Rumpaleita ja tanssijoita
Ossi Raippalinna rummuttaa Kilombo-festivaalin tanssitunnilla. Vuorossa on senegalilainen sabar-tanssi, jossa tassija ohjaa rumpalia.

Rytmin vietävänä

Jännite tanssijan ja rumpalin välillä on senegalilaisen sabar-tanssin heinous. Tanssi- ja musiikkifestivaali Kilombo tarjosi maistiaisen lajista, jolla ilmaistaan kauneutta ja tanssitaitoja.

Teksti: Susanna KarvinenKuva: Eeva Anundi

PitkätKulttuuriMusiikki

Paikallisten Senegalissa tanssima sabar on vähän eri juttu kuin täällä Suomessa”, tanssinopettaja ja tutkija Elina Seye sanoo ja laittaa väitöskirjansa kiertämään yleisön joukossa.

Tanssisaliin Helsingin Suvilahden Jazz Factorylla on saapunut kymmenkunta osallistujaa. He istuvat salin reunoille asetetuilla sohvalla ja tuoleilla. Pieni tuuletin salin nurkassa yrittää viilentää helteiden lämmittämää salia.

Sabar-tanssitunti aloittaa Afrikan ja afrodiasporan taidetta esittelevän Kilombo-festivaalin. Vastoin yleistä käsitystä afrotanssi ei ole yksi laji, vaan sisältää lukemattoman määrän erilaisia perinteitä.

Opettaja Seye on väitöskirjassaan perehtynyt senegalilaiseen kulttuuriperinteeseen. Hän seisoo salin keskellä ja pohtii, mistä aloittaisi.

”Sabar on lähtöisin senegalilaisen wolof-kansan perinteistä. Sitä tanssitaan iloisissa juhlissa kuten häissä ja syntymäpäivillä”, Seye sanoo.

”Eivät kaikki afrikkalaiset tanssi. Monet ajattelevat, että kamalaa kun reidet näkyvät!”

Afrikkalaisperäiset yhteisöt juhlistavat juuriaan musiikin ja tanssin keinoin. Paitsi yhdistävät ihmisiä, kulttuuriperinteet kuitenkin myös ylläpitävät yhteisön hierarkioita. Esimerkiksi sabar on lähinnä nuorten naisten soolotanssi. Sitä tanssimalla ilmaistaan omaa ulkoista kauneutta ja tanssitaitoja.

Senegalissa ajatellaan, että mitä vanhemmasta ja arvokkaammasta henkilöstä on kyse, sitä vähemmän tämän tulisi näyttää itseään julkisesti. Myös osalta ”hyvien perheiden” tytöistä tanssiminen kielletään kokonaan. Miehiä harvoin näkee tanssimassa juhlissa.

”Eivät kaikki afrikkalaiset tanssi. Monet ajattelevat, että kamalaa kun reidet näkyvät!” Seye sanoo.

Tanssi on kuitenkin myös hauskanpitoa. Tanssijoiden ja erityisesti rumpaleiden asema on ristiriitainen. Rumpalit ovat keskeisiä hahmoja paikallisessa kulttuurissa, sillä he tuntevat perinteet parhaiten. Silti rumpalisukuun kuuluvan kanssa ei mennä naimisiin, sillä kastirajoja ei saa ylittää.

Sabarista on monen muun afrotanssin tavoin kehittynyt myös urbaani versio, joka on kaupallisempaa ja vetoaa nuoriin. Uudempaa tyyliä tanssivat myös miehet ja sitä näkee paljon musiikkivideoissa.

Seye lopettaa puhumisen ja vaihtaa tanssivaatteisiin. Pyörittelemme käsiä ja otamme sivuaskelia. Liikeradat ovat vieraita ja rytmistä vaikea saada kiinni. Alkaa tulla kuuma.

Onneksi rumpaleista saa energiaa. Heidän musiikkinsa on tunnin ydin, pilkahdus Senegalia suomalaisessa tanssisalissa. Kädet liukuvat rummuilla ja tuottavat yhä kovempaa ja nopeampaa rytmiä.

Moni tanssijoista on laittanut päälle värikkään hameen. ”Ota siitä hameenhelmasta kiinni toisella kädellä”, Seye huutaa musiikin yli.

Kaikki ovat keskittyneitä jalkoihinsa. Juuri kun tuntuu, että askeleen ymmärtää tai rytmistä saa kiinni, siihen lisätään uusi elementti. Toisin kuin monessa muussa afrikkalaisperäisessä tanssissa, sabarin liikekieli suuntautuu ylös ja on toispuolista.

Vimmainen rummutus jatkuu.

Rumpalit ottavat kontaktia opettajaan ja tanssijoihin. He katsovat silmiin tai huudahtavat kannustussanoja. Jännite tanssijan ja rumpalin välillä onkin sabarin hienous. Tanssija ohjaa rumpalia liikkeillään.

Tällä alkeistunnilla ohjaussuhde tuntuu kääntyneen toisinpäin. Rumpalit lisäävät vauhtia, vaikka jalat ovat monella jo solmussa.

Juomatauolla on juostava salin ovelle, niin kuumaksi ilma tuulettimesta huolimatta käy. Sabar-tunnilla saa hikoilla. Kaikki tuntuvat unohtaneen itsensä tarkkailun ja antautuvat rummutuksen vietäväksi.

Omia soolonumeroita ei tällä tunnilla ehditä esittää. Kello salin seinällä näyttää jo yliaikaa, mutta kaikki haluavat vielä jatkaa. Lopulta tunti päättyy aplodeihin. Osallistujat kiittelevät iloisina ja katoavat sitten Helsingin iltapäivään. Tai kenties festareiden Kilombo-klubille.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!