Kuubalainen tanssija tekee tanssiliikkeen.
Ramon Alejandro Rodriquez Días, 24 tanssii salsaa Proyecto rueda de casino -ryhmässä. Vapaa-ajalla hän katselee tanssivideoita ja opettelee niistä uusia liikkeitä.
Kuva: Jukka Rapo

Tanssijana Kuubassa: hotellien kabaree-esityksistä palkattomiin keikkoihin

Suomessakin Kuuba tunnetaan salsasta ja taitavista tanssijoistaan, mutta mitä todella tiedämme heidän arjestaan? Kuubalaiset tanssijat kertovat, miltä tuntuu nousta lavalle, kun elämää haittaavat ikuinen rahapula, liikakilot tai väärä ihonväri.

Teksti: Tiina LeinonenKuva: Jukka Rapo

PitkätKulttuuriKuuba
Kuubalainen tanssija nostelee oranssin tanssimekon helmoja.

"Palkkani putosi, koska lihoin liikaa”

Ivonne Herrera, 41

"En ole vielä saanut senttiäkään rahaa esiintymisestä nykyisestä ryhmästäni. Ehkä ensi kuussa.

Vaihdoin seuruetta yhdeksän kuukautta sitten kansantanssiryhmästä silloin perustettuun Exploción rumbera -rumbaryhmään. Ikäämme nähden olemme supersuosittuja.

Esiinnymme joka lauantai-ilta Palacio de la Rumba-klubilla Havannan keskustassa. Joka kerta klubi täytyy äärimmilleen, vaikka seurueemme on tuore. Sunnuntaisin promoamme ryhmää esiintymällä lukuisilla festivaaleilla ja turistien suosimalla kulttuurikadulla, Callejon de Hamelilla. Harjoittelemme kolmesti viikossa.

Kaikki ryhmämme jäsenet ovat ammattitanssijoita, koska vain valmistuneet tai ammattilaisryhmissä pätevöityneet tanssijat saavat paikan. Parhaimmillaan olen tienannut tanssijana noin 700 kansallista pesoa (noin 30 euroa) kuukaudessa. Noina aikoina pääsin myös kiertueelle Yhdysvaltoihin ja Venezuelaan. Esitysten jälkeen amerikkalaiset halusivat kuviin kanssani kuin olisi joku julkkis.

Minut pudotettiin ylimmästä palkkaluokasta, koska olen lihonut liikaa. Esiintymisasussa näytän vielä lihavammalta, minkä takia olen alkanut käydä aamuisin salilla. Nyt jos saisin palkkaa, se olisi noin 600 kansallista pesoa (25 euroa) kuukaudessa. Eihän se riitä mihinkään, enkä halua puhua siitä enempää.

Syön usein tätini luona. Tätini oli ennen hotelli Havana Libren keittiömestari, ja hän laittaa hyvää ruokaa. Poikaystäväni tukee taiteellista uraani ja maksaa muut kulut. Kävin esimerkiksi juuri laittamassa uudet kynnet.

Asun perheeni kanssa ja vietän paljon aikaa kotona. Kotona tunnen oloni rauhalliseksi. Säästän energiaa ja rakkautta yleisölle.

Englantilaiset oppilaani tulevat Kuubaan marraskuisin. Opetan heille salsaa ja rumbaa, ja heidän opettajalleen teatteri-ilmaisua ja Ochunin tanssia. Ochun on santeria-uskontomme rakkauden jumalatar ja minun bravuurini.

Kun tulen lavalle Ochuniksi pukeutuneena, tunnen olevani yksin paratiisissa, kuin jumalatar itse.

Jos en tanssisi, laulaisin. Rakastan esiintymistä, enkä voisi kuvitella olevani esimerkiksi lakimies, vaikka siten saisin enemmän töitä.

Miksi ainoa elämä pitäisi lahjoittaa pois?"

Ivone Herrera tanssii rumbaa ja afrokuubalaisia tansseja suositussa Exploción rumbera -ryhmässä.

Kuubalainen miestanssija salsaa Havannassa kadulla.

"Mieluummin olen ajattelematta kipua kuin haen vapaata”

Jorge Alberto Ferro, 26

"Kabareen johtajisto katsoo esityksemme joka ilta ja antaa välittömästi palautetta, jos ei pidä näkemästään. Jopa kesken kokoillan show’n tanssijoita vedetään sivuun ja heiltä vaaditaan selitystä siihen, jos on liukastunut tai ei ole hymyillyt.

Vaikka tanssisin kuinka hyvin, mikään ei ole varmaa. Ikäni puolesta minulla on vielä viisi vuotta aikaa tanssia Tropicanassa, mutta kaikki riippuu siitä, pitävätkö johtajat. Pyrin jatkuvasti parempaan.

Cabaret Tropicana on tämän maan mittarilla erinomainen työpaikka. Tienaan 100 pesoa (noin 94 euroa) kuukaudessa, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin kuubalaisella keskimäärin.

Työpäivä alkaa arkisin kello neljä, viikonloppuisin vasta yhdeksältä illalla. Minuutinkaan myöhästymistä ei hyväksytä. Viitenä päivänä viikossa treenaamme tekniikkaa ja harjoittelemme läpi koko show’n. Niin sanotusti puhdistamme koreografiaa ja esiintymistämme. Myös paikat koreografiassa täytyy harjoitella joka iltaa varten uusiksi, koska aina joku on vapaalla.

Kävin nelivuotisen koulun tanssinopettajaksi ja opetin alakoulussa kansantansseja. Palkka oli niin huono, että jouduin pestautumaan tanssikursseille ulkomaalaisten naisten pariksi. Iltaisin kävin ulkona heidän kanssaan. Nyt voin keskittyä vain tanssimaan.

Kun hain Tropicanan omaan kouluun, jouduin pudottamaan lyhyessä ajassa paljon painoa. En tiedä, paljonko laihduin, ehkä 20 kiloa, en ole varma.

Olen vahvimmillani afrokuubalaisissa tansseissa. Baletista juontavat liikkeet ovat minulle haasteellisimpia. Olen myös miestanssijoista lyhyin ja joudun kompensoimaan muilla ominaisuuksilla.

Kahdeksalta illalla ehdin syömään ja meikattavaksi. Show alkaa tasan kello kymmenen. Yleisössä on vain turisteja. Kuubalaisilla ei ole varaa lähes 65–95 dollarin pääsylippuihin.

Moni kuubalainen haaveilee poismuutosta. Elän juuri nyt unelmaani, enkä haaveile mistään muusta. Jotkut naispuolisista kollegoistani tosin kokevat luopuvansa työn takia paljosta, koska aikataulumme on perheellisille hankala.

Asun lapsuudenperheeni kanssa. Palatessani aamuyöllä töistä kotiin olen usein viimeinen matkustaja bussissa. Perheeni herää aamulla viiden jälkeen töihin ja kouluun, minä nousen vasta yhdeltä päivällä. Tropicana-tanssija ei juuri läheisiään näe.

Onneksi olen välttynyt pahemmilta vammoilta. Meillä on pariaatteessa mahdollisuus pyytää viikko lomaa, mutta kun olkapääni kipeytyi, päätin mieluummin olla ajattelematta asiaa kuin hakea vapaata."

Jorge Alberto Ferro tanssii Kuuban kuuluisimmassa ja parhaana pidetyssä kabareessa, Tropicanassa.

Kuubalainen hattupäinen miestanssija poseeraa tanssiasennossa Havannassa.

”Kadotin elämäniloni armeijassa”

Ramon Alejandro Rodriquez Días, 24

"Olin hyvä 100 ja 200 metrin pikajuoksussa, mutta polveni kärsivät ja urani loppui lyhyeen. Myös tanssijan ura joutui heti alettuaan koetukselle asepalveluksen takia. Kuubassa kaikki pojat joutuvat armeijaan kahdeksi vuodeksi. Minulle kokemus meinasi olla kohtalokas, koska armeijan jälkeen en innostunut enää mistään. En halunnut tehdä mitään kuukausiin.

Toimin esitanssijana salsaajien suosimassa 1830-nimisessä ravintolassa, kun Proyecto rueda de casino -tanssiryhmän johtaja huomasi minut. Hän piti yleisölle vetämistäni tanssituokioista ja kysyi mukaan ryhmään. Onneksi, koska vasta tanssiessa sain elämäniloni takaisin.

Harjoittelemme kolmesti viikossa. Vapaa-ajallani katselen tanssivideoita ja yritän ottaa opiksi.

Proyecto esitti aiemmin vain salsaa, mutta nykyään toimimme kuin oikea seurue. Esitämme kaikkea sonista afrokuubalaisiin tansseihin. Tanssipareja on viisi ja meillä on 15 koreografiaa. Tosin moni miestanssija on lähtenyt ja vaihtunut uuteen, joten käytännössä toistamme muutamaa kappaletta.

Minulle maksetaan kymmenen pesoa (yhdeksän euroa) esityksestä, joita on kolmena iltana viikossa kolmessa eri paikassa. Pärjään palkallani, koska asun äitini kanssa, mutta Kuuba on kallis maa.

Tanssimisen lisäksi haaveilen laulajan ja valokuvamallin töistä. Catwalkeille olen kuitenkin liian lyhyt.Toiveenani on päästä Eurooppaan tai mihin tahansa päin maailmaa työskentelemään tanssijana, laulajana ja mallina.  Paras kaverini muutti juuri naisen luokse Suomeen.

Salsaesitysten jälkeen jään tanssittamaan ulkomaalaisia.

Kaikki salsa-asiakkaani eivät halua oppia lisää kuvioita, vaan he videoivat tanssiani, koska haluavat kopioida tyylini. Lopetin juuri äsken reggaeton-tunnin keskitason harrastajien kanssa. Osa asiakkaistani on tanssinopettajia, mutta osa vasta aloittelee. Yleensä pyydän 10–25 vaihdettavaa pesoa (9–24 euroa) tunnilta."

Ramon Alejandro Rodriquez Días tanssii salsaa Proyecto rueda de casino -ryhmässä, joka esiintyy Havannan suosituimmissa salsapaikoissa.

Kuubalainen miestanssija poseeraa tanssiasennossa kadulla.

”Ihonvärini ei ole tarpeeksi kaupallinen”

Jochel Antonio Martínez Gonzales, 28

"Rakastan sitä, että minut tunnistetaan taiteilijaksi muiden ihmisten joukosta. Ehkä se on olemus, ehkä tyyli, jotkut tunnistavat nähneensä minut tanssiteatterin lavalla. Olen taiteilija lavalla, mutta myös kadulla ja suihkussa.

Olen esiintynyt paljon. Silti lavalle nouseminen hermostuttaa joka kerta. Sata silmäparia arvioivat tanssiani, ja vaikka olisin kuinka hyvä, en voi koskaan olla varma, onnistunko lavalla.

Työskentelin neljä vuotta Iberostar-hotellin kabareessa Varaderon lomakohteessa. Meillä oli oma näytös kullekin illalle, oli esimerkiksi kuubalainen, kansainvälinen ja romanttinen ilta. Turistit pitivät eniten siitä, kun pääsivät tanssimaan kanssamme esityksen päätteeksi ja ottamaan kuvia. Palkkakin oli hyvä, 250 vaihdettavaa pesoa (noin 235 euroa) kuukaudessa. Tosin osa siitä kului majoitukseen ja ruokailuun Varaderossa.

Nykyisessä ryhmässäni palkkani nousi 810 kansalliseen pesoon (noin 34 euroa) kuukaudessa, kun valmistuin kandidaatiksi. Töitä on kuutena päivänä viikossa, mutta moderni tanssi on monipuolista. Täytyy osata ihan kaikkea baletista afrokuubalaisiin tansseihin.

Vaihdoin lajia, koska selkäni ei kestänyt edellistä uraani judokana. Varsinkin painoharjoittelu oli pahasta. Isäni toivoi minusta urheilijaa, mutta kun hän näki minun tanssivan, hän itki.

Tanssiryhmissä on kova kuri. Kropasta, hiuksista ja ihosta täytyy pitää hyvää huolta. Ihonvärini ei ole tarpeeksi kaupallinen, minkä takia välttelen aurinkoa. En saa ruskettua yhtään enempää. Tumma iho ei heijasta teatterilavojen valoja, eikä sovi yhteen esiintymisasujen sävyjen kanssa. Ryhmien johtajat haluavat ihonväriltään mulatteja tanssijoita. He myyvät parhaiten, koska mulatti on kaikkein kuubalaisin ihonväri. Olemmehan sekoitus espanjalaista ja afrikkalaista perimää. Me tummemmat joudumme käyttämään vaalentavaa meikkipohjaa. Samasta syystä myös baletti on minulle vaikeaa, se on vaaleiden ja laihojen tanssijoiden laji.

Nykyinen poikaystäväni ymmärtää työni, vaikka ei itse ole taiteilija. Päiväni kuluvat treeneissä ja illat esityksissä, mutta hän tuo minulle lounasta ja hakee kotiin. Edellinen puolisoni oli niin mustasukkainen työlleni, että joudun jättämään hänet."

Jochel Antonio Martínez Gonzales tanssi afrokuubalaisia ja modernia tanssia perinteikkäässä Raices Profundas -ryhmässä.

Tiina Leinonen