Muovipussimietintöjä maailmalta

Ainaisen lajittelun ja kierrättämisen sijaan voisimme alkaa miettiä, miten toimia niin, että lajiteltavaa ja kierrätettävää syntyy mahdollisimman vähän, kirjoittaa Anni Valtonen pääkirjoituksessaan.

Teksti: Anni Valtonen

NäkökulmatYmpäristö

Vietin joulun ja uuden vuoden Marokossa haahuillen. En tuntenut maata entuudestaan, Pohjois-Afrikasta ainoastaan Egyptin, ja kuvittelin sen jokseenkin kaoottiseksi. Olin väärässä.

Moni asia oli järjestetty viisaammin kuin Suomessa. Muovipussista tuli ennakkoluuloni metafora. Marokossa ei ollut muovipusseja, koska ne on kielletty lailla. Asiakkaalle tarjotaan ostoksien kantamiseksi kuitukangaskassi – ja sekin usein korvausta vastaan.

Tämä on hieno symbolinen ele, joka saa kansalaisen pohtimaan muovin turhuutta ja vahingollisuutta.

Samaan aikaan työkaverini vietti perhelomaa Thaimaassa. Aika rannalla kului muovipusseja keräten. ”En voinut relata siinä, ennen kuin olin vähän putsannut paikkoja”, hän sanoi.

Helsinkiläinen kauppatieteiden opiskelija Otso Sillanaukee, 23, kertoo tässä lehdessä, mikä sai hänet kääntämään selkänsä muoville. Hän sanoo välttävänsä muovia niin pitkälti kuin mahdollista ja pyrkii muutenkin ostamaan vain kierrätettäviä asioita. ”Aloin pohtia sitä, miksi käytän niin paljon aikaa lajitteluun, kun voin vaihtoehtoisesti olla tuottamatta jätettä”, Sillanaukee sanoo.

Niinpä. Ainaisen lajittelun ja kierrättämisen sijaan voisimme alkaa miettiä, miten toimia niin, että lajiteltavaa ja kierrätettävää syntyy mahdollisimman vähän. Tekisimme sellaisia valintoja ja ratkaisuja, joissa tuloksena olisi zero waste – ei lainkaan jätettä.

Mitä jos tekisimme valintoja, joiden tuloksena ei syntyisi lainkaan jätettä?

Tässä lehdessä pureudumme kuluttamiseen monesta eri näkökulmasta. Ympäristöjärjestö WWF:n arvion mukaan ihmiskunta käyttää kulloisenakin vuonna uusiutuvat luonnonvararesurssinsa jo elokuuhun mennessä.

Syystäkin puhumme myös kiertotaloudesta: resurssien niukemmasta käytöstä, energiansäästöstä, jakamisesta, uudelleenvalmistamisesta ja kierrättämisestä. Kiertotalouden idea on, että luonnosta otettaisiin mahdollisimman vähän, ja että myös kaatopaikalle päätyisi mahdollisimman vähän.

Päämäärä on se, että kaikki jo olemassa oleva voitaisiin käyttää hyödyksi. Marokko muistutti minua tästäkin, pienin esimerkein: berberipojan ystävälleni kutoma pieni lampaanvillamatto, jonkun kasvin kuivaneesta kukinnosta saamani luomuhammastikut, hiuksiin, kroppaan ja ruuanlaittoon soveltuva argan-puun erittämä öljy.

Uudessa ympäristössä aloin miettiä, mitä kaikkea voisin elämästäni karsia. Lapsilleni en enää osta turhaan vaatteita enkä juuri muutakaan, edes kierrätettynä. Omista, suurelta osin kierrätetyistä vaatteistani käytän vain murto-osaa. Mihin ihmeeseen tarvitsen niin monta mekkoa, kun juhliakin on verrattain harvoin?

Samalla kun vaadimme entistä ponnekkaammin yrityksiltä vastuuta jätteiden käsittelystä, otamme itse tästä nyt kopin. Uuden vuoden kunniaksi!


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.