Artikkelikuva
Ayòbámi Adébáyò

Lapsettomuuden häpeän kantaa nainen

Nigerialaiskirjailijan esikoisromaani tarjoaa vahvaa kerrontaa, kysymyksiä anteeksiannosta, tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta jonkinlaiseen valoon.

Romaani on lähtökohdiltaan monella tapaa perinteinen rakkaustarina: nainen ja mies tapaavat, rakastuvat ja haluavat olla ikuisesti yhdessä sekä perustaa perheen. Yleensä en pidä sellaisesta.

Nigerialaisen kirjailija Ayòbámi Adébáyòn teos Älä mene pois on kuitenkin virkistävä poikkeus. Kenties, koska romaani tuo esiin ne pimeän alueet, joiden varjoisissa nurkissa ihminen puuhailee varmistaakseen rakkauden ja hyvän elämän toteutumisen. Kenties, koska Adébáyòn tapa kuvata arkea on konkreettinen ja kiinnostava. Kenties, koska romaanin rakenne on oikein taitava.

Adébáyò on sijoittanut romaanin synnyinmaahansa. Tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle, jolloin Nigeriassa elettiin poliittisesti kuohuvaa aikaa.
Yhteiskunnan rauhattomuus ja yleinen pelko häilyvät taustana yksityiselle tarinalle ja henkilöille, jotka ovat täyteläisiä, arvaamattomia, lämpimiä ja kyseenalaisia. Päähenkilöiden Yejiden ja Akinin näkökulmat vuorottelevat romaanin kerronnassa.

Lähtötilanne: On nainen ja vaimo, Yejide, joka ei yrityksistä huolimatta voi saada lasta. Hän menetti oman äitinsä, kun syntyi. Perhe ei ole Nigeriassa yksityisasia vaan koko suvun asia. Lapsettomuus on suuri häpeä, ja siitä syytetään naista. Aviomiehelle eli Akinille hankitaan toinen vaimo.

Tapahtuu kaikenlaista. Kuten, että rakkaus Yejiden ja Akinin välillä ei kuole. Akin pyytää salaa veljeään saattamaan Yejiden raskaaksi, koska tietää, ettei itse kykene. Sitten tapahtuu lisää kaikkea. Ensimmäinen lapsi kuolee, toinen lapsi kuolee ja kenties kolmaskin – Yejide ei kestä surua.

Älä mene pois on aiemmin novelleja julkaisseen 30-vuotiaan Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaani. Sen oikeudet on myyty kansainvälisesti, ja kirja oli viime vuonna ehdokkaana Baileys-palkinnon saajaksi. 

Romaani on kerronnaltaan vahvaa, mutta ei kielen tasolla erityisen uudistavaa. Tärkeimmäksi nousee se, miten tarina asetellaan näkyväksi. Juuri tuo paljastava juonirakenne luo vahvan tunnesiteen romaanin henkilöihin. Heidän mukanaan haluaa elää.

Mutta Yejiden ja Akinin yhteinen elämä vapisee ja päättyy. Se ei kestä lasten menettämistä ja vuosia jatkuneita valheita. Jäljelle jää surua ja pimeää. Yejide lähtee pois. Vuodet kuluvat.

Romaanin ensimmäinen luku sijoittuu joulukuuhun 2008, ja kirja päättyy samaiseen ajankohtaan. Yejide valmistelee paluuta kotiseudulle. Kun pitkään erossa olleet Yejide ja Akin kohtaavat, romaanin teemat tiivistyvät kysymyksiin anteeksiannosta, tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta jonkinlaiseen valoon. Jos valoa on, niin mistä tai kenestä se kumpuaa?

Tilaa Maailman Kuvalehti