Kuvassa kenialaisen lapsen kasvot
Kenialaisen Marionin, 8, muotokuva on esillä Erilaiset-näyttelyssä.

Koskettava näyttely valottaa kehitysvammaisten lasten arkea

Erilaiset-näyttely kertoo taiteen keinoin tarinaa kehitysvammaisten lasten arjesta ympäri maailmaa.

Teksti: Mimosa HedbergKuva: Jyri Pitkänen

LyhyetTaideLapset ja nuoriso

”Muut eivät tule tänne. He eivät halua. Koska minä olen tällainen. He pelkäävät meitä. En tiedä miksi he pelkäävät. En tiedä.”

Teksti on ripustettu kenialaisen Marionin, 8, muotokuvan viereen. Kuvasta tapittaa tuimakatseinen pikkutyttö, jolla on rikkinäinen paidanriepu päällään. Jalassa ei ole housuja.

Kuvan ja tekstin yhdistelmä on yksi monista, joita valokuvaaja Jyri Pitkänen ja toimittaja Eveliina Talvitie ovat yhdessä koonneet Erilaiset-näyttelyyn, joka kertoo taiteen keinoin tarinaa kehitysvammaisten lasten arjesta ympäri maailmaa. Näyttely on esillä Helsingin Kaapelitehtaalla.

Projektille on annettu nimi Erilaiset, koska se jo itsessään herättää kysymyksiä. Onko tarpeen määritellä ketään erilaiseksi? Eivätkö kaikki ole lopulta erilaisia?

Tekijät ovat halunneet lähestyä kohteitaan ilman säälin tai sankaruuden näkökulmaa, arjen ja identiteetin kautta. Niinpä tekstissä voi huokua tytön innostus Kiss-yhtyeen sävellyksiä kohtaan tai kuvasta pienen pojan hurahdus autoihin.

Lapsia on kuvattu ympäri maailmaa, Suomesta Togoon. Osa kehitysmaiden lasten kuvista tuo mieleen kritisoidun etelän kuvaston, jossa kärpänen lepää likaisen tyttölapsen päällä. Silti kokonaisuus on tyylikkään toteava, ei mässäilevä. Tällaisia nämä ”erilaiset” ovat, ympäri maailmaa.

Vaikka tekijät halusivat lähestyä kohteitaan ilman sääliä, voi se - tai vähintään surun tunteen välttäminen - olla vaikeaa katsojalle. Useat teokset kertovat karua tarinaa siitä, kuinka kehitysvammaisuutta ei monissa maailman kolkissa vielä ymmärretä. Lasta voidaan hylkiä tai jopa pelätä.

Näyttely panee todella miettimään omia käsityksiä erilaisuudesta. Se myös liikuttaa, ja epäilemättä projekti liikutti tekijöitäkin. Kenialaisen Junen, 17, tekstiin Talvitie on kirjoittanut itsensä sisälle:

”Täällä kävi kaksi muzungua. Nainen ei tullut sisälle. Hän jäi ulos, hänen silmistään tuli vettä.”

Erilaiset-näyttely Jukka Male Museossa 6.10.-31.12.2017.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Mimosa Hedberg

Mimosa Hedberg

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri.