Artikkelikuva
Pakistanissa syntynyt

Norjalaistytön kaksoiselämä: Isä pakotti palaamaan Pakistaniin

Mitä meistä puhutaan -uutuuselokuvassa Oslossa asuvan pakistanilaisperheen tyttö pakotetaan menemään vanhempiensa kotimaahan. Maahan, jossa hän ei ole koskaan edes käynyt.

Elokuvaohjaaja Iram Haq (s. 1976) oli 14-vuotias Norjassa asuva nuori, kun hänet kidnapattiin ja lähetettiin Pakistaniin sukulaisten kasvatettavaksi.

Nyt näyttelijänäkin Norjassa tunnettu Haq kertoo elokuvan keinoin syväluotaavalla intensiteetillä siitä, mitä voi tapahtua, kun kaksi kulttuuria kohtaavat väkivaltaisesti. Jo edellisessä elokuvassaan I Am Yours (2013) Haq käsitteli nuoren pakistanilaisäidin elämää Norjassa.

Uusi elokuva Mitä meistä puhutaan kertoo vielä edellistä elokuvaa suoremmin Haqin omista kokemuksista. Haq teki aiheesta elokuvan vasta nyt, saatuaan tapahtumiin tarpeeksi etäisyyttä. Puolitoista vuotta lähes tuntemattomien sukulaisten luona jätti traumaattiset muistot. Silti, ennen kuin ohjaajan oma isä kuoli vuonna 2015, sovinto isän ja tyttären välillä oli tehty.

Kotona hän oli kunniallinen koulua käyvä teini, kodin ulkopuolella hän juhli muiden norjalaisnuorten tapaan.

Elokuvassa pakistanilaisperheen 16-vuotias teinityttö Nisha (Maria Mozhdah) jää kotonaan kiinni norjalaisen teinirakkautensa kanssa. Siihen asti Nisha eli kaksoiselämää: kotona hän oli kunniallinen koulua käyvä teini, kodin ulkopuolella hän juhli muiden norjalaisnuorten tapaan.

Järkytyksestä selvittyään isä tarjoaa Nishalle mahdollisuutta mennä naimisiin ihastuksensa kanssa. Tyttö kieltäytyy ja muu perhe joutuu kaaoksen valtaan.

Tarina muuttuu alkukohtausten jälkeen lähestulkoon trilleriksi, jossa toisena päähenkilöinä on Nishan isä (Adil Hussain). Perhe pakottaa Nishan toimimaan kuten isä käskee. Sosiaalityöntekijät eivät tunnista tilanteen vakavuutta.

Yhtäkkiä Nisha huomaa olevansa matkalla kohti Pakistania – pakotettuna. Sieltä isä palaa yksin Norjaan ja sukulaistäti tuhoaa Nishan passin. Paluuta kotiin ei ole. Arki alkaa kuitenkin hiljalleen sujua koulunkäyntiä myöten, ja sukulaispojan kanssa syntyy läheinen ystävyys. Silti Nisha onnistuu uudelleen pilaamaan perheen kunnian. Lopulta isä palaa Pakistaniin ja pyytää tyttäreltään jotain sellaista, mitä länsimainen katsoja ei tahtoisi uskoa todeksi.

Pohjoismaissakin on edelleen kunniaväkivaltaa, jota viranomaiset eivät aina tunnista, tai johon he eivät pysty vaikuttamaan.  

Aihe on ajankohtainen Suomessakin. Huhtikuun alussa Ihmisoikeusliitto luovutti 5 500 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen oikeusministerille pakkoavioliittojen kriminalisoimisesta. Norjassa pakkoavioliitot kriminalisoitiin jo vuonna 2003, eli ei loppujen lopuksi kovin kauan aikaa sitten. Pohjoismaissakin on edelleen kunniaväkivaltaa, jota viranomaiset eivät aina tunnista, tai johon he eivät pysty vaikuttamaan.  

Ohjaaja haki tulkintaansa syvyyttä keskustelemalla asiantuntijoiden ja eri kulttuurien rajapinoilla elävien tyttöjen kanssa. Elokuvassa se näkyy kypsyytenä, osittain jopa seesteisenä kerrontana. Elokuva on fiktiota, mutta linkittyy vahvasti todellisuuteen.

Haq sanookin useassa eri haastattelussa, että nyt hieman yli 40-vuotiaana äitinä hän pystyy palaamaan aiheeseen sekä tyttären että isän näkökulmasta.

Intialainen näyttelijä Adil Hussain tekee hienon roolityön. Pakistanissa syntynyt, mutta Norjassa kasvanut 19-vuotias Maria Mozhdah solahtaa Nishan rooliin aidon tuntuisesti. Elokuvarooli on hänen ensimmäisensä, vaikka hän onkin esiintynyt Norjan televisiossa jo 10-vuotiaana.

Isän jyrkkyys, jota äiti tukee ja veli komppaa, ovat silti vaikeasti nieltäviä tosielämää kuvaavia asioita. Mitä nuori tyttö voi tehdä, kun perhe tekee hänestä vangin omassa kodissaan? Haqin tarinassa Nisha kuitenkin selviää.

108-minuuttinen elokuva on kauniisti kuvattu – sekä Norjassa että Intiassa – ja se pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Mitä meistä puhutaan on tervetullut vakavaan asiaan paneutuva tarina, jolle on satanut palkintoja.

Mitä meistä puhutaan Finnkinon ohjelmistossa 18.5. alkaen.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!