Vaaleaihoinen ja tummaihoinen barbi vierekkäin.
Lapsille kahden kulttuurin keskellä eläminen on luonnollista. Nelivuotiaan Jasminin leikeissä kaikki barbit ovat ystäviä.
Potretti. Neljävuotias tytär, kuusivuotias poika, äiti ja isä sohvalla.
Suvi ja Sam Kingsleyn lapset Rosa ja Oliver ovat kasvaneet kaksikielisiksi, ja korjaavat usein vanhempiensa ääntämystä.
Potretti. Thaimaalainen äiti, neljävuotias tytär, suomalainen isä ja 11-vuotias poika sohvalla.
Lakkhana Kuekkong (vas.) ja Tommy Lindroos elävät uusperhearkea Jasminin ja Purinatin kanssa Sipoossa. Ensitreffit sovittiin rautakaupassa Thaimaassa.

Rakkautta yli rajojen – suomalaisten miesten ja naisten solmimat kansainväliset avioliitot eroavat toisistaan

Kun suomalainen mies nai ulkomaalaisen vaimon, puoliso tulee monesti Thaimaasta. Suomalaisnaisen kumppani taas on useammin korkeamman elintason maasta ja koulutetumpi. Uppouduimme kahden hyvin erilaisen parin tarinaan.

Teksti: Venla PystynenKuvat: Eeva Anundi

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusKulttuuriMiehetNaisetSuomi

Tommy Lindroos  jonotti tammikuussa 2010 rautakaupan kassalla Koillis-Thaimaan Khon Kaenissa. Yllättäen hän näki viereisen kassakoneen takana tutunnäköisen myyjän.

Se oli Lakkhana Kuekkong, sama nainen, jonka Tommy oli tavannut pari viikkoa aiemmin uudenvuodenaattona baarissa.

Kaksikko oli jutellut juhlahumussa aamuun saakka, kun Tommy juhli syntymäpäiviään ja Lakkhana vuoden vaihtumista ystävineen.

Tommy oli vuorotteluvapaalla sähkömiehen työstään ja lomaili Thaimaassaa.

”Maksoin ostokseni. Sitten menin kauppaan takaisin ja nappasin jonkin pienen tavaran päästäkseni ostamaan sen Lakkhanan kassalle. Sitten rakastuimmekin tosi nopeasti.”

Kaksikko teki moporetkiä vuoristoon, kävi ravintoloissa syömässä ja vieraili buddhalaistemppeleissä. Tommy puhui aiempien Thaimaan-lomiensa ansiosta vähän thain kieltä ja Lakkhana saman verran englantia. Välillä sanoja piti tarkistaa sanakirjasta, mutta selvää oli, että kaksikko viihtyi toistensa seurassa.

Tommyä ja Lakkhanaa yhdistivät paitsi samanlainen huumorintaju, myös arvomaailma. Tommy tunsi buddhalaista filosofiaa, ja koki siihen liittyvän elämänkatsomuksen itselleen läheiseksi.

Kun hän joutui parin kuukauden kuluttua palaamaan Suomeen, pari jatkoi yhteydenpitoa Skypessä.

Seuraavana vuonna Tommy tuli takaisin. Pari asui Lakkhanan riisiä viljelevien ja silkkiperhosia kasvattavien vanhempien luona. Tommy remontoi taloa ja autteli riisipellolla. Pihassa oli kanoja, sikoja ja lehmiä. Tommy pelasi jalkapalloa Lakkhanan seitsemänvuotiaan pojan Purinatin kanssa, joka on syntynyt Lakkhanan 22-vuotiaana solmimasta aiemmasta liitosta thaimiehen kanssa.

Tommyn ja Lakkhanan häät pidettiin talvella 2013, vähän yli vuoden kuluttua heidän tapaamisestaan. ”Thaimaalaisittain oli erikoista, että naimisiinmenossamme kesti niin kauan”, Tommy sanoo.

Aluksi Lakkhanan vanhemmat olivat suhteesta farangin eli ulkomaalaisen kanssa huolissaan.

”He epäilivät, että Tommy ei huolehdi heistä, ja luulivat, että hän on kiinnostunut vain itsestään”, Lakkhana muistelee.

”Appiukolla kesti pitkään, ennen kuin hän rupesi rentoutumaan seurassani”, Tommy jatkaa.

”Appiukolla kesti pitkään, ennen kuin hän rupesi rentoutumaan seurassani.”

Maaliskuussa 2013 pari lensi Suomeen. Saman vuoden syksynä myös Purinat-poika saapui Sipooseen, kun kaikki paperit oli saatu kuntoon.

Pikakelauksella kelattuna tämä on 37-vuotiaan Tommyn ja 35-vuotiaan Lakkhanan rakkaustarina. Nyt pariskunta istuu Sipoon Nikkilässä kerrostalokolmionsa sohvalla lumisena talvipäivänä. Heidän tyttärensä Jasmin, 4, leikkii lattialla barbeilla, ja nyt 11-vuotias Purinat tekee lähtöä karateen.

”Älä unohda hanskoja”, Tommy huikkaa pojan perään.

Siellä täällä näkyy - ja tuoksuu - vihjeitä siitä, että kodissa asuu monikulttuurinen perhe. Purinatin huoneessa on kotialttari Buddhan ja hindujumalien kuvineen sekä uhrilahjoineen: on banaaneja, valkoisia orkideankukkia sekä vettä. Keittiössä tuoksuu sitruunaruoho, korianteri ja vastakeitetty riisi.

Seinillä on lappuja, joissa on arjen sanastoa suomeksi ja thain kielellä: keittiö, ikkunalauta, vessapaperi. ”Ne on tarkoitettu pojalle, ettei hän unohda äidinkieltään”, Tommy sanoo.

Tommy ja Lakkhana ovat tyypillinen monikulttuurinen aviopari: tilastojen mukaan ulkomaalaisen naisen kanssa naimisiin menevä suomalaismies avioituu useimmiten juuri thaimaalaisen kanssa. Toissa vuonna liittoja solmittiin 357, ja lukumäärä on nousussa. Toisiksi eniten suomalaismiehet avioituvat venäläisten naisten (300) kanssa. Seuraavat, paljon pienemmät kansalaisuusryhmät, ovat Vietnam (100), Viro (96) ja Kiina (87).

Suomalaisten naisten kohdalla hajontaa aviomiesten kansallisuuksissa on enemmän. Toissa vuonna suomalaisnaiset solmivat avioliittoja eniten irakilaisten kanssa, yhteensä 135. Se oli kaksinkertainen määrä edellisvuosiin verrattuna. Lukujen nousua on selitetty irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän moninkertaistumisella Suomessa, ja se saattaa jäädä poikkeamaksi tilastoon.

Irakilaisten jälkeen suomalaisnaiset solmivat eniten avioliittoja turkkilaisten (123), brittien (111), yhdysvaltalaisten (93), venäläisten (84) ja virolaisten (72) kanssa.

Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja Elli Heikkilä kertoo, että suomalaismiesten ja -naisten avioliitot ulkomaalaisten kanssa ovat perinteisesti eronneet toisistaan muutamalla olennaisella tavalla.

Suomalaisten naisten ulkomaalaistaustaiset aviomiehet ovat olleet useammin korkeamman elintason maista kuin suomalaismiesten ulkomaalaiset puolisot. Toisekseen he ovat hieman koulutetumpia. Kolmanneksi suomalaiset miehet ovat vähän innokkaampia solmimaan avioliittoja ulkomaalaisten kanssa kuin naiset. Vuonna 2016 suomalaismiehillä liittoja oli 2 039, naisilla 1 861.

Suomalaismiehet myös menevät ulkomaisten puolisojensa kanssa naimisiin vanhempina kuin suomalaisnaiset.

Väestöliiton vuonna 2012 julkaiseman Perhebarometrin Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja – suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot mukaan miesten keski-ikä liittoa solmittaessa oli 39,5 vuotta. Kolmannes heistä oli eronnut tai jäänyt leskeksi aiemmin.

Miesten avioitumisikä vaihteli hyvin paljon asuinpaikan mukaan. Maaseudulla asuvat miehet avioituvat vanhempina kaksikulttuurisiin liittoihin kuin taajamissa ja kaupungissa asuvat.

Tutkijoiden mukaan heidän kohdallaan ulkomaalaistaustaisen puolison etsiminen ja liiton solmiminen voikin olla ainakin osittain yhteydessä vaikeuksiin löytää kumppania suomalaisilta parisuhdemarkkinoilta. Sopivanikäisiä puolisoita kun ei maaseudulla välttämättä asu.

Riidat monikulttuurisissa avioliitossa olivat aavistuksen yleisempiä kuin muilla pareilla, ja seksuaalinen haluttomuus harvinaisempaa.

Hämeenlinnalainen Suvi Kingsley ja brittiläinen Sam Kingsley tapasivat vuonna 1998 Sussexin yliopistossa Brightonissa, kun he istuivat toistensa viereen ranskantunnilla. Molemmat opiskelivat englannin kirjallisuutta ja sivuaineena ranskaa.

”Ihastuin Samin huumorintajuun ja kepeyteen. Hän lähestyy synkkiäkin asioita kuivalla huumorilla ja sarkasmilla briteille tyypilliseen tapaan. Joskus tuntuu siltä, että kaiken pitää olla huumorilla höystettyä, ja suomalaisena se voi myös ärsyttää”, Suvi, 40, sanoo Helsingin Punavuoressa sijaitsevan kolmion keittiönpöydän ääressä.

Sam, 37, nyökkää, ja jatkaa: ”Kun olin 21, isäni oli kuolemansairas. Suunnittelimme perheeni kanssa hänen hautajaisiaan, ja mietimme yhdessä vitsaillen, millaisia tyhmiä kukkia voimme ostaa hänen kuoltuaan. Se että mikään ei ole pyhää, on tosi brittiläistä.”

Suvi työskentelee Helsingin yliopiston viestinnän asiantuntijana ja Sam Britannian suurlähetystön asiantuntijana poliittisella osastolla. Pari on tullut juuri töistä kotiin, ja kalapihvit paistuvat uunissa. Parin lapset Oliver, 6, ja Rosa, 4, touhuavat lastenhuoneessa.

”Missä mun barbi on!” Rosa huutelee.

Pari asui Samin kotikaupungissa Lontoossa vuosikymmenen, kunnes Suvi alkoi kaivata kotimaahansa.

”Sitten sain työpaikan Suomesta ja tulin samassa hässäkässä raskaaksi. Oli sellainen olo, että nyt on minun vuoroni”, Suvi sanoo.

Viisi vuotta sitten Sam jätti työnsä BBC:n toimittajana ja pari muutti Helsinkiin. Ensimmäinen vuosi oli vaikea.

”Olin rakastanut työtäni. Yhtäkkiä tuntui, että asuin pikkukylässä, työntelin vauvanvaunuja ympäriinsä lumihangessa ja istuin hiekkalaatikolla jääkylmässä. Puissa ei ollut lehtiä, ruokavalikoiman puute kaupassa masensi. Sain työtarjouksia Britanniasta, joihin minun piti vastata kieltävästi, vaikka Suomessa olin työtön. Mietin, että mitä ihmettä teen täällä.”

”Se oli vaikeaa aikaa”, Suvi sanoo.

”Työntelin vauvanvaunuja lumihangessa ja mietin, että mitä ihmettä teen täällä?”

Monikulttuuriset liitot päättyvät keskimäärin kolme kertaa useammin eroon kuin samasta kulttuurista tulevien liitot. Suomalaiset naiset eroavat ulkomaisista puolisoistaan hieman miehiä useammin.

Kulttuurien yhteentörmäyksien lisäksi painetta monikulttuurisille suhteille aiheuttaa puolison usein kohtaama työttömyys uudessa kotimaassaan.

Kingsleyn perheen tilanne helpotti heti, kun Sam sai töitä vähän alle vuoden kuluttua Suomeen saapumisestaan. Hän alkoi tehdä dokumenttielokuvia Ylelle ja opettaa journalismia Helsingin yliopistolla.

”Olin onnekas, sillä työn kautta pystyin taas tuntemaan kuuluvani johonkin”, Sam selittää.

Myös sillä on vaikutusta pariskuntien tyytyväisyyteen, miten ulkopuoliset suhtautuvat heihin. Suomalais-thaimaalaisia avioliittoja tutkineen Hannu Sirkkilän mukaan ihmiset suhtautuvat stereotyyppisen myönteisesti tai kielteisesti toisesta kulttuurista tulevaan aviopuolisoon riippuen siitä, millainen kuva kansasta on.

”Suomalaiset näyttävät suhtautuvan meitä köyhemmistä maista lähtöisin oleviin, ulkonäöltään ja kulttuuriltaan suomalaisista erottuviin ihmisiin torjuvammin kuin meitä enemmän muistuttaviin”, hän kirjoittaa.

Sam Kingsley ei ole kokenut Suomessa rasismia eikä pariskunnan suhdetta ole kyseenalaistettu, eivätkä myöskään Tommy Lindroos ja Lakkhana Kuekkong ole törmänneet ennakkoluuloihin. He kuitenkin tietävät, että thaimaalaissuomalaisten parien kohdalla ikävät kommentit ovat varsin yleisiä.

Suomalaisthaimaalaiset suhteet nähdään usein avioliitto- ja naiskaupan tuotteina, ei tavallisina kaksikulttuurisina suhteina. Mielikuvissa thainaiset ovat uhreja ja heidän miehensä riistäjiä. Lisäksi Suomeen avioituneisiin thainaisiin lyödään helposti seksityöntekijän leima Suomessakin yleisten thai-hierontapaikkojen takia, kertoo Sirkkilä väitöskirjassaan Elättäjyyttä vai erotiikkaa?

Hän on haastatellut tutkimukseensa 18 eri-ikäistä suomalaismiestä, jotka ovat naimisissa thaimaalaisen naisen kanssa. Sirkkilän mukaan on totta, että osa suomalaisthaimaalaisista parisuhteista on saanut alkunsa seksiturismista ja osa tietoisen vaimonhaun tuloksena, kun miehillä on ollut vaikeuksia löytää puolisoa oman maan parisuhdemarkkinoilta.

Osa hänen haastateltavistaan on ihastunut thaimaalaiseen baarityttöön ja avioitunut. Sirkkilän mukaan tällaisia suhteita karsastetaan, koska kaupalliseen seksiin suhtaudutaan moralistisesti.

”Ulkomaalaista vaimoa hakevat suomalaiset miehet tulkitaan jo valmiiksi epäonnistujiksi”, hän kirjoittaa, ja kertoo samaan hengenvetoon stereotypian olevan ainakin joiltain osin totta länsimaisten miesten kohdalla.

Pataya Ruenkaewin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan osa thaimaalaisen kanssa avioliitossa olevista saksalaisista miehistä oli tyypiteltävissä miehiksi, jotka olivat sosiaalisesti eristäytyneitä tai lapsuuden kotiinsa jääneitä ja riippuvuussuhteessa äiteihinsä.

Eräässä tutkimuksessa thaimaalaisten naisten kanssa avioituneet saksalaismiehet luokiteltiin neljään eri ryhmään: ”Pettyneillä” oli ollut aiemmin suhteita saksalaisten naisten kanssa, mutta he olivat niihin pettyneitä. Parisuhteen thaimaalaisen kanssa toivottiin olevan harmonisempi. ”Vanhemmilla tai nuoremmilla poikamiehillä” oli ammatillisista tai persoonallisista syistä vaikeuksia avioitua saksalaisilla avioliittomarkkinoilla. Usein he halusivat perinteisemmän vaimon ja parisuhteen.

”Vieraista kulttuureista innostuneilla” oli paljon kokemuksia muista kulttuureista ja maista, ja he saattoivat olla tyytymättömiä saksalaiseen yhteiskuntaan. ”Ruumiillisesti ei-vetovoimaisilla” oli ulkonäkönsä, kuten ylipainonsa takia, vaikeuksia saada puolisoa saksalaisilta avioliittomarkkinoilta. Osa heistä oli ollut seksituristeja.

Lisäksi oli miehiä, joiden suhde thainaisen kanssa on alkanut spontaanisti ja satunnaisesta tapaamisesta.

Suomalaisessa tutkimuksessa listaan on lisätty vielä ”vuosisadan rakkaustarina” -malli, jossa paritapaa sattumalta ja rakastuu romanttisesti.

The Finnish Thai Associationin toiminnanjohtaja Vanitsri Tirkkonen tuntee ison osan Suomessa asuvista suomalaisthaimaalaisista pariskunnista.

”Melkein jokainen tuntemani thainaisen kanssa naimisissa oleva mies on ollut aiemmin suomalaisen kanssa liitossa. He ovat kuitenkin pettyneet aiemmissa suhteissaan.”

”Suomessa naiset ovat hyvin vahvoja, ja miehet tuntevat olonsa heikoiksi ja epävarmoiksi. Moni on kertonut, ettei voi tuntea olevansa maskuliininen ja vahva perheen johtaja suomalaisen naisen kanssa. Siksi he haluavat thainaisen. Meidän kulttuurissamme on opetettu, että naisten pitää kunnioittaa miestä. Annamme heille tilaa tehdä päätöksiä ja annamme heidän olla miehiä. ”

Tosin, Vanitsri muistuttaa, tilanne on muuttumassa. ”Thainaiset ovat melko koulutettuja, ja nuoret eivät ole enää yhtä perinteisiä.”

Vanitsri opettaa Finnish Thai Associationin kursseilla thain kieltä ja kulttuuria. Suurin osa hänen oppilaistaan on suomalaisia miehiä, jotka haluavat oppia lisää tyttöystävänsä tai vaimon kielestä ja kulttuurista ja tehdä vaikutuksen kenties naiseen ja hänen sukulaisiinsa.

Vanitsrin mukaan suurin osa Suomessa asuvista thainaisista tulee köyhästä Koillis-Thaimaasta. ”Joillekin naisille kyse on vain taloudellisesta selviytymisestä: ulkomaisen miehen naiminen on heille oikotie parempaan elämään. En voi syyttää heitä siitä. Heidän on pakko tehdä jotain elättääkseen perheitään. Thaimaa on köyhä maa.”

Pataya Ruenkaewin mukaan ulkomaille eivät avioidu thainaisista kuitenkaan huonoimmin tai parhaimmin toimeentulevat, vaan keskituloiset.

Maan tuloerojen takia Hannu Sirkkilä kuvaa kuitenkin thainaisten ja suomalaisten miesten suhdetta ainakin sen alussa eräänlaiseksi elättäjyyssuhteeksi, jossa suhde rahaan on vinoutunut. Suhteet ovat rakkausavioliittoja, mutta niitä leimaavat myös sopimussuhteen elementit.

Jos puoliso on kokonaan miehen elätettävänä ja tähän riippuvuussuhteessa, se hidastaa Sirkkilän mukaan normaalin ja tasa-arvoisen parisuhteen kehittymistä. Toisaalta thaimaalaisten käsitys rakkaudesta on erilainen kuin länsimainen, hän muistuttaa.

Länsimaissa ajatellaan, että rakkautta ei voi ostaa ja että taloudelliset palkkiot sulkevat pois mahdollisuuden emotionaaliseen kiintymykseen. Thaimaalaisessa kulttuurissa talous ja tunteet tukevat toisiaan.

Jos thainainen saa länsimaiselta mieheltä taloudellisia hyötyjä ja korvauksia, se voi lisätä Sirkkilän mukaan naisen kiintymystä.

”Länsimainen tulkinta näkisi tämän enemmän riippuvuutena kuin rakkautena”, hän kirjoittaa.

Myös Vanitsri Tirkkonen kuvaa suomalaismiesten ja thainaisten avioliittoja vaihdoksi.

”Molemmat antavat jotain. Mies voi auttaa thaivaimon köyhää perhettä taloudellisesti, nainen antaa muita palveluksia.”

Sirkkilän mukaan moni hänen haastattelemansa mies kertoi, että heidän oikea elintasonsa oli Suomeen tulleille thainaisille pettymys. Lomalla he olivat kuluttaneet rahaa huolettomammin, ja myös maiden välisten tuloerojen takia suomalaismies näyttäytyi varakkaampana kuin onkaan.

Kulttuurien välisistä eroista johtuvat kiistat sekä kieli- ja rahaongelmat kärjistyvätkin monissa suhteissa ihastumisen jälkeen. Vanitsri Tirkkonen on nähnyt tämän. Hänen mukaansa vielä joitain vuosia sitten Suomeen muuttaneilla thainaisilla oli paljon ongelmia suomalaisten miestensä kanssa.

”Jotkut miehet halusivat vaimon olevan vain kotona heidän kanssaan. He eivät halunneet vaimonsa tuntevan ketään ulkopuolisia, jottei tämä juoksisi karkuun. Mutta nykyään kuulen vähemmän tilanteista, joissa suomalaismies blokkaa vaimonsa kotiin”, Tirkkonen sanoo.

Thainaiset kommunikoivat nyt enemmän sosiaalisessa mediassa toistensa kanssa, ja on sosiaalipalveluja, joista he voivat hakea tarvittaessa apua.

Parhaiten uuteen kotimaahansa sopeutuvat ja avioliitossaan viihtyvät ne ulkomaalaisnaiset, jotka työllistyvät. Myös miehen kiinnostus puolison uskontoon, tapakulttuuriin ja arvomaailmaan on merkittävä tekijä suhteen jatkumisen kannalta.

Lakkhanan ja Tommyn perheessä thaimaalainen kulttuuri on läsnä perheen arjessa.

Purinat on ollut Nurmijärvellä buddhalaisessa temppelissä munkkina joitakin päiviä, kuten tapoihin kuuluu. Sitä voisi verrata suomalaiseen rippikouluun, Tommy selittää, ja kertoo perheen piipahtavan mielellään muulloinkin temppelissä.

Tommy esittelee eri puolille kehoa tehtyjä tatuointejaan, joissa on buddhalaisia tekstejä. Ne on tehnyt Lakkhanan kotikaupungissa asuva munkki.

Kun pariskunta muutti kerrostalokolmioonsa, ensimmäisenä Lakkhana varmisti, että se sopii Tommyn isän hengelle. Hän kulki asunnossa, ja pyysi asunnon entiseltä asukkaalta lupaa asettua taloksi. Edelleen Lakkhana tarjoaa hengille lahjoja erityisinä juhlapyhinä pari kertaa vuodessa.

Lakkhana kertoo viihtyvänsä Suomessa. Hänellä on työharjoittelun kautta saatu vakityöpaikka Postissa, ja hän pystyy lähettämään rahaa vanhemmilleen kerran vuodessa, jos tarve vaatii.

Kesäisin Lakkhana viihtyy tuntikaupalla metsässä sieniä poimien. ”Olen aina ihan ´oh my god´, kun menen täällä metsään. Thaimaassa ei ole helppoa löytää sieniä! Kerran Tommy luuli, että olin kadonnut, kun keräsin niin pitkään kantarelleja.”

Sienet kuuluvat thairuokavalioon, ja Lakkhana kuivaakin syksyisin valtavat määrät suppilovahveroa.

Kotona syödään thairuokaa lähes joka päivä. Ruoka on thaimaalaisille hyvin tärkeä osa elämää, ja Tommy sanoo, että Lakkhanan vanhempien olisi voinut olla vaikea hyväksyä häntä perheeseen, ellei hän pitäisi heidän kulttuurinsa ruoista.

Ainoastaan yksi maku on Tommylle thaimaalaisessa keittiössä liikaa: käymisteitse valmistettu kala, jota kypsytetään puoli vuotta ja joka nautitaan usein vihreän papaijasalaatin kanssa.

Kesäisin Lakkhana viihtyy tuntikaupalla metsässä sieniä poimien.

Lakkhana on iloinen Tommyn ja Purinatin hyvästä suhteesta, joka ei ole uusperheissä itsestäänselvyys. Hannu Sirkkilän haastattelemista suomalaismiehistä osaa hiersi enemmänkin vaimonsa lapset aiemmista suhteista. Näiden tulo Suomeen oli aiheuttanut kiistoja, samoin kasvattaminen.

Lakkhanan ja Tommyn perheessä tasapainotellaan suomalaisen ja thaimaalaisen kasvatuskulttuurin välillä. Vanhemmista Tommy on lempeämpi.

”Thaimaassa lapsilla on ankara kuri. Siellä käytetään myös fyysistä kuritusta”, Tommy sanoo.

Purinatin thaimaalainen isä on kuollut, ja Tommykin vahvistaa pojan ottaneen hänet isäpuoleksi helposti.

Tommy on myös appivanhempiensa kanssa hyvissä väleissä. ”Jos laitan lautasia tiskikoneeseen Lakkhanan puhuessa Skypessä äitinsä kanssa, anoppi alkaa heti jäkättää tyttärelleen: mene siivoamaan!”

Salaa äiti on kuitenkin tyytyväinen tyttären tasa-arvoiseen suhteeseen, pari uskoo.

Britannia ja Suomi ovat maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähempänä kuin Suomi ja Thaimaa, mutta silti myös Suvi ja Sam Kingsley ovat törmänneet lukuisiin kulttuurieroihin.

Kun perheen poika Oliver syntyi, he olivat äitiysvapaalla Englannissa puolisen vuotta. Kun Suvi lähti Oliverin kanssa puistoon suomalaisen äitiyspakkauksen talvipuku päällä viiden asteen lämmössä, muut äidit tulivat kyselemään, onko poika kipeä.

”Muilla vauvoilla oli yllään legginssit ja pienet töppöset!” Suvi muistelee nauraen.

Sam kertoo, että Britanniassa pojat saattavat kulkea ulkona polvisukissa ja shortseissa nollakelillä.

Suomalaisissa Samia huvittaa joskus sääntöjen noudattaminen. ”Ihmiset pysähtyvät keskellä yötä liikennevaloihin odottamaan vihreää miestä - jäätävän kylmässä ja lumisateessa. Sen sijaan, että ajatellaan itse, totellaan sääntöjä. Minulle se on suomalaisuuden metafora.”

Toisaalta Sam sanoo, että täällä asiat toimivat paljon paremmin ”melkein jokaisella elämänalueella”.Nettiyhteydenkin saa ostettua yhdellä tapaamisella.

Lapsille kahden kulttuurin perheessä asuminen on luonnollista. He vaihtavat kieltä lennosta, ja myös korjaavat molempien ääntämystä. ”Nyt sä äänsit väärin”, he saattavat huomauttaa jommalle kummalle vanhemmalleen yllättäen leikkiensä lomasta.

Lapset tietävät, että grannylle Englantiin mennään lentokoneella, mummolle ja papalle junalla Hämeenlinnaan.

Silti pariskunta kertoo miettivänsä säännöllisin väliajoin muuttoa Britanniaan. Mutta kun vaikkapa kiinnostavia työmahdollisuuksia Suomessa on ilmaantunut, perhe on päättänyt jäädä.

”Elämä on niin paljon helpompaa täällä, ja Suomi on parempi paikka kasvattaa lapsia. Olen myös onnellinen siitä, että olen oppinut tuntemaan Suvin kulttuuria ja puhumaan hänen kieltään. Koen, että ymmärrän nyt myös nuo puolet hänestä, ja se on mahtavaa”, Sam sanoo.

Sam myöntää kaipaavansa toisinaan kotimaahan, mutta kaipuu helpottaa, kun hän käy työmatkoillaan Lontoossa.

”Kun istun täpötäydessä aamumetrossa, muistan, miten hirveää se on. Viisi junaa menee ohi ennen kuin edes mahtuu sisään. Sitä paitsi kun asuimme Lontoossa, Suvin oli helppo syyttää tyhmiä englantilaisia ja tyhmää maata kaikesta. Nyt minulla on sama mahdollisuus”, Sam sanoo ja virnistää.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!