Henkilöpotretti. Elokuvaohjaaja Ramona S. Diaz seisoo elokuvateatterissa.
Ohjaaja Ramona S. Diazin dokumentit ovat hyvin intiimejä. Motherlandissa naiset synnyttävät, imettävät ja puhuvat henkilökohtaisista asioistaan. Ohjaajan mukaan luottamus täytyy rakentaa vähitellen.

Palkittu dokumenttielokuvaohjaaja #metoo-kampanjasta: "Toivon, että tämä on käännekohta"

Palkitun dokumenttielokuvaohjaaja Ramona S. Diazin mielestä on tärkeää, että elokuva-alalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä keskustellaan.

Teksti: Sinimaria HalonenKuva: A CineDiaz Production

LyhyetKulttuuriYhdysvallatFilippiinitSuomi

Seksuaalisen häirinnän uhreja tukeva #metoo-kampanja on ravistellut elokuva-alaa ja tuonut ilmi lukuisia ahdistelutapauksia. Hiljattain Yle paljasti naisnäyttelijöiden syyttävän suomalaisohjaaja Lauri Törhöstä seksuaalisesta ahdistelusta.

Suomessa vieraillut filippiiniläis-amerikkalainen dokumenttielokuvaohjaaja Ramona S. Diaz pitää alaan liittyvää keskustelua tervetulleena.

"Uskon, että tällaisten tapausten julkitulo eri puolilla maailmaa voimaannuttaa muita naisia kertomaan kokemastaan ahdistelusta. #Metoo-liike on mahdollistanut sen, että naiset voivat puhua kokemastaan ahdistelusta tai häirinnästä tuntematta häpeää."

Seksuaalista häirintää ilmenee myös dokumenttielokuva-alalla, tosin huomattavasti vähemmän kuin elokuva-alalla ylipäätään, Diaz sanoo.

"Tämä on tietysti vain minun näkemykseni. Joku toinen nainen voi olla eri mieltä.”

Ohjaaja uskoo, että ero johtuu siitä, että naispuolisia ohjaajia on dokumenttialalla suhteellisesti enemmän kuin fiktiivisten elokuvien puolella.

"Toki seksuaalista häirintää on myös dokumenttialalla. Esimerkiksi Super Size Me -dokumentin Morgan Spurlock myönsi Twitterissä syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään. Ohjaaja Harvey Weinstein puolestaan on ahdistellut naisia Sundance-elokuvafestivaalilla, jossa myös dokumenttielokuvat ovat esillä. Tänä vuonna festivaali oli puuttunut seksuaalisen häirintään jo etukäteen, mikä on hienoa."

Diazin mukaan naisohjaajat kohtaavat myös paljon ammatillista vähättelyä.

"Erityisesti mainospuolella on hankalaa olla naisohjaaja. Tuotantoporukka koostuu pääasiassa miehistä, ja he eivät ole monesti tottuneita työskentelemään naisohjaajan kanssa. Joskus se johtaa sukupuolten väliseen valtataisteluun."

Vaikka Diaz ei anna asian vaikuttaa omaan työhönsä, asetelma turhauttaa.

"Pääasia on, että lopputulos on sellainen, joka vastaa visiotani. On silti typerää, että yhä vuonna 2018 joudun luovimaan tällaisissa tilanteissa."

Naisten oikeudet ovat vahvasti läsnä Diazin palkitussa Motherland-dokumentissa, joka kertoo manilalaisesta Fabella-sairaalasta, jota pidetään yhtenä maailman kiireisimpänä synnytyssairaalana.

”Halusin tehdä elokuvan oikeudenmukaisuudesta. Olin lisäksi kiinnostunut terveydestä ja äitien oikeuksista. Etsin materiaalia toista dokumenttia varten, mutta en löytänyt siihen tarinaa. Minua neuvottiin vierailemaan Fabellassa. Kun kävin sairaalassa, tiesin heti, että siinä on dokumenttini aihe. Kaikki etukäteen miettimäni teemat istuivat siihen.”

Diaz vieraili DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla helmikuussa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!