Esa Holappa
Oululainen ex-natsi Esa Holappa opiskelee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja tekee töitä maahanmuuttajien parissa. Lisäksi hän toimii kokemusasiantuntijana radikalisoitumista ehkäisevässä Radinet-hankkeessa.

Ex-natsi Esa Holappa: "Vihassa eletty elämä ei ole hyvää elämää"

Natsi-ideologiasta irtautunut Holappa tekee nyt töitä sen eteen, ettei hänen perustamansa ääriliike saa enempää jäseniä.

Teksti: Maria PaldaniusKuva: Janne Körkkö

Pitkät

”Nyt tuntuu vapaammalta. Elämä ei ole enää niin rajoitettua.”

Näin sanoo oululainen Esa Holappa, 33, ja sanoo muutakin.

”Maailmankuvani ei ole niin mustavalkoinen. Arki rakentuu tavallisten asioiden eli työn, perhe-elämän, opintojen ja harrastusten ympärille. Ihmisviha on poissa.”

On neljä vuotta siitä, kun Holappa irtautui lopullisesti natsi-ideologiasta ja perustamastaan Suomen Vastarintaliikkeestä. Hän toimi liikkeen johtajana vuosina 2008–2012. Lisäksi hän vaikutti Ruotsin ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen riveissä vuosina 2009–2014.

Elokuussa Pohjoismainen Vastarintaliike nousi taas uusiotsikoihin ja sen toimintaa on harkittu kriminalisoitavaksi. Myös Saksan äärioikeisto on mellakoinut jo voimistanut asemiaan syksyn aikana.

Natsiaate oli Holapan elämän johtolanka yli 15 vuotta. Aktiivivuosiensa aikana hän oli mukana Vastarintaliikkeen kaikessa toiminnassa niin Suomessa kuin ulkomailla: kirjoitti, piti puheita, tapasi liikkeen johtoa ja jäseniä sekä värväsi uusia. Holappa  osallistui mielenosoituksiin, järjesti tapahtumia ja levitti propagandaa ulkomaalaisista, jotka tuhoavat suomalaisen kulttuurin ja vievät suomalaisten työt.

”Muutos ei koskaan tapahdu sormia napsauttamalla, vaan ihminen tarvitsee aikaa."

Kaikki se on nyt mennyttä. Kahvi höyryää mukissa, ikkunan takana tuuli pyörittää lehtiä ja pöydän ääressä istuu levollinen, arasti hymyilevä mies.

”Kun katson elämääni taaksepäin, en voi kieltää, ettenkö tuntisi katumusta. Ei siitä koskaan pääse eroon. Mutta menneisyyden kaivelu äityy helposti hedelmättömäksi märehtimiseksi eikä ihminen voi silloin oppia eikä kasvaa”, Holappa toteaa.

Vannoutuneen natsin puolenvaihto muutama vuosi sitten herätti ristiriitaisia reaktioita. Suomen Vastarintaliikkeen sivuilla kirjoitettiin juttuja takinkääntäjästä, joka pakeni liikkeestä milloin ihmissuhdesotkujen, milloin monikulttuuristen kontaktien tai mittavien velkojen tähden.

”Vastarintaliikkeellä on ollut tarve uutisoida irtaantumistani heille sopivalla tavalla. Esimerkkinä ’monikulttuuriset naisseikkailut’, jolla he viittaavat siihen, että rakastuin ja menin naimisiin kiinalaisen naisen kanssa.”

Holappa ei lähtenyt taannoin eikä nytkään kommentoimaan irtaantumistaan.

”Väitteet perustuvat heidän ideologiaansa”, hän kuittaa.

Holappa puhuu selvästi mieluiten  nykyhetkestä. Natsiaatteesta luopuminen oli pitkän pohdinnan tulos. Sen monet taustasyyt nivoutuivat lopulta yhteen seikkaan: ymmärrykseen siitä, että vihassa eletty elämä ei ole hyvää elämää.

Samoihin aikoihin Holapasta myös tuli isä.

”Kun lapseni syntyi, jouduin miettimään, haluanko, että hän seuraa jalanjäljissäni natsijärjestöön. Muutamaa kuukautta myöhemmin kohtasin nykyisen vaimoni Danin. Hän oli yksi tärkeimmistä tekijöistä lopullisen muutoksen takana”, Holappa ynnää.

Uuden, tavallisen elämän aloittaminen ei ole ollut helppoa. Takana on vuosien mittainen prosessi jonka varrella koko elämä perustuksineen on pitänyt purkaa osiin. Kenen riveissä seison? Kuka olen? Mikä minulle on tärkeää?

”Muutos ei koskaan tapahdu sormia napsauttamalla, vaan ihminen tarvitsee aikaa. Olen siitä hyvä esimerkki. Liikkeestä irtautumiseni alkoi oikeastaan jo vuosien 2011–2012 paikkeilla, jolloin minussa heräsi ensimmäisiä kriittisiä ajatuksia natsiaatetta kohtaan.”

”Kuten muuallakin Euroopassa, väkivaltainen ääriajattelu on Suomessa kasvava ilmiö."

Seuraava askel oli vaikeneminen. Siinä missä Holappa oli ennen ollut koko ajan äänessä, alkoi hän pitää matalaa profiilia. Vuonna 2014 ex-natsi teki henkilökohtaisen pesäeron Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Tätä seurasi julkinen ulostulo vuonna 2016. Siihen myötävaikutti myös suomalainen media. Yleisradio haastatteli Holappaa aiheen kiehuessa kuumimmillaan.

”Vastarintaliikkeeltä tuli värikästä kommentointia. En tiennyt, mitä tehdä ja mihin suuntaan lähteä. Onneksi koko lähipiiri on ollut tukenani ja kannustanut muutokseen. Tiedän myös tapauksia, joissa näin ei ole, vaan oma perhe vastustaa liikkeestä irtaantumista”, Holappa kertoo.

Pian ulostulonsa jälkeen Holappa sai valmiiksi myös itselleen tekemänsä uudenvuodenlupauksen. Kirja Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön ilmestyi Into Kustantamon julkaisemana 2016. Se oli paitsi konkreettista kirjoittautumista ulos natsi-ideologiasta ja tärkeä osa omaa muutosprosessia, myös kissan nostamista pöydälle.

”Kuten muuallakin Euroopassa, väkivaltainen ääriajattelu on Suomessa kasvava ilmiö. Suomen Vastarintaliikkeen toiminta on aktivoitunut ja jäseniä tulee koko ajan lisää. Niin päättäjien, kolmannen sektorin toimijoiden kuin yksityishenkilöiden olisi tärkeä rohkaistua puhumaan aiheesta.”

Puhumisen, kirjoittamisen ja tiedottamisen lisäksi, tai osin jopa niiden sijaan, Holappa on konkreettisten tekojen kannalla. Hän korostaa, että ääriajattelua purkava ruohonjuurityö on yhtä tärkeää kuin se, että päättäjät ryhtyvät toimenpiteisiin ja ottavat kantaa väkivaltaisen ääriajattelun ja -toiminnan ennaltaehkäisemiseksi. Pelkkä ongelmien puinti ei kuitenkaan riitä.

”Täytyy nähdä myös valintojen taustalla olevat yksilölliset syyt. Sieltä voi löytyä monenlaisia tekijöitä, kuten osattomuutta, yksinäisyyttä, vihaa ja yhteisöllisyyden puutetta”, hän sanoo.

Holappa kertoo ajautuneensa natsiksi paitsi sisäisen vihan ja yhteisön puutteen, ennen kaikkea kiinnostuksenkohteidensa ohjaamana.

Jo nuorena hän kahlasi läpi läjäpäin sota-aiheista materiaalia Hitlerin Mein Kampf -teosta myöten. Ääriliikkeestä löytyi yhteisö, jossa kaikki kuuluivat porukkaan sekä jakoivat yhteiset arvot ja vihankohteen.

"Radikalisoitumisen ennaltaehkäisy alkaa jo peruskoulusta."

”Miehet ja pojat ovat yhteiskunnassamme suuremman syrjäytymisuhan alla ja siten alttiimpia ajautumaan myös väkivaltaisiin ääriliikkeisiin. Radikalisoitumisen ennaltaehkäisy alkaa jo peruskoulusta, jossa tyttöjä ja poikia täytyisi kohdella samanarvoisina”, Holappa sanoo.

Vuodesta 2016 lähtien Holappa on toiminut projektiluontoisesti kokemusasiantuntijana Oulussa toimivan Vuolle Setlementin Radinet-hankkeessa, joka pyrkii radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriajattelun ja -toiminnan ehkäisemiseen ja ääriliikkeistä irtautumisen tukemiseen. Holappa oli itse hankkeen ensimmäinen asiakas.

”Uskon, että kokemusteni pohjalta pystyn auttamaan myös muita, jotka ovat alttiita ajautumaan ääriliikkeisiin tai haluavat irtautua toiminnasta. Pyrin poimimaan menneisyydestäni voimavaroja, jotka auttavat eteenpäin ja ovat hyödyksi muillekin”, hän pohtii.

Työ sisältää asiakkaiden mentorointia, luennointia ja tiedottamista eri puolilla Suomea järjestettävissä tilaisuuksissa. Osallistujina on ollut esimerkiksi kaupunkien työntekijöitä, poliiseja ja vankilatyöntekijöitä.

”Tilaisuuksissa kerromme, mitä on väkivaltainen ääriajattelu, miten se ilmenee ja mitä radikalisoituminen tarkoittaa.”

Niin, mitä?

”Se on sitä, että yksilö alkaa muodostaa äärimmäisen radikaaleja asenteita, ajatuksia ja uskomuksia esimerkiksi jotakin tiettyjä ihmisryhmää kohtaan. Hiljalleen hän alkaa uskoa omia ajatuksiaan niin vahvasti, että alkaa noudattaa niiden mukaista ideologiaa.”

Yleensä Holappa kertoo tilaisuuksissa myös omista kokemuksistaan. Enää se ei ole vaikeaa, koska häpeän aiheuttajan sijaan menneisyydestä on tullut voimavara.

"Minua motivoi tieto siitä, että jokaisella on mahdollisuus muuttua.”

Jos Esa Holappa istuisi nyt saman pöydän ääressä Hitlerin rotuoppeja ihannoivan, vihaisen, tiedonjanoisen ja valtavan potentiaalin omaavan Esa Holapan kanssa, hän kohtaisi tämän kuten kenet tahansa mentoroitavan asiakkaansa. Ei pakottamalla ja päätä väkisin kääntämällä, vaan uteliain ja armollisin ottein – ihmisenä.

”Lähtisin selvittämään asioita ensisijaisesti kysymyksillä: Mitä sinulle kuuluu? Miksi olet valinnut Hitlerin Taisteluni -kirjan luettavaksi? Millaisia ajatuksia se herättää?”

Holapasta huomaa, että hän tietää mistä puhuu. Myös nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opinnot ovat opettaneet yhä parempaa ihmistuntemusta. Sen Holappa uskoo olevan eduksi myös tulevaisuudessa.

”Olen tietoisesti valinnut auttamistyön. Haluan ihmisille hyvää ja uskon ihmisen hyvyyteen. Minua motivoi tieto siitä, että jokaisella on mahdollisuus muuttua.”

”Ehkä haluan osaltani vähän myös parantaa maailmaa”, Holappa lisää.

Päälle hän väläyttää veijarimaisen virnistyksen kuin kysyäkseen, oliko kommentti ehkä turhan kliseinen.

Ei se ollut.

Alun arkuus on poissa ja mies on silmin nähden tyyni, levollinen ja läsnä. Hän nousee ja lähtee kotiin vaimonsa luo. Santsikupin aikana tuuli ulkona on tyyntynyt.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!