Artikkelikuva
Antti Salminen (toim.)

Kirja-arvio: Etelän ja pohjoisen dialogia

Useista kirjoittajista ja haastavasta rakenteesta huolimatta kirja tarjoaa välähdyksiä siitä, miten ympäristöongelmia koetaan ja tulkitaan eri puolilla maailmaa.

Kirjeitä tulevaisuudesta – Ääniä maapallon säästymisestä on nimensä mukaisesti kirjeenvaihtokokoelma maapallomme tulevaisuudesta. Siinä käyvät dialogia ihmiset etelästä ja pohjoisesta, keskustellen ympäristön haasteista ja mahdollisista ratkaisuista. Toisilleen kirjoittavat niin alkuperäiskansojen edustajat kuin tutkijat ja aktivistitkin.

Lähtökohta on lohduton: teollisen vallankumouksen myötä jo 150 vuoden ajan länsilähtöinen tiede ja teollisuus ovat ajaneet maailmaa katastrofin partaalle.

”Ihmisten mukavuudenhalu on läntisen ideologian loukkaamaton perusoikeus, ja kellä tahansa on likipitäen velvollisuus pyrkiä saamaan itselleen kaikkea, mitä jollain muullakin sattuu olemaan”, kirjan toimittanut tietokirjailija Antti Salminen kirjoittaa.

Silti samoin läntisin keinoin ja ajatusmallein pohjoinen yrittää löytää ratkaisuja luomiinsa ongelmiin, joiden sijaiskärsijänä on etelä. Siksi kirjassa halutaan kääntää asetelma päälaelleen: etsiä ratkaisuja juuri etelästä.

 

Yhtenäinen kokonaisuus kirja ei missään nimessä ole. Sen sijaan se tarjoaa välähdyksiä siitä, miten ympäristöongelmia koetaan ja tulkitaan eri puolilla maailmaa, välillä arjen välityksellä, välillä hyvin teoreettistenkin viitekehysten läpi.

Brasilialaisen alkuperäiskansojen puolustajan Davi Pereira Júniorin ja saariston yhteisökylässä asuvan väitöskirjatutkijan Inkeri Aulan keskustelussa vaihdetaan arkisia kuulumisia, mutta toisaalta pohditaan myös luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Feministiaktiivien Judy A. Pasimion, Pieta Hyvärisen ja Marjaana Jauholan dialogi lähtee puolestaan hyvin erilaisella nuotilla, kun filippiiniläinen Pasiomio käynnistää kirjeenvaihdon ilmaisemalla huolensa maansa poliittisesta tilanteesta ja presidentti Rodrigo Duterten käynnistämästä huumesodasta. Koskettava kirje aloittaa kumpuilevan dialogin, jossa pureudutaan feminismiaktivismiin.

Eniten kirjeenvaihdossa toisiaan haastavat iranilaistutkija Taghi Farvar ja suomalaistutkija Teppo Eskelinen. Muut tekstit ovat sävyiltään hyvinkin samanmielisiä. Pohjoisesta valikoidut kirjoittajat tietävät, ettei lännen malli tarjoa riittävästi ratkaisuja. Lukija jää kaipaamaan enemmän kontrastia.

 

Keskustelut rönsyilevät, ja välillä ajatustenvaihtoa on vaikeaa seurata. Aika ajoin puhutaan toisten ohi. Tämä on hinta, jonka kirjan rakenteesta joutuu maksamaan.

Useista kirjoittajista ja haastavasta rakenteesta huolimatta kirja tarjoaa pureksittavaa – ja myös toivoa. Se sopii lukemiseksi sellaiselle, joka haluaa kyseenalaistaa omia käsityksiään ympäristöstä ja ilmastosta.

Valmiita vastauksia kirja antaa vähän.

Tilaa Maailman Kuvalehti