Narusta roikkuvia paperinukkeja.

Lapsi laitokseen, vaikka vanhemmat elossa – Kambodzha haluaa nyt eroon orpokodeista

Kambodzhassa lapsia laitetaan orpokotiin, vaikka lapsella olisi toinen vanhempi elossa. Köyhien vanhempien tarkoitus on hyvä: lapsen toivotaan saavan koulutusta, ruokaa ja mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Todellisuudessa laitostuvaa lasta uhkaavat monet vaarat.

Teksti: Leena FilpusKuva: Hannes Honkanen

PitkätLapset ja nuorisoKambodzha

Tanssinopettaja Yon Kim Heangin, 22, kädet ja jalat liikkuvat täsmällisen pehmeästi ja hienostuneesti. Ilme on tyyni ja huulilla vieno hymynkare. Aina välillä hän katsoo syrjäsilmällä, pysyvätkö oppilaat askelsarjassa mukana. Näky on lumoava. Opettajaansa päätä lyhyemmät tytöt ovat kuin opettajansa minikoossa.

Heang opettaa tanssia Kambodzhan toiseksi suurimman kaupungin, Battambangin Orphan Centre II -orpokodissa pari kertaa viikossa. Hän itse asui samassa orpokodissa viisivuotiaasta 18-vuotiaaksi, kunnes orpokodista oli lähdettävä.

Hyppy omaan elämään oli hänen kohdallaan hallittu, kiitos Suomen Lähetysseuran kambodzhalaisen yhteistyöjärjestön M’Lup Russeyn. Lähetysseura tukee Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin lastensuojelujärjestöä kehittämään vaihtoehtoisia, yhteisöllisiä lastenkoteja.

Vuonna 2012 perustetun M’Lup Russeyn nuortenkerhot ja elämäntaitovalmennukset auttavat orpokotinuoria sopeutumaan yhteiskuntaan. Lastensuojelujärjestö kouluttaa myös tukiperheitä ja hätäsijoitusperheitä, jotta vaikeuksissa oleville lapsille olisi orpokoteja parempia paikkoja.

Usein lapsi tulee orpokotiin oma isän tai äidin saattamana.

Työlle on suuri tarve. Kambodzhan valtio on näet päättänyt vähentää orpokotien määrää ja palauttaa 3500 lasta perheisiinsä tai lähiyhteisöihinsä tämän vuoden loppuun mennessä. Tosin nyt on jo myönnetty, ettei tavoitteeseen ylletä. Sosiaaliministeriössäkin ymmärretään, että orpokotien sulkemisen on oltava hallittua, ja työ tehtävä lasten etua kunnioittaen.Mutta mistä koko orpokotidilemmassa on kyse?

Kambodzhalaisen orpokodin lapsia tanssimassa.
Kuva: Hannes Honkanen

Jopa 80 prosentilla kambodzhalaisissa orpokodeissa asuvista lapsista ja nuorista on vähintään toinen vanhempi elossa. Heangin tilanne on toinen, sillä hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet. Orpokotiin hänet toi täti. Usein lapsi tulee orpokotiin oma isän tai äidin saattamana.

Maan sosiaaliministeriön tilastojen mukaan 45 prosenttia orpokotilasten huoltajista ilmoitti köyhyyden olevan syy lapsen sijoittamiseen laitokseen. Vanhemmat uskovat, että orpokodissa lapsi saa riittävästi ruokaa ja mahdollisuuden käydä parempaa koulua kuin kotikylässä. Parhaimmillaan näin myös tapahtuu, mutta orpokoteja on monenlaisia.

Osassa orpokodeista lapsista huolehditaan hyvin, ja heidän sosiaalista kehitystä tuetaan. Liian moni orpokoti on kuitenkin pelkkä säilytyspaikka, jossa olosuhteet ovat heikot. Lapset ovat heitteillä ja heitä käytetään hyväksi. Ympäristö rikkoo lapsen.

”Kun nuoret joutuvat lähtemään orpokodista, heillä ei ole välttämättä minkäänlaisia sosiaalisia tai käytännönkään taitoja selvitä yhteiskunnassa. He ovat silloin suuressa vaarassa joutua yhä hyväksikäytetyiksi. Pakkotyö hikipajoissa tai prostituutio ovat todellisia uhkia”, sanoo Sarah Chhin, M’Lup Russeyn maaneuvonantaja.

On myös tiedossa, että orpokodeissa asuvat lapset ja nuoret laitostuvat. Heidän älyllinen, sosiaalinen, fyysinen ja henkinen kehityksensä ovat kotona asuvia huonompia.

Arviolta puolet orpokodeista sijaitsee turistien suosimilla alueilla.

Lastenkotiin muutetaan Kambodzhassa yleisimmin noin seitsemänvuotiaana, juuri saman ikäisenä kuin koulunkäyntikin aloitetaan. Lasten kiintymyssuhde ei kehity normaalisti, kun luotettava ja rakastava aikuinen puuttuu.

Moni lapsi on myös katkera vanhemmilleen. He miettivät, miksi juuri heidät lähetettiin pois kotoa, kun sisarukset saivat jäädä. Monen vanhemmat muuttavat myös työn perässä maan sisäisesti tai siirtotyötyöläiseksi esimerkiksi Thaimaahan. Hylätty olo ei hälvene välttämättä edes aikuisena.

Orpokodin seinällä kuvia ja lehtileikkeitä.
Kuva: Hannes Honkanen

Arviot Kambodzhan orpokotien ja niissä asuvien alaikäisten lasten lukumäärästä vaihtelevat. Unicefin laskelmien mukaan vuonna 2005 Kambodzhassa oli rekisteröityjä orpokoteja 154 ja kymmenen vuotta myöhemmin 254. Samalla orpojen määrä kasvoi reilusta 6 200 lapsesta lähes 11 200:een.

Toisissa tilastoissa on huomioitu myös rekisteröimättömät orpokodit, jolloin yli 400 orpokodissa asuisi yli 16 500 alaikäistä. Erään raportin mukaan laitoksissa asuu lähes 49 000 lasta. Todellisia lukuja voi siis vain arvailla.

Yhtä kaikki, orpojen ja orpokotien määrä on kasvanut erityisesti vuodesta 2005 lähtien samaan tahtiin, kun Kambodzhan talous on kasvanut ja turismi lisääntynyt. Arviolta puolet orpokodeista sijaitsee turistien suosimilla alueilla, pääkaupunki Phnom Penhin ja Angkorin temppeleistä tunnetun Siem Reapin lähellä.

Raha- tai tavaralahjoitukset ohjautuvat vain harvoin lasten auttamiseen.

Monesta orpokodeista onkin tullut turistikierrosten kohde. Joillekin ne ovat liiketoimintaa ja oivallinen keino saada huonoa omatuntoa potevat länsimaiset turistit avaamaan kukkaronnyörinsä.

Raha- tai tavaralahjoitukset ohjautuvat vain harvoin lasten auttamiseen. Sen sijaan ne sujahtavat orpokotia pyörittävän taskuun. Lapsia saatetaan jopa pitää nälässä ja vaatettaa huonosti vain siksi, että vierailu herättäisi länsimaalaisissa enemmän sääliä.

Vierailu tai muutaman viikon tai kuukauden työskentely orpokodissa voi tuntua länsimaalaisesta hyvältä. Tarkoitus on monella vilpitön auttamisen halu, sillä orpokodeissa on pulaa käsipareista ja syleistä.

Orpokotiturismi on kuitenkin todellinen ongelma. Hoitajat vaihtuvat ja lasten kiintymyssuhteet rikkoutuvat. Turvalliset, jatkuvasti läsnä olevat aikuiset puuttuvat ja elämässä ei ole pysyvyyttä. Väliaikaisilla hoitajilla ei myöskään ole välttämättä minkäänlaista koulutusta hoitotyöhön, eikä heidän toimintaansa ohjata ja valvota.

Oma lukunsa ovat pedofiilit, joita myös on orpokotituristien joukossa. Osassa orpokoteja heidän toimintaansa katsotaan läpi sormien.

Thaimaa on kiristänyt lapsiprostituution ja lasten hyväksikäytön valvontaa. Näinpä ongelma on siirtynyt naapurimaahan Kambodzhaan.

Kambodzhalainen orpokoti, rakennus ja piha.
Kuva: Hannes Honkanen

Ilman orpokotiturismiakin orpokotien taso on kirjava. Vaikka Kambodzhassa onkin laadittu orpokodeille ja niissä annettavalle kasvatukselle minimistandardit, mikään virallinen taho ei ole välttämättä koskaan tarkastanut orpokodin toimintaa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 40 prosenttia orpokodeista on vailla valvontaa.

”Tärkeä osa työtämme on vaikuttaa valtakunnan tasolla orpokotien laatustandardeihin ja valvontaan. Olemme yksi sosiaaliministeriön pääyhteistyökumppaneista tässä kehitystyössä. Kehitämme myös toimintatapoja, joilla laitoshoitoon sijoitetut lapset voidaan palauttaa perheisiinsä tai lähiyhteisöihin”, Sarah Chhin sanoo.

Lasten palauttaminen perheisiin on vaikeaa ja hidasta.

Lasten palauttaminen perheisiin on silti vaikeaa ja hidasta. Usein lasten siteet omaan perheeseen ovat katkenneet. Nuori ei välttämättä edes tiedä, mistä hän on kotoisin tai mistä voisi alkaa etsiä sukuaan. Toiset nuoret ovat katkeroituneet hylkäämisestä, etteivät edes halua palata kotiin.

M’Lup Russey onkin kouluttanut tukiperheitä ja erilaisia yhteisöpohjaisia tukiryhmiä, jotta orpokodeista lähteminen olisi turvallista. Iso merkitys on myös tiedottamisella. Köyhäkään perhe ei halua laittaa lasta orpokotiin, kun se saa tietää, mikä vaikutus hylkäämisellä on lasten kehityksille.

Orpokotiongelma on kuitenkin myös koulutuspoliittinen. Joskus lapsi haluaa palata orpokotiin päästäkseen kaupungissa kotikylää parempaan kouluun.

Mies puhuu kahdelle selin olevalle naiselle.
Kuva: Hannes Honkanen

Vanhassa orpokodissaan tanssia opettavalle Yon Kim Heangille on käynyt orpokotilapsuudesta huolimatta hyvin. Hän tienaa elantonsa toimistotöissä ja opettamalla tanssia. Haaveena on oman tanssikoulun perustaminen. Hän kiittää tästä M’Lup Russeyn elämäntaitovalmennusta ja tukea.

Heang asui Orphan Centre II -orpokodissa 13 vuotta. Hän ehti nähdä, miten sen toiminta kehittyi M’Lup Russeyn myötä. Aiemmin tulevaisuus pelotti kasvavia nuoria. Sosiaalityötä opiskelleiden, usein entisten orpokotinuorten vetämien elämäntaitovalmennusten ja muun tuen ansiosta monet alkoivat nähdä, että elämällä voisi olla jotain tarjottavaa.

”Että olen arvokas ja minulla on tulevaisuus, kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Sain käytännön tietoja ja neuvoja, mutta myös henkistä tukea. Erityisesti motivointi ja elämänsuunnitelmien tekeminen loivat päämäärää. Sain taitoja ja tahdonvoimaa edetä”, Yon Kim Heang sanoo.

Hän kokee saaneensa itse niin paljon apua, että nyt on hänen vuoronsa auttaa orpokodissa asuvia lapsia ja nuoria. Siksi hän käy opettamassa ja tsemppaamassa nuoria.

”Heidän on tärkeä nähdä, että omaa elämänpolkua voi ja kannattaa suunnitella. Eikä vain odottaa asioita tapahtuvaksi. Orpokodin jälkeen on mahdollisuuksia rakentaa hyvä elämä, vaikka miten tuntuisi toivottomalta.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!