoisin. Vellamollekin se tuntui olevan melko triviaalia.

Ajattelen, että sellainen lapsi tai aikuinen, jolla ei ole niin rikas kulttuuriympäristö, saa kirjasta tietoa. Välillä tuo tieto voi olla sitäkin, että kaikki lapsiperheet ovat melko samanlaisia!

3) Miten kirjan perheet valikoituivat?

Halusimme mukaan naapurimaat eli Venäjän ja Viron sekä sellaiset maat, joista Suomeen on tullut enemmän ihmisiä, kuten Somalia.

Yksittäiset ihmiset ja yhteistyötahot, kuten kehitysjärjestö Kepa, Kansainvälinen hiihtokoulu ja HIFK auttoivat perheiden löytämisessä.

4) Kirja on Salla Savolaisen upeasti kuvittama. Miten käytännössä teitte kirjan?

Olimme kodeissa useita tunteja, jotta Salla ehti piirtää tussilla erilaisia näkymiä ja tilanteita. Värit Salla nappasi valokuvaamalla kodit.

Usein aika kului ruoanlaitossa. Joskus olimme jo lähdössä kotiin, kun Salla päättikin vaihtaa kuvakulmaa.

Vastaanottokeskuksen mukaan ottaminen yhdeksi kirjan kodeista mietitytti: sehän on hyvin ahdas ja intiimi tila ja sinne menemiseen tarvitaan lupa. Mutta vierailu jemeniläisperheen huoneessa oli sydämellinen. Siitä jäi kaikille hyvä muisto.

5) Mikä yllätti sinut kirjaa tehdessä?

Suomalaisina pitämämme asiat eivät ole aina niin suomalaisia: esimeriksi marjastus ja sienestys ovat tärkeitä myös filippiiniläisille.

Minut yllätti se, kuinka ylpeitä tänne muuttaneet olivat suomalaisuudesta. Yksi marokkolainen mies joi aina itsenäisyyspäivänä kahvit paikallisessa urheiluhallissa ja katsoi Tuntemattoman sotilaan tv:stä. Intialaiset kehuivat äitiyspakkausta.

”Yksi marokkolainen mies joi aina itsenäisyyspäivänä kahvit paikallisessa urheiluhallissa ja katsoi Tuntemattoman sotilaan tv:stä.”

6) Mitä uutta opit?

Opin käyttämään sumakkia, kirpeää irakilaista maustetta. Olen laittanut sitä tekemääni kurpitsakeittoon. Vietnamilaisessa perheessä tutustuin hunajapomeloon.

Opin, että jos arabikulttuurissa kehuu jotain, sen saa omakseen. Olen kantanut syyrialaisperheestä ruokaa kasseittain kotiin. Näin, kuinka paljon sydämellisyyttä ja huumorintajua noissa kodeissa oli – ja että monet ulkomaalaiset tapaavat täällä maanmiehiään enemmän kuin kantasuomalaisia.

7) Miten kirjan perheiden lapset eroavat kanta­suomalaisista lapsista?

Lapsilla on hirmuinen kielitaito! Kirjan irakilaisessa perheessä puhuttiin kuutta kieltä. Eikö sitä voisi hyödyntää tässä yhteiskunnassa? Kiinnostuin itse arabian kielestä ja sen vivahteista. ”Tahtoisin kahvia henkäyksellä sokeria”, he saattavat sanoa.

8) Miten monikielisyys näkyy perheissä?

Lapset osaavat suomea paremmin kuin vanhempansa. Monilla vanhemmilla ei ole tarkoituskaan oppia kieltä – ainakaan jos Suomeen ei ole aikomus jäädä pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi intialaiset tutkijat käyttävät työssään vain englantia ja yhdysvaltalainen jääkiekkoilija pärjää hyvin pelkällä englannilla.

Joillekin vanhemmille oli yllätys, kuinka hyvin heidän lapsensa puhuivat suomea. Meidät yllätti se, etteivät he pääse juurikaan todistamaan tuollaisia tilanteita arjessa – vain harva kantasuomalainen tulee heidän kotiinsa.

9) Mikä kirjan perheitä yhdistää ja toisaalta erottaa?

Suomi. He ovat tulleet tai heidät on heitetty tänne jäiseen maahan. Kirjan ghanalainen perhe tuli tänne ripotellen – nyt vihdoin he ovat yhdessä. Toinen yhdistävä tekijä on tarkkailuasema, jonkunlainen ulkopuolelta katsominen. Itse yllätyin siitä, miten vaikeita käytännön perusasiat joissakin perheissä olivat. Mitä tarkoittaa vaikkapa ti-lyhenne, tiistai. Joku perhe kysyi, missä voi harrastaa kulttuuria lasten kanssa, osa ei tiennyt, että voi äänestää kunnallisvaaleissa.

10) Miten voisimme helpottaa muualta tulevien perheiden kotiutumista?

Ei tarvittaisi näin juhlallisia syitä kuin kirjan tekeminen, että voisi vierailla ihmisten luona.

Uskontojen yhteisopetus voisi olla askel kotiutumisen helpottamiseksi. Näin myös, kuinka tärkeää ihmisille on pitää yllä omaa kulttuuriaan, se on ymmärrettävää. Tv:stä seurataan entisen kotimaan kanavia. Toisaalta elämään janotaan myös suomijuttuja: hiihtoa, lätkää, luistelua.

Suomen oppiminen olisi hyvä asia: olet osa meitä. Erehdyin itse esimerkiksi puhumaan englantia iranilaiselle miehelle, joka koki olevansa täysin suomalainen.

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin. Tammi, 2017.

Anni Valtonen valkoisessa paidassa.

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.