vapaamatkustajat
Yhteiskuntatieteissä vapaamatkustajalla on tarkoitettu toimijaa, joka hyötyy toisten panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Usein käytetty esimerkki vapaamatkustajan ongelmasta on liputta matkustaminen joukkoliikenteessä.

Monenlaisia vapaamatkustajia

Nykyisin taloustiedettä käytetään oikeuttamaan suuria sosioekonomisia eroja, joita useimpien tutkittujen metsästäjä-keräilijöiden parissa ei olisi hyväksytty.

Teksti: Juuso KoponenKuva: Jonathan SharpKuvatoimisto: Unsplash

UutiskommentitSuomi

Dosentti Jari Ehrnrooth kuvaili Yleisradiossa Suomea vapaamatkustajien yhteiskunnaksi. Oikeistokonservatiivina Ehrnroothilla oli mielessään erityisesti tulonsiirtojen varassa elävät ihmiset. Ehrnroothin näkemyksen mukaan he hyötyvät järjestelmästä antamatta mitään vastineeksi.

Yhteiskuntatieteissä vapaamatkustajalla on tarkoitettu toimijaa, joka hyötyy toisten panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Usein käytetty esimerkki vapaamatkustajan ongelmasta on liputta matkustaminen joukkoliikenteessä. Jos kaikki maksaisivat lippunsa, niiden hinnat voisivat teoriassa olla matalampia.

Vallitsevan tutkimustiedon valossa ihmisillä on pyrkimys estää toisia saamasta ansiotonta etua. Toisaalta se, mikä koetaan ansiottomaksi eduksi, vaihtelee kontekstista toiseen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa puhe vapaamatkustajista herättää voimakkaita tunteita. Iltapäivälehtien maailmassa vapaamatkustajia löytyy etenkin yhteiskunnan pohjakerroksista: On Sossu-Tatua, Skeitti-Juusoa ja laakereilleen lepäämään jäänyttä Konkurssi-Patua.

Ongelma tulonsiirroilla elävien syyllistämisessä vapaamatkustajiksi on siinä, että vapaamatkustajan ongelmassa on kyse ansiottoman hyödyn saamisesta. On hankala nähdä, miten heikko yhteiskunnallinen asema voisi olla ansaitsematon hyöty.

Sanat loinen ja parasiitti ovat alkujaan viitanneet juuri yhteiskunnallisiin rooleihin.

Jos arkiajattelussa vapaamatkustajia löytyy yhteiskunnan pohjalta, on sosialistisessa retoriikassa nimenomaan yhteiskunnan taloudellinen ja poliittinen eliitti nähty työväenluokan selkänahasta elantonsa kuppaavina vapaamatkustajina ja loisina.

Vaikka talouseliitillä onkin tapana joutenolon sijasta toimia erilaisissa toimikunnissa ja luottamuselimissä, voidaan antropologi David Graeberiin viitaten kysyä, olisiko näissä tehtävissä toisinaan kyse tarpeettomista hevonpaskaduuneista?

Tämän näkemyksen mukaan yritysjohtajan saamat muhkeat palkkiot eivät ole missään suhteessa hänen työpanokseensa. Sosialistisesta näkökulmasta on esitetty, että omistava luokka saa osinkonsa täysin ilman työpanosta.

Sanat loinen ja parasiitti ovat alkujaan viitanneet juuri yhteiskunnallisiin rooleihin. Ne on lainattu biologisiksi käsitteiksi myöhemmin. Suomen kielen sana loinen viittasi alkujaan maaseudun tilattomaan väestöön. Loiset tekivät isäntien hyväksi maataloustöitä lähinnä ruokapalkalla.

Metsästäjä-keräilijöitä koskevan tutkimustiedon perusteella tiedetään, että näissä yhteiskunnissa toisten yläpuolelle nouseminen tai erivapauksien vaatiminen johti usein väkivaltaan, kun yhteisö yritti laittaa nousukkaan takaisin ruotuun. Nykyisin taloustiedettä käytetään oikeuttamaan suuria sosioekonomisia eroja, joita useimpien tutkittujen metsästäjä-keräilijöiden parissa ei olisi hyväksytty.

Vapaamatkustajia voidaan kulloisenkin poliittisen motiivin mukaan löytää niin yhteiskunnan huipulta kuin sen pohjaltakin. Voimmekin kysyä, hyötyykö vallitsevasta järjestelmästä kohtuuttomasti se, jolla on resursseja hyvin vähän vai se, jolla niitä on paljon.

Vapaamatkustamisesta puhuminen on tieteellisesti perusteltua vain hyvin rajatuissa tilanteissa. Kun kokonaisia ihmisryhmiä leimataan vapaamatkustajiksi pelkän yhteiskunnallisen aseman perusteella, liikutaan hyvin epäselvillä vesillä. Silloin on siirrytty tieteellisestä argumentaatiosta tunteisiin vetoavan retoriikan puolelle.

Tämä onkin väitöskirjansa 1900-luvun alkupuolen sosialistisesta vallankumousretoriikasta tehneelle Ehrnroothille tuttu aihe.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Juuso Koponen

Maailman Kuvalehden julkaisemat uutiskommentit ovat AntroBlogin uutistoimituksen tuottamaa sisältöä, ja pohjaavat antropologiseen tutkimukseen. Antropologia tutkii ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä monesta eri näkökulmasta. Sen osa-alueille yhteistä on etnografinen tutkimus. Myös vallan tarkastelu kriittisestä näkökulmasta on tärkeä osa antropologiaa. Lue lisää osoitteessa antroblogi.fi