Huivipäinen nigerialaisnainen katsoo kameraan toppatakki päällä.
Itoha Okundaye päätyi ihmiskaupan uhriksi ja prostituoiduksi kadulle, kuten tuhannet muut nigerialaisnaiset. ”Meille ei annettu armoa, vaan meidän oli työskenneltävä joka päivä. Huolimatta siitä, oliko meillä kuukautiset tai olimmeko sairaana", Okundaye muistelee.
Kuva: Anna Kuokkanen

Lapsena myyty – nigerialaisnaisen taistelu ihmiskauppaa vastaan

Nigerialainen Itohan Okundaye luotti serkkunsa sanaan. Kun hän pääsisi Italiaan, kaikki olisi paremmin. Hän saisi töitä ja voisi vihdoin auttaa perhettään. Perillä matkan todellinen tarkoitus selvisi: 16-vuotias tyttö oli myyty ihmiskauppiaille ja ainoa keino kuitata 40 000 euron velka oli prostituutio.

Teksti: Mirka KartanoKuva: Anna Kuokkanen

PitkätIhmisoikeudetNigeria

”Suomeen päästyäni hain turvapaikkaa ja kaksi kuukautta myöhemmin poikani syntyi. Ajattelin, että tämä on uusi alkuni”, Itohan Okundaye, 27, muistelee matkaa prostituutiosta vapauteen.

Suomea ei mainittu silloin, kun Okundayen kotikaupungissa Benin Cityssä esiteltiin mitä houkuttelevimpia työtarjouksia Euroopasta. Tarjouksia, joihin tuhannet köyhyyteen väsyneet nigerialaisnaiset tarttuvat vuosittain paremman toimeentulon toivossa.

Euroopan lumo valtasi myös Okundayen, jonka arki oli selviytymistä päivästä toiseen. Aamut pestiin pyykkiä ja illat ja yöt siivottiin paikallista toria. Koulunkäynti oli hoidettava muun työn ohessa, mutta lääkärin ammatista haaveileva nuori tyttö yritti opiskella.

Koulu kuitenkin jäi, sillä työn ja opiskelun yhteensovittaminen kävi yhä hankalammaksi ja kuuden vaimon miehenä, isällä oli kokonainen lapsikatras elätettävänään. Musertunut Okundaye tunsi olonsa levottomaksi.

Kohti unelmia

Eurooppaan oli aiemmin matkannut Okundayen serkku, jonka elämästä merkkilaukkujen ja glamourin maassa Italiassa ei tiedetty paljoakaan. Hän oli kuitenkin lopulta se, joka äitinsä avulla värväsi nuoren serkkunsa ihmiskauppiaiden matkaan.

Lähtöä edeltävänä iltana Okundayen äiti itki vuolaasti ja yritti kääntää tyttärensä pään, vaikka ymmärsi tilanteen mahdottomuuden. Isälleen tytär ei koskaan paljastanut aikeitaan. Okundaye oli muuttanut salaa Lagosiin jo kuukausia ennen lähtöpäivää, sillä vaikeaan matkaan oli valmistauduttava perusteellisesti eikä hän halunnut jäädä isälleen kiinni.

Itohan Okundaye odotti tulevaa seikkailua niin innoissaan kuin ensimmäistä kertaa maailmalle lähtevä nuori vain voi.

”Luulin, että kaikki tulisi olemaan vain ihanaa ja että Italia olisi unelmien maa. Voisin tehdä rahaa, mennä takaisin kotiin ja ostaa auton”, Okundaye hymähtää.

Serkku otti untuvikon vastaan avosylin ja vei ostamaan kauniita vaatteita. Liehittelyn jälkeen putosi pommi; Okundayen oli matkastaan velkaa 40 000 euroa ja se olisi maksettava prostituutiolla. Työstä ei voinut kieltäytyä tai niin Okundayelle kuin hänen perheelleen kävisi huonosti. Siitä hetkestä lähtien hän tekisi töitä serkulleen, madamelleen.

"Kukaan ei lopeta prostituutiota, kun velka ihmiskauppiaalle on maksettu.”

Pieninä palasina

Nuori ja kokematon tyttö heitettiin mafian kontrolloimille kadulle lähes kylmiltään. Käsitys kaikesta siitä, mitä Itohan Okundaye oli itsestään tai muutosta ulkomaille ajatellut, katosi pieninä palasina Napolin kaduille. Nigerialaisnaiset ovat Maahanmuuttoviraston teettämän raportin (2015) mukaan erityisen haavoittuvassa asemassa, minkä Okundayen kokemukset todistavat.

"Meille ei annettu armoa, vaan meidän oli työskenneltävä joka päivä. Huolimatta siitä, oliko meillä kuukautiset tai olimmeko sairaana.”

Asiakkaissa täyttyivät kaikki seksin ostajan arkkityypit. Oli tavallisia isiä ja miehiä, jotka halusivat myös auttaa. Suurin osa kuitenkin käytti vain valtaa. Oli se sitten kiinnipitämistä, iskuja, uhkailua tai kieltäytymistä kondomin käytöstä.

Okundaye ei ehtinyt työskennellä kauan, kun hänet pidätettiin. Okundaye, joka pelkäsi käännytystä kotiin, keksi itselleen hätäpäissään uuden henkilöllisyyden, jonka turvin hän sai maasta turvapaikan. Italiaan oli pakko jäädä, että velka tulisi maksettua. Muuten perhe olisi vaarassa.

Turvapaikka-status toi uusia työmahdollisuuksia, mutta vain seksiteollisuudesta. Striptease-klubeilla Okundaye pääsi kuitenkin kiinni parempiin tienesteihin. Lopulta viiden Italiassa vietetyn vuoden jälkeen velka oli maksettu. Serkku ei kuitenkaan halunnut luopua tulonlähteestään, vaan vaati lisää rahaa. Okundaye näki velan kuitatuksi ja pakeni toiseen kaupunkiin. Prostituutiota hän ei kuitenkaan lopettanut.

”Minua oli hyväksikäytetty vuosia, joten kun vihdoin pystyin tienaamaan jotain itselleni, niin tietysti tienasin. Kukaan ei lopeta prostituutiota, kun velka ihmiskauppiaalle on maksettu.”

Uusi alku Suomessa

Vuosien pelossa eläminen ja väsymys alkoivat painaa Okundayetä ja hän halusi muutosta. Hakiessaan elämälleen sisältöä paikallisesta seurakunnasta, hän tapasi mukavan miehen ja rakastui. Pian hän huomasi olevansa raskaana. Miesystävä ei ollut valmis isäksi, mutta Okundaye oli jo päättänyt pitää lapsen.

Joku oli aiemmin puhunut Suomesta, jonka yhteiskunta tukee heikompia. Siihen matkaan Okundaye sijoitti säästönsä.

Nyt kolme vuotta myöhemmin Itohan Okundaye toimii keulakuvana FinnWID – Naiset kehitystyössä ry:n ihmiskauppaan pureutuvan Toisenlaisia tarinoita -kampanjalle, joka sai alkunsa Okundayen omasta aktiivisuudesta ja halusta rakentaa haavoittuvassa asemassa oleville nigerialaisnaisille mahdollisuuksia toimeentuloon. Nigerialaisnaisen äänestä kuultaa ylpeys. Kampanja on hänelle kaikki kaikessa ja se on antanut myös voimia kertoa Italian työn todellisesta luonteesta ensimmäistä kertaa äidille.

Okundayen pitkäjänteinen työ uhkaa kuitenkin loppua, sillä Maahanmuuttovirasto on antanut hänelle käännytyspäätöksen Italiaan. Perusteeksi mainitaan aiemmin hankittu turvapaikka toisessa EU-maassa, mutta Okundayelle on edelleen epäselvää, miksi ihmiskaupan uhri ja hänen 3-vuotias lapsensa käännytetään maahan, jossa vastassa on ne ihmiskaupan lonkerot, josta hän jo kerran pyristeli irti.

Kampanjointia Itohan Okundaye ei kuitenkaan aio lopettaa ennen kuin viranomaiset saattavat hänet Milanon-koneeseen. Huoli tulevaisuudesta painaa kuitenkin Okundayetä, joka tietää, että Italian auttamisjärjestelmä on ylikuormittunut ja riski joutua takaisin kadulle on suuri.

”Haluanko viedä lapseni maahan, jossa ei ole mitään muuta kuin entinen elämäni. Haluanko hänen näkevän sen kaiken? En tietenkään!" Okundaye sanoo.