Oxfam-skandaalissa on kyse vallasta – se ei ole silti syy avun leikkauksiin

Hyväntekeväisyysjärjestöä koskeva seksiskandaali on saanut valtavat mittasuhteet, ja syystä. Kohu nostaa esille sektorin vaietun ongelman, kirjoittaa Mimosa Hedberg.

Teksti: Mimosa Hedberg

NäkökulmatHätätilaJärjestötoimintaTasa-arvoHaitiBritannia

Britanniaa ja samalla koko kansainvälistä apusektoria on ravistellut jo noin viikon ajan hyväksikäyttöskandaali, jolle ei näy loppua.

Kerrataanpa: Britannian yksi merkittävämmistä hyväntekeväisyysjärjestöistä joutui myrskyn silmään, kun The Times paljasti, että Oxfamin entiset työntekijät olivat ostaneet seksiä naisilta ja tytöiltä auttaessaan maanjäristyksen uhreja Haitilla vuonna 2011.

Oxfam tutki aiemmin asiaa sisäisesti, mikä johti neljän työntekijän eroon sekä kolmen muun irtisanoutumiseen. Oxfamia on julkisuudessa syytetty tapauksen salailusta.

Haiti-paljastuksen jälkeen mediaan on noussut viikon mittaan yhä uusia paljastuksia. Järjestön työntekijöitä on syytetty seksuaalisista väärinkäytöksistä myös Etelä-Sudanissa sekä seksin ostamisesta Tšadissa.

Oxfamin syöksykierrettä pahentaa myös Oxfam Internationalin puheenjohtajan pidätys Guatemalassa korruptiotutkinnan vuoksi. Pidätys ei kuitenkaan liity puheenjohtajan työhön Oxfamissa.

Kammottavinta on, kun auttajat käyttävät valtaansa väärin.

Jotkut ovat kysyneet tapauksen yhteydessä, onko prostituutio väärin, jos seksi perustuu molempien osapuolten yksimielisyyteen? Vastaus on: kyllä on, jos se tapahtuu järkyttävän katastrofin jälkimainingeissa, kun apua tarvitsevat ihmiset ovat haavoittuvimmillaan. Kun tuhon kohdanneilla naisilla on niin vähän, että heidät saa ostettua yhden aterian hinnalla.

Kyse on vallasta. Palaan tähän pian. Tehdään ensin kuitenkin selväksi, miten valtava isku vuoden 2010 maanjäristys oli köyhälle Haitille. Yli 220 000 ihmistä kuoli. Yli puolitoista miljoonaa ihmistä jäi kodittomiksi. Siinä oli auttajilla valtavasti työsarkaa.

Haitin humanitaarisessa operaatiossa meni silti myös luvattoman paljon pieleen. YK:n rauhanturvaajat toivat järistyksen jälkeen koleraepidemian Haitille, minkä maailmanjärjestö tunnusti vasta vuosia myöhemmin. Rauhanturvaajat saattoivat myös paikallisia raskaaksi.

Kammottavinta on, kun auttajat käyttävät valtaansa väärin. Kun etuoikeutetut antavat haavoittuneille ja rutiköyhille naisille rahaa seksistä – se on selvää hyväksikäyttöä. Ei prostituutiota. On kyse myös avun antajan luottamuksesta ja sen menetyksestä.

Valitettavaa on myös, että moni avustusjärjestöissä työskennellyt on vähintään kuullut huhuja muiden auttajien seksin ostosta. Aihe on tabu, josta on kansainvälisesti uskallettu puhua aivan liian vähän.

Sama käytös on kukkinut jo liian pitkään Hollywoodin elokuvastudioista Haitin järistyksen jälkimaininkeihin.

Britanniassa Oxfam-paljastus on poikinut ennennäkemättömät mittasuhteet: avustusjärjestö Save the Childrenin johtaja Kevin Watkins puhuu The Guardianin julkaisemassa mielipidekirjoituksessaan luottamuskriisistä, aputeollisuuden vastaisesta hyökkäyksestä ja ylipäätänsä uhasta koko humanitaariselle avulle. Kehitysavun tunnetut kriitikot Britanniassa vaativat jo avun leikkauksia.

Watkinsin mielestä jokaisen avustusjärjestön on saatava nyt ”talonsa ruotuun”.

”Apujärjestöillä ei ole varaa mokata tässä. Me toimimme maailman haavoittuvimpien ihmisten kanssa. Ohjelmiemme kautta olemme yhteyksissä naisten ja lasten kanssa, heidän, jotka ovat menettäneet kaiken.”

Sanoma on selvä: räikeää hyväksikäyttöä, etenkään heikoimpien kustannuksella, ei tule sietää missään muodossa. Sitä ei myöskään tule peitellä. #Metoo-kampanja on nostanut viimein parrasvaloihin ongelman, jota ei haluta katsoa läpi sormien. Sama ongelma on uskallettava nostaa rohkeasti esille myös avustusjärjestöissä.

Oxfam-kohu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö apu kaikkein heikoimmille olisi edelleen tärkeää – elintärkeää monille. Tai että kehitysrahoitusta tulisi perua tiettyjen järjestöjen virhetoimien takia.

Mutta tärkeää on olla hyväksymättä enää räikeää käytöstä, joka on jo liian pitkään kukkinut Hollywoodin elokuvastudioista Haitin järistyksen jälkimaininkeihin.

Kuvassa Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Mimosa Hedberg

Mimosa Hedberg

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri.