Barack ja minä punttisalilla

Kenenkään ei tarvitse muuttua superihmiseksi tehdäkseen jotain merkittävää, järkeilee Ozan Yanar.

Teksti: Ozan YanarKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatTasa-arvoYhdysvallat

Yhdysvaltain ex-presidenttipari merkitsee minulle paljon. Barack ja Michelle Obama ovat voittaneet sydämeni puolelleen. Kontrasti nykyisen presidentti Donald Trumpin arvoihin ja toimintatapoihin on valtava.

”Tavalliset ihmiset paikallisissa yhteisöissään voivat saada aikaan hienoja asioita, kun heille annetaan mahdollisuus. Kun heitä kuullaan, kun he pääsevät jakamaan asioitaan ja tunnistavat itsensä toisissaan.”

Näin totesi Barack Obama ensimmäistä kertaa järjestetyssä Obama Summit -tapahtumassa Yhdysvaltain Chicagossa lokakuun lopussa. Minulla oli etuoikeus osallistua tapahtumaan ainoana suomalaisena kutsuvieraana.

Tilaisuus oli valtavan inspiroiva. Barack ja Michelle Obaman säätiö Obama Foundation kokosi yhteen eri yhteisöjen aktiivisia toimijoita: ihmisoikeusaktivisteja, start up -yrittäjiä, poliitikkoja ja toimittajia. Tavoitteena oli pohtia, millä tavoin saisimme aikaiseksi yhteiskunnallista muutosta.

Obama Summitin tunnelma oli rento. Barack Obama saattoi ilmestyä paikalle kahvikuppi kädessä. Hän oli kuin yksi meistä, helposti lähestyttävä ja muut huomioon ottava. Heti toisessa kohtaamisessamme hän totesi ”You’re the MP, I know”, kun yritin muistuttaa, kuka olen.

Puheessaan hän vitsaili, että onneksi hänen aikanaan ei ollut somea. Muuten nettiin olisivat jääneet villit nuoruuden seikkailut, ja olisi ollut vaikeaa päästä presidentiksi.

 

Maailmanhistorian merkkihenkilötkin ovat tavallisia ihmisiä.

 

Ensimmäisen päivän aamuna Barack Obama löytyi hotellin kuntosalilta. Hänen välittömässä läheisyydessään treenasi moni hotellin asukas. Hän kulki rentona ja keskittyi treeniinsä.

Obaman tapaaminen oli jännittävä ja ainutlaatuinen. Tajusin, kuinka tärkeää on nähdä esikuvansa ja maailmanhistoriaan jälkensä jättäneen merkkihenkilön olevan aivan tavallinen ihminen. Ymmärsin, että muutos voi lähteä meistä jokaisesta.

Samalla näin, kuinka paljon molemmat Obamat ovat etsineet omaa polkuaan. Sen löytäessään he ovat parantaneet ihmisten arkea huomattavasti. Heidän työnsä tasa-arvon ja sosiaalisten asioiden edistämiseksi ovat olleet äärettömän tärkeitä.

Michelle Obama tiivisti sen hyvin: ”Oma ääni pitää löytää ja sen löytämiseksi pitää tehdä paljon työtä”.

Kansanedustajana olen tehnyt saman huomion aiemminkin. Mitä enemmän olen tavannut ansioituneita vaikuttajia, sitä useammin olen huomannut heidän olevan aivan tavallisia ihmisiä, pelkoineen ja epävarmuuksineen. He ovat saattaneet epäonnistua pyrkimyksissään, mutta ovat silti jatkaneet eteenpäin.

Muistan yhä erään paneelin ennen pääsyäni eduskuntaan. Kollegani, jo pitkään palvellut kansanedustaja, oli paneelin ylivoimainen stara, joka dominoi keskustelua hyvällä tavalla. Yleisö oli lumoutunut hänen esiintymisestään.

Kun paneelin jälkeen menin kehumaan häntä, hän voivotteli kuinka hänen olisi pitänyt olla parempi. Ettei hän ollut terävimmillään. Silloin oivalsin, että jopa pitkäaikaiset poliitikot, jotka ovat tehneet pitkän uran, voivat tuntea välillä epävarmuutta.

Tämän oivallus antaa lohtua ja toivoa. Kenenkään ei tarvitse muuttua superihmiseksi tehdäkseen jotain merkittävää.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Ozan Yanar

Ozan Yanar

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.