Kuvassa lelulapio heikkalaatikolla.
Väestöliiton kyselytutkimuksen mukaan vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla vaikuttavat taloudellisia tai työelämään liittyviä syitä useammin henkilökohtaiset arvot ja elämäntapa.

Lisääntymättä paras?

Väestönkasvu nähdään yleensä ongelmana vain kehitysmaissa. Silti lapsen saaminen Suomessa kuormittaa ympäristöä enemmän kuin maailmassa keskimäärin. Suomessa lapsettomaksi jää viidennes naisista ja neljännes miehistä, mutta vapaaehtoisesti lapsettomia heistä on vain hyvin pieni osa.

Teksti: Emma VepsäKuva: Emma Vepsä

PitkätLapset ja nuorisoIlmastonmuutosSuomi

Minulle on ollut jo jonkin aikaa selvää, etten ole hankkimassa lapsia. Minusta ei olisi oikein pakottaa ­ihmistä kasvamaan ilmastokriisin alla. En luota ihmiskunnan hillitsevän ilmastonmuutosta tarpeeksi, enkä siksi usko ikinä voivani hankkia lapsia. Olen asiasta vihainen. Meidän jokaisen pitäisi voida uskoa parempaan tulevaisuuteen: pitäisi voida luottaa siihen, että jälkikasvumme elämä olisi ainakin yhtä onnellista kuin omamme.”

Näin kirjoitti parikymppinen muusikko Pessi Jouste Helsingin Sanomien mielipideosastolla huhtikuussa.

”Minusta ei olisi oikein pakottaa ihmistä kasvamaan ilmastokriisin alla.”

Vapaaehtoinen lapsettomuus puhuttaa maailmalla ja Suomessakin yhä enemmän. Asia pohdituttaa yhtä lailla miehiä ja naisia. Lundin yliopiston viime kesänä julkaiseman tutkimuksen mukaan lapsen tekemättä jättäminen on merkittävin yksilötason ekoteko erityisesti suuren hiilijalanjäljen maissa. Sillä on suurempi merkitys kuin autoilusta, lentämisestä tai lihansyönnistä luopumisella.

Esimerkiksi kierrättämisen tai energiansäästölamppujen vaikutus on edellisiin verrattuna suorastaan minimaalinen – vastoin yleistä uskomusta ja ”pienikin teko on tärkeä” -tyyppistä ympäristöpuhetta.

Tutkimus herätti keskustelua myös Suomessa, jossa historiallisen alhainen syntyvyys aiheuttaa huolta heikentyvästä huoltosuhteesta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Väestönkasvu nähdään yleensä ongelmana vain kehitysmaissa. Lapsen saaminen Suomessa kuormittaa kuitenkin ympäristöä enemmän kuin maailmassa keskimäärin, sillä suomalaisten ilmastopäästöt ovat kansainvälisesti verrattuna suuret. Kulutamme jo alkuvuodesta loppuun luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Koko maailman ylikulutuspäivä koittaa vasta kuukausia myöhemmin.

Lasten edunvalvontajärjestö Ilmastovanhemmat tunnustaa lisääntymisen ympäristövaikutukset. Se kuitenkin kritisoi sitä, miten yksilön valintoihin keskittyvä keskustelu hämärtää sen, että ilmastonmuutoksen torjuminen on ensisijaisesti poliittinen asia.

”Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole yksilöiden tai perheiden harteilla. Sen tulisi olla politiikan ykkösprioriteetti niin kunnallisella, valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin tasolla”, yhdistys muistuttaa kannanotossaan.

Yhdysvaltalainen naisten verkosto Conceivable Future peräänkuuluttaa niin ikään valtaapitävien vastuuta riittämättömistä toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, mitkä ovat saaneet monet epäröimään lastentekoa.

Lundin yliopiston tutkijat toteavat, että yksittäisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki kutistuu huomattavasti, jos kansallisella tasolla toteutetaan mittavia päästövähennyksiä. He kuitenkin muistuttavat poliittisten prosessien vaativan toteutuakseen usein jopa vuosikymmeniä, kun taas ihmisten käyttäytyminen voi muuttua nopeastikin.

Kuvassa kaupan vaippaosastoa.
Tänä vuonna Suomen ylikulutuspäivä koitti jo 11. huhtikuuta, vain kolme päivää edellisvuotta myöhemmin. Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme edelleen 3,6 maapalloa. Kuva: Emma Vepsä

Suomessa lapsettomaksi jää Väestöliiton mukaan noin viidennes naisista ja neljännes miehistä. Usein kyse ei ole harkitusta päätöksestä vaan olosuhteiden pakosta.

Vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäisi kuitenkin yleistyvän: Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrin mukaan lapsettomaksi jäämistä suunnitteli lähes 13 prosenttia kaikista 20–40-vuotiaista suomalaisista, kun aikaisemmissa tutkimuksissa lapsettomaksi on aikonut jäädä vain noin 5–7 prosenttia.

Vapaaehtoista lapsettomuutta on tutkittu Suomessa vielä vähän. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan asenteet ilmiötä kohtaan ovat melko kielteisiä, vaikka länsimaissa lapsensaantia ei pidetäkään enää niin itsestään selvänä osana vakiintunutta parisuhdetta kuin ennen.

Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n puheenjohtaja Soile Rajamäen mukaan suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on parin viime vuoden aikana kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan.

Edistysaskelina hän mainitsee lisääntyneen medianäkyvyyden ja sen, että myös Väestöliitto on alkanut huomioida väestöryhmän olemassaolon. Keskustelu lapsettomuudesta on toistaiseksi kuitenkin jumittunut omaan samanmielisten kuplaansa.

Vaikka Rajamäki on yhdistystoiminnan tiimoilta törmännyt monenlaisiin motiiveihin, hän uskoo, että valtaosa vapaaehtoisesti lapsettomista ei vain yksinkertaisesti tahdo lapsia.

”On selvää, että ilmastonmuutos, väestöräjähdys tai perinnölliset sairaudet ovat hyväksyttävämpiä syitä – eihän kukaan järkevä ihminen sellaiseen ala väittää vastaan”, Rajamäki toteaa.

Rajamäen ekologinen herätys koitti vasta lapsettomuuspäätöksen jälkeen, mutta se teki hänestä yhä vakuuttuneemman valintansa järkevyydestä. Kummitätinä hän on seurannut lapsiperhearkea läheltä ja ahdistunut kaikesta siitä tavaran määrästä, mitä elämään hiipii kuin varkain.

”Lapsesta tulee kuluttaja jo kohdussa, kun vanhempien pitää hankkia sitä vauvakrääsää.”

”Lapsesta tulee kuluttaja jo kohdussa, kun vanhempien pitää hankkia sitä vauvakrääsää.”

Kaisa-Reeta Koskinen valitsi lapsettoman elämän osana laajempaa arvojensa murrosta. Taustalla vaikuttivat kysymykset ekologisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Elämänvaiheeseen kuului täyskäännös työuralla, kun pörssiyhtiön lobbari lähti töihin ympäristöjärjestöön. Koskinen ei kyennyt väestönkasvun vaikutuksista tietoisena perustelemaan itselleen sitä, miksi juuri hänen tulisi saada lisääntyä. Silti enemmän hän kokee tiedon ja valinnanmahdollisuuksien lisäävän vastuuta väestönkasvun hillitsemisestä.

Koskinen ihmettelee, kuinka ilmastonmuutoskeskustelussa vakiintunut huoli väestönkasvun aiheuttamista ongelmista ei tunnu koskettavan Suomea.

Puheet huoltosuhteen heikkenemisestä vievät Koskisen mukaan muutenkin huomiota akuutimmilta ongelmilta.

”Jos tämä ekosysteemi romahtaa, meidän ei tarvitse enää huolehtia Suomen huoltosuhteesta, eikä mistään muustakaan”, hän huomauttaa.

Myös Koskinen on saanut osansa lapsettomuuteen kohdistuvista ennakkoluuloista. Hän toivoisi, ettei tulevaisuudessa vapaaehtoista lapsettomuutta tarvitsisi perustella enempää kuin vaikka autottomuutta.

”Toivoisin, että minua ei määriteltäisi sen kautta, mitä minulla ei ole”, Koskinen huokaa. ”Minua voi määritellä miljoonalla muullakin tavalla, jotka kaikki kertovat enemmän minusta.”

Kuvassa kaupan vaippa- ja vauvatarvikeosastoa.
Kuva: Emma Vepsä

Ajatus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ekotekona ei ole uusi ilmiö. Yhdysvalloissa alkunsa saanut Voluntary Human Extinction Movement on jo 1990-luvulla esittänyt lisääntymisestä pidättäytymistä keinona hillitä väestönkasvua ja ehkäistä siten kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoa sekä muita ympäristöongelmia.

”Eläkäämme pitkään ja kuolkaamme pois”, liike julistaa nettisivuillaan.

”Eläkäämme pitkään ja kuolkaamme pois.”

Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n Soile Rajamäen mielestä lisääntymisen ympäristövaikutuksista ei puhuta tarpeeksi. Esimerkkinä hän mainitsee Sitran sosiaalisessa mediassa kiertäneen suositun elämäntapatestin, jonka on tarkoitus johdatella ihmisiä kestävämpiin arjen valintoihin. Henkilökohtaista hiilijalanjälkeä kasvattavat siinä esimerkiksi lemmikit, mutta lapsien lukumäärää ei edes kysytä.

Rajamäkeä mietityttää, saakohan ilmastonmuutoksen eteneminen ihmiset tulevaisuudessa punnitsemaan henkilökohtaisia valintojaan perusteellisemmin. Hänen omassa tuttavapiirissään lisääntyminen nähdään loogisena askeleena parisuhteen etenemisessä.

”Me, jotka jättäydymme lapsettomiksi, kelailemme sitä usein tosi paljon – osaksi senkin takia, koska sitä on pakko perustella ja puolustella välillä.”

Sterilisaatioon pääsyä odottavan Marianna Joutsenlahden päätöstä olla tulematta äidiksi edelsi pelko yksinäisestä vanhuudesta.

Lasten hankkiminen oli ollut Joutsenlahdelle pitkään itsestäänselvyys, kunnes hän havahtui pohtimaan, mitä todella tahtoi elämältään. Lopulta hän päätti käyttää aikansa ennemmin matkusteluun ja itsensä toteuttamiseen kuin siihen, että tekisi lapsia pelkästä tekemisen ilosta.

Myös huoli jälkikasvun terveydestä auttoi päätöksen teossa.

”Isäni oli ja siskoni on diabeetikko. En halua edes ottaa sitä riskiä, että oma lapsi sairastuisi”, Joutsenlahti selittää.

Hän uskoo, että äitinä ehkä miettisi enemmän sitä, millaisessa maailmassa lapset joutuisivat elämään. Lapsettomana on helpompi sulkea silmänsä, kun uutiset alkavat ahdistaa.

Normista poikkeaminen on herättänyt kummastusta. Eniten naimisissa olevaa Joutsenlahtea hämmentävät vihjailut siitä, ettei hän vain ole yhdessä sen oikean ihmisen kanssa.

Myös hänen aiheesta tekemänsä blogikirjoituksen alle ilmestyi nopeasti tulikivenkatkuista palautetta, jossa häntä syytettiin itsekkääksi.

”Se vasta onkin itsekästä, että luodaan ihmisiä tähän maailmaan pyristelemään oman tulevaisuuden turvaksi”, hän vastaa.

Joutsenlahti huomauttaa myös, ettei Suomessa ole lähtökohtaisesti edes tapana, että lapset huolehtisivat omista vanhemmistaan.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!