Artikkelikuva
Työntekijät rakentavat suojamuuria merenrannalle Laem Talumphukissa eteläisessä Thaimaassa. Merten lämpeneminen ja mannerjäätiköiden sulaminen nostavat merenpintaa hitaasti mutta varmasti. Vuosisadan loppuun mennessä merenpinnan ennustetaan nousevan vähintään 30 senttiä

Ihmiskunta on hukannut jarrupolkimensa, ja tätä vauhtia ajamme ohi planetaarisista rajoista

Ihmiskunta on yhden ihmisiän aikana kiihdyttänyt luonnon­varojen ja energian kulutuksen kestämättömälle tasolle. On tullut aika hidastaa ja muuttaa suuntaa.

Miltä tuntuisi istua autossa, joka jatkuvasti kiihdyttäisi vauhtiaan? Aluksi ihan luontevalta. Kun lähdetään liikkeelle, vauhdin on tarkoituskin kasvaa. Perusteltua on kiihdyttää myös, kun siirrytään pihakadulta isommalle tielle ja siltä edelleen moottoritielle.

Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun nopeusmittari lähestyy 120:tä, tuntuisi mukavalta, jos kuski vähitellen nostaisi jalkaansa kaasupolkimelta. Mikäli vauhti edelleen kasvaa, olo voi tuntua jo aika turvattomalta. 130, 140, 150… Hei, hidastahan jo!

Olemme olleet tämän vertauskuvallisen auton kyydissä 70 viime vuotta. Autona on erikoisvarusteltu yhteiskunta- ja talousjärjestelmä. Kuskina olemme me kaikki, ihmiskunta kollektiivisesti.

Muutos on ollut nopea, yhden ihmisiän mittainen.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet ovat olleet niin sanotun suuren kiihdytyksen aikaa. Lukuisat talouden ja yhteiskunnan toimintaa kuvaavat kehityskäyrät singahtivat pian sodan jälkeen rajuun nousuun.

Kaasu pohjassa on vauhditettu monenlaista ihmiskunnan pikku puuhastelua, kuten teollisuustuotantoa, energiankulutusta, lannoitteiden käyttöä, viestintää, liikennettä ja kansainvälistä matkailua. Siinä sivussa myös puuhastelijoiden joukko on kasvanut. Vuonna 1950 maailmassa oli vasta 2,5 miljardia ihmistä, nyt meitä on 7,7 miljardia.

Kiihdytys on tuottanut vaurautta ja kohentanut terveyttä. Lapsikuolleisuus, aliravitsemus ja äärimmäinen köyhyys ovat vähentyneet, koulutustaso taas noussut. Kehitysoptimistin silmälasien läpi tarkasteltuna suuren kiihdytyksen aika on ollut ihmiskunnan hyvinvoinnin menestystarina.

Mutta sitten on se toinen puoli: kehityksen kylkiäisenä olemme saaneet monet ympäristön tilaa kuvaavat indikaattorit välkkymään punaisena. Ekosysteemin elinvoimaisuutta kuvataan planetaaristen rajojen käsitteellä. Näistä mittareista ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikentyminen, maankäytön muutokset sekä typen ja fosforin kiertokulku ovat jo ylittäneet planeettamme kantokyvyn turvalliset raja-arvot.

Muutos on ollut nopea, yhden ihmisiän mittainen. Ihmiskunnan historiassa se on ohikiitävä hetki. Nykyisten eläkeläisten syntymän aikoihin maapallo oli merkittävästi erilainen paikka, eikä ihminen vielä ollut nykyisen kaltainen luonnonvoima.

Los Angelesin lentokentän nousevia ja lähteviä lentokoneita kuvattuna pitkällä valotusajalla.
Los Angelesin lentokentän nousevia ja lähteviä lentokoneita kuvattuna pitkällä valotusajalla. Lentäminen on yksi pahimmista valinnoista yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljen kannalta. Lentoliikenteen kokonaisvaikutus ilmakehän lämpenemiseen on noin neljä prosenttia, mutta osuus uhkaa kasvaa vauhdilla lentämisen edelleen yleistyessä. Kuva: © All Over Press / Stephen Lake.
Naudan ruhoja Rungisin tukkutorilla Pariisissa.
Naudan ruhoja Rungisin tukkutorilla Pariisissa. Naudanlihan tuotannolla on eläinten kohteluun liittyvien ongelmien ­lisäksi merkittävät ­ilmastovaikutukset. WWF:n suosituksen mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan kerran viikossa. Kuva: © ADRIEN MORLENT / AFP / LEHTIKUVA.

Ekologisen kriisin voi nähdä kysymyksenä kadotetusta kohtuuden tajusta. Ruoantuotanto, matkustaminen, rakentaminen ja miltei kaikki inhimillisen toiminnan muodot ovat lyhyessä ajassa kasvaneet kohtuuttomiin mittoihin. Samalla niistä on tullut luonteeltaan teollista toimintaa.

Vielä hetki sitten olisi ollut käsittämätön ajatus, että suomalaisen lautaselle päätyvä liha olisi ensin kasvanut Brasiliassa ja sen jälkeen rahdattu valtameren poikki Eurooppaan. Tai että kala olisi elänyt koko elämänsä kasvatusaltaassa Norjan rannikolla ja kuljetettu sitten Thaimaahan fileoitavaksi. Käsittämätöntä se on vieläkin, vaikka olemme ehkä turtuneet siihen.

1990-luvulla alkanut halpalentoyhtiöiden nousu on muuttanut suhdettamme ulkomaanmatkailuun. Vielä äskettäin se oli luksusta, mutta nykyään on arkista, että suomalainen lentää ulkomaille useita kertoja vuodessa.

Ekologisen kriisin voi nähdä kysymyksenä kadotetusta kohtuuden tajusta.

Ilmastonmuutos on luonteeltaan eksistentiaalinen uhka. Se tarkoittaa, että se voi pahimmillaan uhata koko inhimillisen sivilisaation olemassaoloa.
Ihmiskunnalla on kyllä aiempaa näyttöä äärimmäisen vakavien uhkien onnistuneesta torjunnasta. Otsonikerrosta tuhoavien CFC-kaasujen rajoittamista koskeva Montrealin sopimus vuodelta 1987 nostetaan usein esimerkiksi onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä.

Sopimus saatiin laadittua suhteellisen ripeällä aikataululla, ja se tehosi: CFC-kaasujen tuotanto saatiin pudotettua lähes olemattomiin, ja otsonikerros on vähitellen toipumassa.

Jos maailma pystyi puhaltamaan yhteen hiileen otsonikadon torjumiseksi, miksi sama ei tunnu tepsivän ilmastonmuutokseen?

Yksi osa selitystä on, että CFC-yhdisteille oli tarjolla korvaavia vaihtoehtoja. Ihmisten ei tarvinnut luopua jääkaapeista tai ilmastointilaitteista.

Ilmastonmuutoksen kohdalla kysymys on vaikeampi. Vanhan bensasyöpön auton voi vaihtaa hybridiautoon ja kotiin ostaa ekosähköä, mutta kokonaisuudessaan maailmantalous ja moderni elämäntapamme perustuvat vielä pitkälti fossiilisten polttoaineiden varaan. Niistä irtautuminen edellyttää joko mittavaa panostusta uusiutuviin energialähteisiin – jotka eivät ole ongelmattomia nekään – tai selvää suunnanmuutosta.

Palmuöljyn viljelyn tieltä raivattua entistä sademetsää Indonesian Kalimantanissa.
Palmuöljyn viljelyn tieltä raivattua entistä sademetsää Indonesian Kalimantanissa. Palmuöljy on monipuolinen tuote, jota käytetään niin elintarvikkeissa, kosmetiikassa kuin biopolttoaineissa. Palmuöljyn tuotanto nelinkertaistui vuosina 1995–2015, ja voimakas kasvu jatkuu. Viljelmien tieltä on tuhottu miljoonia hehtaareja sademetsää. Suurin osa koko maailman palmuöljystä tuotetaan Indonesiassa ja Malesiassa. © Ulet Ifansasti / Greenpeace.
Kuivunut Chilwa-järvi Malawissa.
Kuivunut Chilwa-järvi Malawissa. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä: kosteilla alueilla sateet lisääntyvät, kuivat alueet kuivuvat entisestään. Vaikutukset alueiden elinkelpoisuuteen voivat olla dramaattisia. Kuva: © AMOS GUMULIRA / AFP / LEHTIKUVA.
Luhistunut talo Bangladeshin Shariatpurissa.
Luhistunut talo Bangladeshin Shariatpurissa. Äärimmäisen tiheästi asutetussa Bangladeshissa kymmenet tuhannet ihmiset joutuvat vuosittain jättämään kotinsa jokirantojen eroosion vuoksi. Eroosio on luonnollinen ilmiö, jota ilmastonmuutoksen aiheuttamat rankkasateet ja tulvat voivat voimistaa. © Zakir Hossain Chowdhury / Barcroft Images.

Keskiverto­suomalainen kuluttaa 81 kiloa lihaa vuodessa.

Kiihdytyksestä kertovat myös monet suomalaisten arkea kuvaavat tilastolukemat. Vuonna 1950 suomalaiset kuluttivat 29 kiloa lihaa henkeä kohden, nykyään keskivertosuomalainen kuluttaa 81 kiloa lihaa vuodessa. Vuonna 1950 Suomessa oli noin 40 000 kesämökkiä tai huvilaa. Nyt niitä on yli 500 000. Sähkönkulutuksen määrä Suomessa on samassa ajassa yli 20-kertaistunut, henkilöautojen määrä satakertaistunut.

Samankaltainen kehitys on toistunut eri puolilla maailmaa. Jotkin maat ovat olleet kehityskulussa Suomea edellä, moni muu tulee perässä. Maailman köyhimmissä maissa jalkaa vasta sovitellaan kaasupolkimelle.

Meillä puolestaan olisi korkea aika etsiä kadoksissa ollut jarrupoljin ja tehdä rivakka suunnanmuutos. Kun vauhti kasvaa liian suureksi, ulosajossa syntyy rumaa jälkeä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!