Artikkelikuva
Harish Sadani kuvailee itseään tasa-arvon puolustajaksi. Hänelle se tarkoittaa paitsi naisten

Intialaisjärjestö parantaa naisten asemaa muokkaamalla miesten asenteita

Tasa-arvoa edistävää Men Against Violence and Abuse -järjestöä johtava Harish Sadani haluaa saada miehet ymmärtämään, että perinteinen mieskuva on heille monella tavoin haitallinen.

Haastattelua on kestänyt vajaat viisi minuuttia, kun mumbailainen Harish Sadani, 52, mainitsee ensimmäisen kerran toksisen maskuliinisuuden. Suomen julkiseen keskusteluun viime aikoina nousseen termin merkitys on 25 vuotta tasa-arvotyötä tehneelle Sadanille läpeensä tuttu.

”Intiassa vallitseva sukupuolten välinen epätasa-arvo ja naisiin kohdistuva väkivalta kumpuaa juuri toksisesta maskuliinisuudesta. Miesten oletetaan olevan vahvoja ja rohkeita kodin ja isänmaan puolustajia. Sen varjolla heidän sallitaan käyttäytyä naisia kohtaan aivan miten he haluavat, eikä kukaan yhteiskunnassa kyseenalaista sitä.”

Sadanin mukaan naisten alisteinen asema mielletään Intiassa heidän itsensä ongelmaksi. Naisviha, seksismi ja väkivallan uhrin syyllistäminen ovat edelleen arkipäivää. Järkyttävien joukkoraiskaustapausten yhteydessä hämmästellään sitä, miksi nainen liikkui yksin ja mitä hänellä oli päällään.

”Mutta kukaan ei kysy, mikseivät miehet pysty hallitsemaan seksuaalisuuttaan ja miksi heidän ajatusmallinsa ovat sellaisia kuin ovat”, Sadani sanoo.

Naisten asema ei parane, ellei käsitys miehisyydestä muutu.

Harish Sadani on yksi Inka Achtén ohjaaman Miehen malli -dokumentin päähenkilöistä. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saanut dokumentti valottaa Sadanin johtaman Men Against Violence and Abuse (MAVA) -järjestön työtä. Sen kohderyhmänä ovat 18–20-vuotiaat nuoret miehet, joiden käsityksiä sukupuolirooleista järjestö pyrkii uudistamaan. Naisten asema ei nimittäin parane, ellei käsitys miehisyydestä muutu.

Toimintaryhmien osallistujat löydetään yleensä Mumbain korkeakouluista, joihin MAVA:n työntekijät jalkautuvat kertomaan järjestön työstä ja tavoitteista. Hyväksi havaittu tapa motivoida nuoret miehet mukaan on antaa heille mahdollisuus saada vastauksia tabuina pidettyihin aiheisiin.

Masturboivatko tytöt? Onko porno haitallista? Miksi ajattelen niin usein naisia? Muun muassa nämä kysymykset pyörivät MAVA:n toimintaan hakeutuvien poikien mielessä.

”Intiassa kouluissa ei ole lainkaan seksuaalikasvatusta, joten monen pojan naiskuva on pornon muokkaama. Heillä on todella vääristyneitä käsityksiä, kuten luulo siitä, että tytöt nauttivat tulla lyödyiksi ja haluavat, että heitä ahdistellaan”, Sadani kuvailee.

Kun taustalla lisäksi vaikuttaa umpipatriarkaalinen yhteiskuntarakenne, jonka kaikkia osa-alueita värittää 5 000 vuotta vanha uskonto, on sukupuoliroolien avartaminen työlästä.

”Hindulaisuus on hyvin maskuliininen uskonto, jossa on määritelty tarkkaan, millaisia naisen ja miehen pitää olla. Toisin kuin länsimaissa, Intiassa uskonnon harjoittaminen on läsnä myös kotona, kouluissa ja työpaikoilla.”

Yhdessä pohtiminen, keskusteleminen ja kyseenalaistaminen tuottavat kuitenkin tulosta. MAVA:n toimintaan osallistuneet nuoret miehet ovat esimerkiksi järjestäneet mielenosoituksia naisten oikeuksien puolesta, kertoneet lopettaneensa siskojensa käytöksen kontrolloimisen ja ystävystyneensä näiden kanssa, puuttuneet huomaamaansa naisten ahdisteluun, ymmärtäneet vaimojensa olevan tasavertaisia kumppaneita ja alkaneet kyseenalaistaa pornon katselua.

On luonnollista, että naiset haluavat tasa-arvon edistyvän, koska he saavat lisää oikeuksia ja voimaantuvat. Miehelle sama voi näyttäytyä oman aseman rapautumisena.             

Sadanin mukaan tasa-arvon edistysaskeleet näkyvät usein ensin henkilökohtaisella tasolla, mutta samalla miehet ovat alkaneet vaatia myös rakenteellisempaa muutosta.

Vaikka Intiassa ei vielä länsimaiden tavoin puida julkisesti toksisen maskuliinisuuden haittoja, ovat niemimaan asukkaat naputtaneet ahkerasti #metoo-hashtagia.

”Se oli hyödyllinen liike ja keskustelu. Moni intialainen mies tunnusti käyttäytyneensä väärin, ja samalla esiin nousi se, että miehiäkin ahdistellaan”, Sadani sanoo.

Hän kuitenkin harmittelee, että miehet jäivät keskustelussa sivurooliin. Se on itsensä feministiksi (ehdottomasti!) määrittelevän Sadanin mukaan suurin haaste kaikessa tasa-arvotyössä. On luonnollista, että naiset haluavat tasa-arvon edistyvän, koska he saavat lisää oikeuksia ja voimaantuvat. Miehelle sama voi näyttäytyä oman aseman rapautumisena.                                                                                                                                                        

Tasa-arvon päävastus ei kuitenkaan ole miessukupuoli vaan patriarkaatti.

”Meidän täytyy osata selittää miehille, että maskuliinisen hegemonian purkaminen vaikuttaa positiivisesti myös miesten asemaan. Heidän perhe-elämästään tulee tasapainoisempaa ja parempaa, kun he alkavat kohdella vaimojaan kunnioittavasti. Kun sukupuoliroolit murtuvat, heillä on vapaus näyttää tunteensa ja päättää itse, millaisia he haluavat olla.”

MAVA:n työn ansiosta jo yli 700 nuorta miestä on vuosien varrella määritellyt miehuutensa uudelleen. Harish Sadanille heidän esimerkkinsä antaa intoa jatkaa, vaikka järjestö tuskailee alituiseen rahoitusvaikeuksien kanssa.

”Kouluttamamme miehet ovat omaksuneet meidän tapamme katsoa sukupuolirooleja ja käyvät niiden pohjalta tervehdyttäviä keskusteluja toisen miesten kanssa. Asteittain asenteissa tapahtuu muutos.”

Maskuliinisuuden myrkyllinen puoli laimenee.

Dokumenttiprojekti vähensi ohjaaja Inka Achtén kyynisyyttä

Miehen malli -dokumentin ohjaaja Inka Achté kiinnostui Harish Sadanin johtaman MAVA:n työstä koko maailmaa vuonna 2012 järkyttäneen Delhin joukkoraiskaustapauksen jälkeen.

”Satuin lukemaan pikku-uutisen Intiassa pidetystä mielenosoituksesta, jossa miehet olivat pukeutuneet hameisiin osoittaakseen, ettei lyhyt helma tee kenestäkään raiskauksen uhria”, Achté kertoo. 
 
Hän tunsi suurta huojennusta havaitessaan, että maailmasta löytyi miehiä, joita kiinnostivat naisten oikeudet. Achté alkoi selvittää, keitä he ovat, ja tutustui Sadaniin, jonka työtä hän seurasi dokumenttia varten kolmen ja puolen vuoden ajan. Kuvauksen keskiöön nousi teinipoikiin keskittynyt MAVA:n projekti.

”Näin, miten pojat alkoivat tajuta asioita ja oppivat ilmaisemaan itseään. Dokumentin päähenkilöksi valikoitunut Vedprakash vastaili kuvausten alkuvaiheessa yhdellä sanalla, mutta tuli projektin aikana ulos kuorestaan. Hänestä kasvoi paljon terveemmän oloinen ihminen.”
 
Jotta dokumentti avautuisi länsimaiselle katsojalle, Achté joutui jättämään kuvauksen ulkopuolelle sukupuolirooleja ja epätasa-arvoa ylläpitävät kulttuurisidonnaiset seikat, kuten Intian kastijärjestelmän. 

”Yritin keskittyä niihin asioihin, jotka ovat universaaleja. Seksismiä on myös Suomessa, vaikka toki Intiassa se on intensiivisempää”, hän sanoo. 
 
Achtéen tekivät vaikutuksen erityisesti dokumentissakin nähtävät MAVA:n työpajat, joissa nuoret pääsevät pohtimaan mediassa ja mainoskuvastossa esitettyjä sukupuolirooleja sekä sitä, millaisia loukkaavia sanoja naisista ja miehistä käytetään. Hän näkee, että vastaavaa toimintaa tarvittaisiin myös Suomessa.
 
Miehen mallin tekeminen muutti myös Achtén omaa ajattelua. Hän sanoo olevansa nyt vähemmän kyyninen kuin ennen dokumentin aloittamista.

”Tapasin projektin aikana miehiä, jotka seisoivat rohkeasti ja suoraselkäisesti naisten rinnalla ja sanoivat, että misogynia on vastenmielistä. Se oli itselleni mielettömän tervehdyttävää! En ole enää yhtä vihainen kuin ennen.”  

Miehen malli -dokumentin seuraavat näytökset:

4.10 klo Korjaamo Kino (Helsinki) 17:30. Erikoisnäytös yhteistyössä Helsingin kaupungin tukihenkilötoiminnan ja Poikien Talon kanssa.

10.10. Niagara (Tampere) klo 18:15

6.11. Ilokivi (Jyväskylä) klo 18:00

Tilaa Maailman Kuvalehti