Lisää jeesustelua, kiitos!

Silloin kun kukaan ei jeesustele, valtionjohtajatasolla asti kuullaan kolonialismilta haiskahtavia juttuja Afrikkaa koskien, kirjoittaa Mimosa Hedberg.

Teksti: Mimosa Hedberg

NäkökulmatMediaAfrikka

”Ugandassa on yhä käytössä epäinhimillinen käytäntö, jossa henkilön kaulaan laitetaan bensiinillä täytetty autonrengas, joka tuikataan tuleen. Kuolema on erittäin kivulias ja voi kestää pitkään.”

Hieraisin silmiäni, kun luin uutista suomalaisliikemiehen kuolemasta Ugandassa. Pohdin, miten necklacing liittyy tapaukseen? Kuolinsyytutkinnan mukaan mies ei kuollut väkivaltaisesti. Uganda on verrattain rauhallinen Itä-Afrikan maa, jossa ihmisiä ei ole tapana kiduttaa kaduilla palavat autonrenkaat sauhuten.

Tämä on sitä vääristynyttä Afrikka-kuvaa, jota ei soisi syövytettävän ihmisten mieliin. Eikä suomalaismedia ole yksin yleistyksiensä kanssa – vastikään ranskalaistoimittaja kohautti kysymällä palkitulta nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichielta, onko Nigeriassa kirjakauppoja.

Omituisia lapsuksia Afrikasta taantuneena mantereena kuulee valtionjohtajia myöten. Alkuvuodesta Donald Trump kohautti viittaamalla Afrikan maihin ”persläpimaina”.

Palkittu New Tork Timesin toimittaja Nicholas Kristof huomautti presidentille, että esimerkiksi Etiopian talous kasvaa nopeimmin maailmassa – yli tuplatahtia Yhdysvaltoihin verrattuna. Ruanda puolestaan pyrkii parasta aikaa siihen, että kaikki tytöt saisivat rokotesuojan syöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan. Vastaava on Yhdysvalloissa utopiaa.

Kyseessä on toki Trump, mutta häntä kannattaa edelleen noin 40 prosenttia amerikkalaisista. Ja sillä, mitä Yhdysvaltain presidentti sanoo, on oikeasti merkitystä: mielikuvat jäävät maailman mieliin. Eikä Trump ole ainoa sammakoita pulautteleva valtionpäämies. Emmanuel Macronkin on raivostuttanut sanomalla, että Afrikalla on sivistymättömyysongelma.

Eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla?

En väitä, etteikö ongelmia olisi valtavalla, yli 30 miljoonan neliökilometrin pinta-alan kattavalla mantereella, johon mahtuu yli 50 maata. Mutta se yksipuolinen tapa, jolla valtavan rikkaasta maanosasta ja sen yksilöistä puhutaan, on yhtä kulunut kuin Afrikan tähti, jossa etsitään timanttia villejä vilisevältä pelilaudalta.

Ei Maailman Kuvalehtikään ole pyhimys. Vaikka tiedostamme repaleisissa vaatteissa kuvattujen afrikkalaisorpojen esittämisen ongelman (niiden ainaisten kärpästen kanssa), sorrumme itsekin välillä väärien mielikuvien vahvistamiseen.

Sekin kertoo paljon, että aihetta on todella vaikea tuoda esille ”jeesustelematta”. Mikä minä olen tästä kirjoittamaan, eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla? Mutta silloin kun kukaan ei jeesustele, valtionjohtajatasolla asti kuullaan kolonialismilta haiskahtavia lapsuksia.

Radi-aid -järjestö tarjoaa ennakkoluulojen taistelua vastaan selkeät speksit. Kunnioita muita kulttuureja, vältä yleistyksiä ja haasta jatkuvasti ennakkokäsityksiäsi. Mieti, ennen kuin julkaiset esimerkiksi somessa kuvia, joilla saatat tahtomattasi vahvistaa taantuneita käsityksiä. Siispä kehotan: enemmän jeesustelua, vähemmän hyssyttelyä.

Kuvassa Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Mimosa Hedberg

Mimosa Hedberg

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri.