Artikkelikuva
Thelman pullapuoti sijaitsee suomalaisten suosiman kaupunginosan Los Bolichesin juna-aseman vieressä. Pullapuoti on ollut pystyssä jo 15 vuotta.

Aurinkorannikon houkutus kasvaa suomalaisten parissa: yhä useammin unelman perässä lähtee lapsiperhe

Luultavasti maailman suurin ulkosuomalaisyhteisö löytyy Espanjan Aurinkorannikolta Fuengirolasta. Nyt 350-paikkainen Suomi-koulu tuplaa oppilasmääränsä lähivuosina.

Aurinkorannikko. Sen kertoo jo nimikin. Lämpö ja aurinko ovat syitä, joiden vuoksi Aurinkorannikko kiinnostaa suomalaisia vuodesta toiseen.

Myös loppukeväällä Aurinkorannikko on nimensä veroinen. Aurinko paistaa, vaikka kylmän tuulen vuoksi lämpötila jää poikkeuksellisesti noin 18 asteeseen.

Suurin osa suomalaisista on niin sanottuja muuttolintuja eli he viettävät rannikolla ainoastaan talvet. Juuri tällainen muuttolintu löytyy myös Fuengirolan Los Bolichesin juna-aseman liepeillä sijaitsevasta Thelman pullapuodista. Siellä nauttii aamiaistaan Kemistä lähtöisin oleva Esa Aho, 70. Seuranaan hänellä on tyttärentytär Henna Hamari, 17.

”Olisiko tämä nyt viides talvi, jonka vietän täällä”, Aho pohtii nauttiessaan maksamakkaralla päällystettyä voileipää. Pöytää koristaa myös puurolautanen.

Suomalaiset elintarvikkeet ovat niitä, jotka ovat pitäneet legendaarisen Thelman pullapuodin pystyssä jo 15 vuotta. Nyt tiskin takaa ei kuitenkaan löydy filippiiniläissuomalaista omistajapariskuntaa, sillä he ovat lähteneet viettämään kesää Suomeen. Talviasukkailla kun on tapana lähteä takaisin Suomeen huhti-toukokuun vaihteessa. Aholle se on vielä liian aikaista.
”Lähden kesäkuussa. Sitten on tarpeeksi lämmin Kemissäkin.”

Suomalaisia arvioidaan asuvan Aurinkorannikolla jopa 15 000 – 20 000. Suomalaista Centro Finlandia -ostoskeskusta ja suomalaista lehteä Fuengirolassa pyörittävä monitoimiyrittäjä – Jyrki-ohjelmasta aikanaan julkisuuteen noussut – Antti ”Pizza” Pekkarinen muistuttaa, että suomalaisten määrää on mahdoton tietää tarkasti.

”Osan vuodesta täällä asuvat ovat kirjoilla Suomessa eli heidän lukumääräänsä voi vain arvioida. Pysyvästi täällä asuu reippaasti alle 10 000 suomalaista”, yli kymmenen vuotta itse Fuengirolassa asunut Pekkarinen kertoo. Hän uskoo suomalaisten määrän lisääntyvän tulevaisuudessa.

Aiemmin Aurinkorannikko tunnettiin eläkeläisten paratiisina. Nyt katukuvassa vastaan tulee jatkuvasti suomea puhuvia lapsiperheitä. Yhä useampi saapuu tänne elämään toisenlaista, leppoisampaa arkea.
Suomalaisten Junakaduksi kutsuman pääkadun varrella näkyy myös toinen trendi: fysioterapiaa ja muita hyvinvointipalveluja tarjoavien yritysten määrä on räjähtänyt muutaman vuoden takaisesta.

”Yleensä ihmisten unelmien tiellä on vain yksi asia: raha.”

Junakadulla sijaitsevan Mindbody-joogastudion oveen on kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi ”Tunti käynnissä, odota oven takana”.
Pian ovesta astuu ulos joukko raukeita joogeja.

Mindbody-studio on media- ja elokuva-alan tuottaja Liisa Hanénin, 41, todeksi muuttunut unelma. Vuosikausia Lontoossa asunut, helsinkiläislähtöinen Hanén ei tosin uskonut löytävänsä sitä Fuengirolasta.

Halusimme mieheni kanssa ottaa äkkilähdön lämpöön eikä tarjolla ollut kuin huonoja vaihtoehtoja, eli Rodos ja Fuengirola. Täällä oli parempi hotelli.”

Jo ennen lomamatkaa Hanén oli lopettanut työnsä media- ja elokuva-alalla ja siirtynyt täyspäiväiseksi joogaopettajaksi pääkaupunkiseudulla. Haaveissa oli oma studio ulkomailla, sillä monen Lontoon vuoden jälkeen hän ei enää sopeutunut elämään Suomessa.

Kun lomamatkaa Fuengirolassa oli kulunut muutama päivä, Hanén tiesi löytäneensä uuden asemapaikkansa. Parin kuukauden päästä hänellä oli pankkilaina ja liiketila vuokrattuna. Yrittäjäksi ryhtyminen Espanjassa ilman kielitaitoa ei pelottanut.

”Yleensä ihmisten unelmien tiellä on vain yksi asia: raha. Kun siitä pääsee yli, mikään ei ole esteenä. Ajattelin, että jos menetän 30 000 – 60 000 euroa, se on lopulta vain rahaa ja siitäkin selviää.”

Jotain saadakseen on myös oltava valmis luopumaan.

Hanén ei ole joutunut katumaan. Nyt kolme vuotta pystyssä ollut yritys työllistää 20 ihmistä. Siksi on helppo ymmärtää, että monella muullakin on sama unelma kuin Hanénilla.

”Saan viikoittain suomalaisilta liikunnanohjaajilta sähköposteja, joissa tarjoudutaan tulemaan töihin ’vain’ 3000 euron kuukausipalkalla. Ihmiset haluavat muutosta, mutta eivät ole valmiita luopumaan suomalaisesta kuukausipalkasta”, Hanén sanoo, ja muistuttaa, että Espanjassa liikunnanohjaan palkka on alle tuhat euroa.

”Toinen tekosyy unelmien toteuttamatta jättämiselle on perhe, vaikka lapset ovat todellisuudessa aikuisia sopeutuvaisempia.”
Hanénille on selvää, että jotain saadakseen on myös oltava valmis luopumaan.

”Ihmiset haluavat siirtyä yhdeltä mukavuusalueelta toiselle. Niin ei kuitenkaan tavoitella unelmia. Elämänmuutokseen liittyy olennaisena osana epämukavuusalueelle siirtyminen.”

Hanénille muutto ja yrittäjyys ovat antaneet mahdollisuuden elää juuri omannäköistä elämää. Joogasalin lattialla istuessaan hän korostaa, että hänelle elämä on tässä ja nyt, eikä vasta viikonloppuna tai lomilla. Suomessa hän käy enää harvoin.

”Suomessa asetetaan elämälle liian tarkat normit. Täällä elämä on vapaampaa ja monimuotoisempaa. Esimerkiksi mieheni asuu edelleen Suomessa, mitä moni on ihmetellyt. Meille tämä järjestely kuitenkin sopii.”

”Joskus pitää ihan nipistää itseään, että voiko tämä olla tottakaan.”

Yksi Fuengirolan vetonauloista on kaupunkia reunustava seitsemän kilometriä pitkä hiekkaranta. Tänäänkin rantakadulla kulkee tasainen ihmisvirta. Varttuneemman väen suosikkimenopeli näyttää olevan sähköpyörätuoli.

Taustalla välkkyy Välimeri ja aurinko paistaa. Näky on kuin postikortista. Hiekkarannalle on kokoontunut leikkimään myös joukko suomalaisia lapsia.Kyse ei ole pelkästään leikistä, vaan Centro Finlandiassa toimivan suomalaisen kotikoulun liikuntakerhosta.
Vierellä häärää stetsoniin ja peiliaurinkolaseihin sonnustautunut koulun rehtori Sami Lassila. Oululainen luokanopettaja saapui Fuengirolaan ensimmäisen kerran jo vuonna 2012.

”Asuimme vaimoni kanssa täällä muutaman vuoden, minkä jälkeen palasimme Suomeen. Pian huomasimme, että tänne valoon ja lämpöön on pakko päästä takaisin, ja pakkasimme tavarat jälleen”, Lassila sanoo.

Fuengirolan suomalaisessa koulussakin opettaneen Lassilan mielessä ajatus kotikoulusta oli kytenyt jo pitkään. ”Täällä on paljon perheitä, jotka tulevat Espanjaan lyhyemmäksi ajaksi kuin lukuvuodeksi. Suomalainen koulu ei siksi sovi heille”, Lassila kertoo.

Lisäksi Fuengirolan suomalainen koulu on aina täynnä. Siispä myös maksulliselle kotikoululle on riittänyt kysyntää. Tällä hetkellä kotikoulua käy 25 oppilasta.

Lassilalle elämä Espanjassa on unelmien täyttymys. ”Joskus pitää ihan nipistää itseään, että voiko tämä olla tottakaan.”

Fuengirolan suomalaisia ei paikan huono maine hetkauta.

Suomalaisten lisääntynyt kiinnostus elämään Espanjassa näkyy myös asuntokaupassa.Suomalaisten ydinalueena tunnetun Los Bolichesin kaupunginosassa tulee vastaan viisi suomalaista asunnonvälitystoimistoa. Niiden ikkunoita koristavat kuvat palmuista. Mainosteksteissä toistuu sana ”unelmakoti”.

Kyse ei ole enää pelkästään lomakodista vaan rannikolta haetaan yhä useammin ihan oikeaa kotia. Vaikka asuntojen hinnat ovat nousussa, ovat ne selkeästi halvempia kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kaikille Fuengirola ei kuitenkaan näyttäydy paratiisina. Suomessa Aurinkorannikosta kuulee puhuttavan usein pilkalliseen sävyyn. Arvostelijat tarttuvat suomalaisten suureen määrään ja Suomi-kuplaan. Puhutaan paikasta, jonne tullaan syömään lihapullia ja ryyppäämään.

Etenkin media nostaa esiin suomalaisten sosiaaliset ongelmat. Uutisissa toistuvat kertomukset päihdeongelmista ja sillan alla elävistä suomalaisista.

Fuengirolan suomalaisia ei paikan huono maine hetkauta. Suomalaisen, Espanjaan erikoistuneen Olé-lehden päätoimittaja Katia Westerdahl on asunut Aurinkorannikolla jo teini-ikäisestä. Hänen mielestään sosiaalisia ongelmia liioitellaan.

”Väittäisin, että täällä ihmisillä on vähemmän esimerkiksi alkoholiongelmia kuin Suomessa keskimäärin.”

Suomalaisten ongelmat näyttäytyvät Mercadona-supermarketin viereisessä puistossa, jota asuttaa muutama kotia vailla oleva suomalainen.

”Valitettavasti nämä ihmiset kuuluvat niihin, joille tämä ilmasto mahdollistaa elämäntavan, johon ei kuulu työnteko. Heidän takiaan joillakin espanjalaisilla on negatiivinen kuva suomalaisista”, Pekkarinen valittelee.

Kivenheiton päässä puistosta sijaitsee myös Pekkarisen osaomistama yritys Centro Finlandia. Suomalaisesta ostoskeskuksesta löytyy paitsi Pekkarisen toimittaman suomenkielisen kaupunkilehden toimitus, myös Suomi-kauppa, matkatoimisto sekä hitiksi noussut suomalainen sauna.

Alakerrassa palvelee suomalainen ravintola Kukko, jossa on vastikään esiintynyt Matti Nykänen. Yleensä paikka on tupaten täynnä.

Fuengirolan iltaelämästä on vastuussa myös suomalaisessa Koppas-baarissa keikkaan valmistautuva rumpali Jukka ”Juke” Kataja-Rahko. Hän on kenties Aurinkorannikon monipuolisin henkilö, mistä juontuu myös ammattinimike ”rannikkomanageri”.

”Täällä on mahdollisuus toteuttaa itseään monella tavalla”, Kataja-Rahko sanoo ja kiteyttää monen suomalaisen motiivit: Aurinkorannikolle tullaan toteuttamaan hullutkin unelmat.

Vuosi Fuengirolassa teki perheelle hyvää

”Vuosi Fuengirolassa oli minulle iso kokemus. En ollut koskaan asunut ulkomailla. Yksi iso asia oli vapaus. Ja havahtuminen siihen, miten vähällä ihminen selviää.”

Näin sanoo Kristiina Bäcklund, 52, joka palasi perheineen Fuengirolasta Helsingin Lauttasaareen kesäkuun alussa. Bäcklundin mies työskentelee yrittäjänä, ja on vapaa tekemään työtään missä vain. Bäcklund itse otti vuorotteluvapaata asiakaspalvelupäällikön työstään.

”Pomo sanoi, että mene vaan, olet tehnyt työsi niin hyvin.”

Perheen 14-vuotias tytär kävi Aurinkorannikon Suomi-koulussa kahdeksannen luokan, 12-vuotias poika viidennen. Asunto oli koulun vieressä, joten matkat hoituivat kätevästi kävellen. Perheen tytär pystyi suorittamaan jopa rippikoulun Fuengirolassa.

Aurinkorannikon uudet tulijat ovat Bäcklundin mukaan juuri lapsiperheitä. Suomi-koulussa opiskelee tällä hetkellä noin 350 lasta, esikoulusta lukioon. Rakenteilla on uusi koulu 600 lapselle. Kysyntä on kovaa.

”Kun nykyisen koulun hakukaavake aukeaa, uudet oppilaspaikat täyttyvät viidessä minuutissa.”

Bäcklundin idea oli nauttia valosta ja lämmöstä – ja se toden totta toteutui. Lapset kävivät koulua, vanhemmat työväenopiston espanjan kurssilla.

”Kaikki vastasi odotuksiamme. Emme törmänneet mañana-mentaliteettiin. Ihmiset olivat ylenpalttisen ystävällisiä ja palveluhenkisiä. Ruoka hyvää ja viini halpaa.”

Perheen idea ei ollut integroitua espanjalaiseen yhteiskuntaan. Sekin onnistui. Muut suomalaiset olivat aina valmiita auttamaan, ja eniten tuli vietettyä aikaa suomalaisen naapuriperheen kanssa.

”Rivitalossamme asui pelkästään lapsiperheitä. Seuraa löytyi naapurista kaikille.”

Nyt Bäcklund sanoo olevansa hyvin motivoitunut palaamaan työhönsä. Vuosi muualla teki hyvää.

”Monet palaavat myöhemmin uudelleen. Se on aika yleistä. Juuri nyt nautin olostani kotona. Kun kuljen Lauttasaaren rannassa, tunnen vahvasti, että juureni ovat täällä.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!