Siirtolaisia Yhdysvaltain rajalla.

Kapinallisen kansalaisuuden karavaanit

Väli-Amerikasta Yhdysvaltoihin suuntaavia siirtolaisten karavaaneja määrittävät samat tekijät, jotka ovat näkyneet Latinalaisessa Amerikassa viime vuosisadan aikana tapahtuneissa massamuutoissa maalta kaupunkeihin, kirjoittaa AntroBlogin Jasmin Immonen.

Teksti: Jasmin ImmonenKuva: Daniel Arauz

UutiskommentitLatinalainen Amerikka

Kaikki syntyvät tasa-arvoisina, mikäli liberaalin demokratian tarinaan on uskominen. Todellisuudessa näin ei ole, vaan kansalaisuus perustuu osan ihmisistä ulossulkemiseen. Voiko ihmisten liike olla kapina poissulkevaa kansalaisuutta vastaan?

Viime aikoina huomiota ovat saaneet Latinalaisesta Amerikasta tulevien siirtolaisten “ihmiskaravaanit”, siirtolaislasten erottaminen perheistään USA:n rajalla ja epäinhimillisiksi kuvatut olot rajoille rakennetuissa keskuksissa. Ihmiset Guatemalasta, Hondurasista, El Salvadorista ja muista Latinalaisen Amerikan maista kulkevat usein matkaa varten otettu velkataakka niskassaan USA:han, jonka maabrändi lupailee “unelmista tulevan totta”. Lisäksi syntyy karavaaneja, joista ei kuule uutisissa: äidit kulkevat karavaaneissa läpi usean maan etsien USA:han matkalla olevia, kadonneita lapsiaan. 

Kun media uutisoi karavaaneista amerikkalaista demokratiaa uhkaavana ihmisjoukkona, mutta jättää äitien karavaanit mainitsematta, se määrittää surtavien ja ei-surtavien rajan. Surtavuuden manipulointi ei kerro, että USA-brändi houkuttelee siirtolaisia liberaalin kapitalismin halvaksi työvoimaksi. Antropologi Nicholas De Genovan mukaan USA:n tehtaissa laittomuutta katsotaan sormien läpi, sillä halpa ja laiton työvoima mahdollistaa siirtolaisten hyväksikäytön sekä tuotantokulujen polkemisen ja kuluttajille tarjotun halvan hinnan, joka on yrityksille toivottavaa.

Karavaaneja määrittävät samat tekijät, jotka ovat näkyneet Latinalaisessa Amerikassa viime vuosisadan aikana tapahtuneissa massamuutoissa maalta kaupunkeihin. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin yllyttämät rakenteelliset muutokset lisäsivät hökkelikylien ilmestymistä suurten kaupunkien lähelle maanvaltauksen kautta. Maanvaltaus tehdään organisoiduissa ryhmissä asuttamattomalle maalle.

Valtaajat tekevät yhteistyötä eri instituutioiden kanssa taatakseen sähkön ja veden saatavuuden, ja valtaus on usein valtion kannustamaa. Ilmiön maailmanlaajuisuus inspiroi kaupunkitutkija Mike Davisin nimeämään maapallomme ‘slummien planeetaksi’. Sanat ‘hökkelikylä’ ja ‘slummi’ kuvaavat paikkaa, jossa on puutteellinen infrastruktuuri. Niihin liitetyt stigmatisoivat, usein kuvitteelliset sosiaaliset ongelmat saavat enemmän huomiota kuin kansalaisuuden fiktiivinen ja joustava, kapitalismille perustuva olemus - kuten karavaanienkin tapauksessa. 

Valtavirran puheessa ei vielä ole löydetty sopivaa kieltä kuvaamaan kapitalismin luomaa laittomuuden dynamiikkaa, joka vastoin tarkoitusta luo yhä enemmän laittomuutta. Tutkimukseni lähellä Perun pääkaupunkia Limaa osoitti, että maat olivat vailla laillista omistajaa pelon vuoksi: että vain maamarkkinoilla taitavasti itselleen maata hankkivat henkilöt hyötyisivät maan laillistamisesta. Tämä ei estänyt maanvaltausta, sillä muuttoliikkeen aiheuttama liikehdintä muovaa kansallista tarinaa kaikille kuuluvaksi vastustaen poissulkemista. Brasilian Sao Paulossa maanvaltausta tutkineen antropologi James Holstonin mukaan maanvaltaamisella brasilialaiset ovat pystyneet muuttamaan kapitalismin luomaa eriarvoistavaa kansalaisuutta, tehden kansalaisuudestaan ‘kapinallista’ ja tasa-arvoisempaa.

Karavaaneja ja hökkelikyliä yhdistävä kapinallisuus kertoo kansalaisuuden olevan alati muutoksessa. Se vastustaa liberaalin valtion tasa-arvon rajallisuutta.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jasmin Immonen

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistosta väitellyt sosiaaliantropologian tohtori. Hänen erikoisalojaan ovat kansalaisuus, kriittinen kehitysmaatutkimus, Peru, koulunkäynti ja diversiteettipolitiikka.

Maailman Kuvalehden julkaisemat uutiskommentit ovat AntroBlogin uutistoimituksen tuottamaa sisältöä, ja pohjaavat antropologiseen tutkimukseen. Antropologia tutkii ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä monesta eri näkökulmasta. Sen osa-alueille yhteistä on etnografinen tutkimus. Myös vallan tarkastelu kriittisestä näkökulmasta on tärkeä osa antropologiaa. Lue lisää osoitteessa antroblogi.fi