Katseet kääntyivät Kiinaan

Kehitysjärjestöjen toimistojen tilalle Sambiaan ovat tulleet kiinalaisten rakentamat tiet, ostoskeskukset ja kasinot, kirjoittaa Elina Hirvonen.

Teksti: Elina Hirvonen

NäkökulmatTalousSambiaKiina

Seison mieheni ja  lasteni kanssa Sambian pääkaupungissa Lusakassa, muurien ympäröimällä pihalla. Kymmenen vuotta sitten ajoimme mieheni kanssa pihan portista vanhalla Land Roverilla, jonka olimme kunnostaneet niin, että voimme ajaa sillä Afrikan ja Euroopan halki Helsinkiin.

Olemme Sambiassa ensimmäistä kertaa lähtömme jälkeen. Haluamme näyttää lapsille kodin, jossa asuimme ennen kuin heitä oli. Ajoitus on hyvä: pihapiirin viimeiset suomalaiset ovat pakkaamassa tavaroitaan. Ulkoministeriö luovuttaa suomalaisten käytössä olevat asunnot Sambian hallitukselle tämän vuoden alussa.

Alueesta luopuminen tapahtuu keskellä suurta muutosta, joka näkyy Lusakan katukuvassa konkreettisesti. Kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen logoilla varustetut autot ovat hävinneet, järjestöjen toimistoja on suljettu. Tilalle ovat tulleet kiinalaisten rakentamat tiet, ostoskeskukset ja kasinot. 

Muutos näkyy Sambian lisäksi suuressa osassa Afrikkaa. Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla, ja ihmisten katseet kohdistuvat Euroopan ja Yhdysvaltojen asemesta Kiinaan.

Sambialainen, Afrikan maiden kehitysapuriippuvuutta kritisoinut taloustieteilijä Dambisa Moyo kirjoittaa tuoreimmissa kirjoissaan Kiinasta ja länsimaiden globaalin merkityksen heikkenemisestä. Moyon mukaan Kiinan merkityksen nousu tarkoittaa, että länsimaiden korostamien ­demokratian, poliittisten oikeuksien ja vapaan markkinatalouden sijaan kehittyvissä maissa korostuvat nyt toisenlaiset arvot: valtiokapitalismi ja taloudelliset oikeudet.

Kiinan roolista on Afrikan maissa ristiriitaisia mielipiteitä, mutta tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä suhtautuu siihen myönteisesti. Länsimailla on taakkanaan kolonialismin historia, epäreiluiksi koetut kauppasuhteet sekä IMF:n ja Maailmanpankin 90-luvulla toteuttamat epäonnistuneet uudistukset. Kiinan toiminta on tarkoittanut parempia teitä, suuria rakennushankkeita ja talouden kasvua.

Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla.

Euroopan ja Yhdysvaltain rooliksi jää valita, miten muutokseen suhtaudumme. Jäämmekö kritisoimaan Kiinaa tai kilpailemaan sen kanssa? Vai pyrimmekö osoittamaan demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien voiman paitsi puheiden, myös entistä johdonmukaisemman toiminnan tasolla?

Kun lähdemme vanhalta kotipihalta, katsomme televisiosta sambialaista saippuasarjaa, Zubaa. Sarjan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja ovat ystäviäni. Kymmenen vuotta sitten he kaikki olivat mukana Suomen ulkoministeriön tukemassa elokuvantekijöiden koulutushankkeessa. Sarja on Sambian katsotuin, koukuttava ja ammattitaidolla tehty. Sambiassa asuessani halusin antaa kaiken ammattitaitoni nuorten sambialaisten elokuvantekijöiden käyttöön. Nyt haluaisin oppia heiltä.

Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.