Tikkakoski-uutisointi pani demokratian koetukselle

Tilanteen, jossa viranomaiset turvautuvat poikkeustoimiin yhden julkaisupäätöksen takia, ei pitäisi olla kenenkään demokratiaa kannattavan ihmisen intresseissä, kirjoittaa Elina Hirvonen.

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatDemokratiaSuomi

”Tietysti sananvapaus on tärkeää. Mutta jos sananvapautta käyttää horjuttaakseen yhteiskuntaa, on ymmärrettävää, että sillä on seurauksia.”

Näin sanoi Eritrean hallitusta lähellä oleva ihminen vuonna 2001, kun olin maassa tekemässä televisiojuttuja Suomeen. Kommentti kertoi paljon siitä logiikasta, jolla hallitus toimii maassa, joka oli silloin ja on yhä maailman kärkisijoilla sananvapauden rajoittamisessa sekä vangittujen journalistien määrässä.

Suomessa, joka viime vuoteen asti pysyi lehdistönvapauden kärkimaana, puolustusministerin Twitterissä esittämä kommentti Helsingin Sanomien Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin toi hyytävällä tavalla mieleen keskustelun Eritreassa: ”Mietelmä: Sananvapauden väärinkäytöstä on lyhyt matka epäisänmaallisuuteen.”  

Helsingin Sanomien päätoimittajan perusteet Tikkakosken Viestikoekeskusta käsittelevän artikkelin julkaisuun olivat mielestäni heppoiset. Itse artikkelissa ei ollut sellaista sisältöä, jonka valossa päätös olisi julkisen intressin kannalta ollut ymmärrettävä. Siltä osin ymmärrän hyvin lehden julkaisupäätöksestä saaman kritiikin.

Artikkelin käynnistämiä massiivisia reaktioita taas en ymmärrä lainkaan.

Ajatus yhteiskunnasta, joka joutuu raiteiltaan yhden artikkelin takia, olisi jokaisen Suomeen vihamielisesti suhtautuvan tahon unelma.

Puolustusministeri kyseenalaisti twiitissään artikkelin kirjoittaneiden toimittajien isänmaallisuuden. Toimittajia vastaan käynnistyi massiivinen internetin vihakampanja. Poliisi teki myöhään sunnuntaina kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin. Länsimaisessa yhteiskunnassa toimenpide on ennenkuulumaton.

Nämä, Suomen ja muiden länsimaisten demokratioiden oloissa täysin poikkeukselliset reaktiot eivät koske vain yhtä artikkelia tai Helsingin Sanomia lehtenä, vaan paljon suurempia kysymyksiä siitä, miten suhtaudumme sananvapauteen ja demokraattisiin instituutioihin.

Siksi nyt nähtyjen reaktioiden seuraukset saattavat olla paljon vakavammat kuin mitä itse artikkelin julkaisupäätös oli.

Yhteiskunnan suhde sen tärkeimpiin perusarvoihin, sananvapauteen ja demokratian toimintaedellytyksiin mitataan silloin, kun niitä joudutaan punnitsemaan muita arvoja vasten.

Suomessa se hetki on nyt. Tilanteen, jossa viranomaiset turvautuvat poikkeustoimiin yhden julkaisupäätöksen takia, ei pitäisi olla kenenkään demokratiaa kannattavan ihmisen intresseissä.

Ajatus, että yhteiskunta edes hetkeksi unohtaisi perimmäiset arvonsa yhden lehtiartikkelin takia, on pelottavampi kuin yksikään korkean tason tietovuoto. Ajatus yhteiskunnasta, joka joutuu raiteiltaan yhden artikkelin takia, olisi jokaisen Suomeen vihamielisesti suhtautuvan tahon unelma.

Siksi isänmaallisena ihmisenä haluan luottaa siihen, että suomalaiset viranomaiset ja poliittinen johto eivät anna kriisin paisua, vaan ratkovat sen rakentavasti, suhteellisuudentajua ja demokratian arvoja puolustaen.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.