Tyttöjä pelaamassa jalkapalloa
Palestiinalaisilla Duran jalkapallotytöillä on kova pelimotivaatio. Thana'a Yusri, 14, näyttää voitonmerkkiä.
Kuva: Olli Koikkalainen

Futistytöt uhmaavat perinteitä Palestiinassa: ”Minulle sanottiin, ettei tyttö voi pelata”

Tyttöjen jalkapallojoukkue saa osakseen paljon yhteisön vastustusta miehitetyssä Palestiinassa. Ennakkoluuloja murretaan siitäkin huolimatta.

Teksti: Teija LaaksoKuva: Olli Koikkalainen

PitkätNaisetPalestiina

Päivän viimeinen rukouskutsu kajahtaa hämärtyvässä illassa. Olemme Dura al-Qar’in kylässä miehitetyllä palestiinalaisalueella.

Rukoushetki ei hiljennä melskettä jalkapallokentällä: lauma violetteihin ja vihreisiin treeniliiveihin pukeutuneita tyttöjä juoksee pallon perässä.

Meneillään ovat Duran tyttöjen jalkapallojoukkueen harjoitukset. Joukkue ei ole Palestiinan ainoa tyttöjoukkue, mutta tunnettu erityisen taitavista pelaajistaan.

”Pidän jalkapallosta, koska siinä vaaditaan taitoa. Se on mielenkiintoinen ja jännittävä peli”, neljä vuotta pelannut Omayma Al-taweel, 12, sanoo.

Al-taweel sanoo, ettei hänellä ole ollut ongelmia jalkapallon pelaamisen vuoksi. Monilla niitä kuitenkin on: konservatiivinen yhteiskunta ei katso tyttöjen urheiluharrastusta hyvällä. Sukupuoliroolit ovat Palestiinassa perinteiset, ja etenkin teini-iästä alkaen tyttöjen liikkumista kodin ulkopuolella kontrolloidaan.

 

Tämän tietää myös sairaanhoitajaopiskelija Mariam Hamdan, 20. Hän aloitti pelaamisen veljensä vanavedessä kuusivuotiaana.

”Minulle sanottiin, etten voi pelata, koska olen tyttö. Että jalkapallo on miesten peli. Isänikin oli aika ehdoton, mutta minä haastoin heidät kaikki”, hän muistelee.

Hän on vaihtanut pelaamisen sittemmin apuvalmentamiseen, koska saman ikäisiä pelitovereita on vaikea löytää. Useimmat ovat joko naimisissa tai opiskelemassa.

Joukkueen nuoremmat, 11–14-vuotiaat pelaajat, ovat vielä saaneet olla pääosin rauhassa ennakkoluuloilta ja haaveilevat tulevaisuudesta jalkapallon parissa. Jokainen osaa nimetä lempijoukkueensa, ja se on lähes poikkeuksetta jompikumpi Espanjan tähtijoukkueista, Real Madrid tai FC Barcelona.

”Tietenkin haluan ammattilaiseksi”, sanoo Ruba Qweder, 11, ja toistaa samalla monen muunkin tytön toiveen.


Duran maalaiskylä sijaitsee Länsirannalla, palestiinalaishallinnon pääkaupungin Ramallah'n liepeillä. Pelaajat ovat kotoisin kylästä ja lähialueilta.

Joukkuetta oli vuonna 2010 perustamassa kylän oma poika ja joukkueen nykyinen päävalmentaja Youssef Zaghloul. Palestiinan jalkapalloliiton naisosastolla leipätyötään tekevä Zaghloul ajattelee, että juuri jalkapallo on hyvä tapa edistää sukupuolten tasa-arvoa Palestiinassa.

”Olen asunut myös Bulgariassa ja entisessä Jugoslaviassa. Mielestäni tyttöjä ei voi kohdella eri tavoin kuin poikia. Tulokset tyttöjen kanssa rohkaisevat minuakin jatkamaan”, hän sanoo.

Joukkue on saanut osakseen paljon yhteisön vastustusta. Moni tyttö lopettaa pelaamisen sen takia.

”Aiheeseen liittyy väärinymmärryksiä. Ihmiset väittävät, että tyttöjen jalkapalloilu on perinteidemme vastaista. Minä en kuitenkaan näe sitä niin.”
 

Aiemmin Zaghloul valmensi poikia. Hänen mukaansa tyttöjen motivaatio on kuitenkin omaa luokkaansa. Se näkyy myös tuloksissa: pikkukylän joukkue on voittanut alle 14-vuotiaiden mestaruuden, ja eri-ikäisiä tyttöjä on päässyt myös maajoukkueleireille. Jotkut ovat osallistuneet Norjan Norway Cupiin, joka on maailman suurin lasten jalkapalloturnaus.

Seuraavaksi Norjaan lähtee yksi joukkueen tähtipelaajista, 14-vuotias Judi Ziad.

”Jalkapallo on hieno laji. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii urheiluhenkeä”, hän sanoo.

Tyttöjen ansiota on Zaghloulin mukaan sekin, että kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa kustansi kylään tekonurmikentän kaksi vuotta sitten. Avaajaksi saapui itse Sepp Blatter, sittemmin tehtävistään erotettu Fifan puheenjohtaja.

Tyttöjen motivaatio näkyy myös treeneissä: kukaan ei mukise tekniikkaharjoituksissa eikä harjoituspelissä, joka käydään poikia vastaan, jotta tytöt saisivat riittävästi vastusta.

”Yleensä tytöt voittavat”, Zaghloul kehaisee.

Naisten jalkapalloilun suosio on kasvanut Palestiinassa viime vuosina. Vaikka Israelin sotilasmiehitys vaikeuttaa esimerkiksi pelaajien liikkumista, naisillakin on oma maajoukkue. Se on Fifan maailmanlistauksessa sijalla 92, yhtä sijaa ylempänä kuin Palestiinan miehet omalla listallaan.

Zaghloulin mukaan myös asenteet tyttöjen pelaamista kohtaan ovat muuttumassa. Perheiltä tulee valmentajalle myös tukea, ja esimerkiksi pelimatkoille haluaa yhä useampi tyttö.

Jalkapallolla on suuri merkitys tyttöjen itsetunnolle.

”Jalkapallo on muuttanut elämääni: antanut sisältöä ja opettanut puolustamaan niitä asioita, joihin uskon”, apuvalmentaja Mariam Hamdan sanoo.

Hän lupaa siirtää harrastuksen myös omille lapsilleen, kun sen aika koittaa.

”Lapsistani tulee ammattilaisia!”

Harjoitukset jatkuvat pimeäntuloon asti. Lopuksi seuraa valmentajan palautepuhe, jonka jokainen kuuntelee tarkasti. Vaikka jalkapallo on useimmille tytöille hauska harrastus, se otetaan myös vakavasti.

Koskaan ei tiedä, kuka on seuraava tähtipelaaja.