2019-1-ukraina-1
Kiovalaisen sotilas­koulun nuoret oppilaat harjoittelevat luokkahuoneessa kaasunaamarin käyttöä.

Rynnäkkökiväärin kokoamista ja venäläisvihaa – näitä esikouluikäisille opetetaan Ukrainan sisäoppilaitoksissa ja sissileireillä

Itä-Ukrainan konflikti keskushallinnon ja Venäjän tukemien kapinallisten välillä on jatkunut lähes viiden vuoden ajan. Tulitaukosopimuksista huolimatta sota on muuttanut perustavanlaatuisesti Ukrainaa ja sen ihmisiä, etenkin nuorisoa.

Teksti: Aude OsnowyczKuva: Aude Osnowycz

PitkätLapset ja nuorisoUkraina

Itä-Ukrainan Donetskissa aurinko porottaa ja lämpötila hipoo 38:aa astetta. Elokuisena sunnuntaina kadut ovat tyhjiä. Eturintamalta, parin kilometrin päästä, kuuluu satunnaisia laukauksia.  

”Ei mitään poikkeavaa, tämä on rutiinia täällä”, sanoo Oleg.

Nelikymppinen Oleg on entinen palkkasoturi, joka on aikaisemmin taistellut Tšetšeniassa ja Afganistanissa. Hän johdattelee meidät koko päivän kestävän sotapelin ääreen, joka kerää joka sunnuntai kuutisenkymmentä nuorta osallistujaa. Pelissä kaksi joukkuetta simuloi sotilasoperaatioita.

Pelien järjestämistä rahoittaa muun muassa Venäjä-mielinen Donetskin kansantasavallan puolustusministeriö, ja harjoitusten ensisijainen tavoite on propagandan levittäminen.

”Tällä hetkellä maamme elää, kehittyy ja rakentaa uutta. Olen varma, että maamme tulee elämään vauraudessa”, Oleg sanoo.

Sanat eivät vastaa todellisuutta, sillä Itä-Ukrainan talous on retuperällä ja elannon hankkiminen on vaikeaa. Alueelle sodasta huolimatta jääneet noin neljä miljoonaa asukasta ovat yhä haavoittuvaisemmassa asemassa. Keväällä 2014 leimahtaneessa sodassa on kuollut yli 10 000 ihmistä. 

Sotilaskoulu Ukrainassa
Sotilaskouluissa voi aloittaa jo kuusivuotiaana. Sodan puhkeamisen jälkeen vanhemmat ovat lähettäneet yhä nuorempia lapsia saamaan sotilasoppia. Kuva: Aude Osnowycz

Helmikuussa 2015 solmittu tulitaukosopimus Minsk II oli kahden vuoden ajan ainoa viitekehys Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemiseksi. Sopimus oli Venäjälle ja Ukrainalle pakkopulla ja sen laatimiseen osallistuivat taka-alalla myös Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen johtajat.

Konfliktin ratkaisemiseksi on myös otettu pieniä yksittäisiä edistysaskelia. Osapuolet ovat esimerkiksi vaihtaneet sotavankeja, mutta tulitauot, raskaan kaluston vetäytyminen rintamalta, Ukrainan rajojen kunnioittaminen, ulkomaalaisten joukkojen poistuminen Itä-Ukrainasta ja perustuslain uudistus, joka takaisi erityisoikeudet Donetskin ja Luhanskin alueille, eivät sen sijaan ole toteutuneet.

Lasten sotilaallisella koulutuksella on Ukrainassa pitkät perinteet.

Rintaman toisella puolella Ukrainan keski­osissa, 50 kilometriä Tšerkasyn kaupungista, juhlitaan kansallismielisen nuorten leirin avajaisia. Juhlallisuuksissa tytöt laulavat kansallislauluja kasakkajohtaja Aleksei Zubaroville.

Kasakat ovat eri puolilla itäistä Eurooppaa elävä slaavilainen väestöryhmä, joille sotilaskoulutuksesta muodostui elämäntapa. Nykyään kasakka-termillä viitataankin etnisen ryhmän lisäksi myös sotilasjoukkoihin.

Ukrainassa sadat 6–18-vuotiaat lapset osallistuvat vuosittain isänmaallisille leireille. Niillä heille opetetaan muun muassa yhteisöllisyyttä ja ukrainalaisten perinteistä elämäntapaa.

Yksi leiriläisistä on seitsemänvuotias Anja, joka on pukeutunut perinteiseen kasakka-asuun. Siihen kuuluu mustat housut, koristeommeltu paita ja punainen vyö. Hän osoittaa muita tyttöjä leikkiaseella ja huutaa ”Eläköön Ukraina, kuolema vihollisille!”

Nuoret tytöt ampumaharjoituksissa Ukrainassa
Nuoret tytöt­ ampuma­har­joituksissa Tšerkasyn kasakkaleirillä. Kuva: Aude Osnowycz

Ohjaajat ovat tytöstä ylpeitä: hänestä tulee vielä hyvä kasakka. Muiden leiriläisten tapaan Anja on suorittanut sissikoulutuksen, johon kuuluu esterata, kevyiden aseiden käsittelyä, veitsien heittoa, taistelu­lajeja ja yleisurheilua. Leireillä opetetaan ennen kaikkea aseiden käsittelemistä, tappelemista ja venäläisten vihaamista – kaikin mahdollisin tavoin.

Itä-Ukrainan konfliktin alettua leireistä on tullut suosittuja myös aikuisten parissa. Mutta mistä leireissä on varsinaisesti kyse: paluusta juurille vai propagandasta?  

Leireillä historiaa tulkitaan uudelleen. Leiriläiset pohtivat esimerkiksi ristiriitaisen Stepan Banderan roolia, jota jotkut pitävät Ukrainan itsenäisyyden puolustajana, toiset taas natsi-Saksan kätyrinä.

Neljänsadan kilometrin päässä, Kiovan liepeillä sijaitsevan metsän keskellä, sijaitsee toinen kansallismielinen sissileiri. Siellä kokoa liian suureen armeijan univormuun sonnustautunut Ada, 9, ryömii ensin piikkilangan alitse päästäkseen käsiksi Kalašnikoviin, jolla hän ampuu maalitauluun. Ada on valinnut itselleen myös taistelijanimen: Talisman.

Lapsi ryömii harjoitusradalla Ukrainassa
Kansallis­mielisillä ­leireillä lapsille ja nuorille opetetaan sotataitoja. Yhdeksänvuotias Ada ryömii harjoitusradalla kohti Kalašnikovia. Kuva: Aude Osnowycz

Viidenkymmenen muun nuoren tapaan Ada viettää osan kesälomastaan leirillä. Siellä on meneillään samanaikaisesti kolme työpajaa lapsille. Yhdessä niistä osallistujat tutustuvat kasakkojen ja Kiovan hallitsijoiden tuhannen vuoden takaiseen historiaan. Toisessa lapset puuhaavat esteradan parissa ja kolmannessa harjoitellaan eturintamassa taistelua.

Leiriä pyörittävä puolisotilaallinen, äärikansallismielinen sissiryhmä perustettiin sen jälkeen, kun Venäjä vuonna 2014 liitti Krimin niemimaan laittomasti itseensä. Ryhmä koostuu vapaa­ehtoisista, jotka ovat valmiita taistelemaan Itä-­Ukrainan Venäjä-mielisiä asejoukkoja vastaan.

Ryhmä liitettiin osaksi Ukrainan kansalliskaartia syyskuussa 2014 ja se toimii sisäministeriön alaisuudessa. Sissiryhmä ja sen emopuolue, nationalistinen Oikea sektori, pyrkivät edistämään isänmaallisuutta koko maassa.

Malanka, ukrainalainen uuden vuoden juhla
Ukrainalaiseen uudenvuoden juhlaan, Malankaan, kuuluvat erikoiset naamiaisasut. Nuoret kiertävät ovelta ovelle laulamassa perinteisiä lauluja. Kuva: Aude Osnowycz

Kiovassa mäen päällä sijaitsee suuri uusklassinen rakennus. Siinä toimii maineikas sisäoppilaitos, jossa 6–18-vuotiaat lapset ja nuoret saavat sotilaskoulutusta. Ennen Itä-Ukrainan sotaa koulussa opiskeli tuhat nuorta kadettia, mutta nyt määrä on kolminkertainen.

Luokkahuoneessa parinkymmenen nuoren joukko opettelee kaasunaamarin käyttöä ja Kalašnikov-rynnäkkökiväärin kokoamista.

”Moni ajattelee vain itseään, mutta tosiukrainalaiset ovat valmiita taistelemaan vapauden puolesta”, sanoo 15-vuotias Aleksei.

Myös nuorten tyttöjen osallistuminen on toivottua. Tanssin, musisoinnin ja muiden harjoitteiden ohella he aloittavat 10–12 vuoden ikäisinä samanlaisen sotaharjoittelun kuin pojat.

Lasten sotilaallisella koulutuksella on Ukrainassa pitkät perinteet. Neuvostoliiton vuosina isänmaanrakkautta ja sodan perusteita iskostettiin lapsiin pioneerileireillä. Myös partioliike on vahvasti juurtunut Ukrainaan, mutta isänmaallisuus korostuu partiotoiminnassa paljon enemmän kuin ­Länsi-Euroopassa.

Sotilaskoulussa moni haaveilee pääsystä eturintamaan. Tämä toive on toteutunut 22-vuotiaan Oleksandran kohdalla: 500 kilometrin päästä Kiovasta hän sotii Ukrainan armeijan riveissä.

Tuhansien muiden siviilien tapaan Oleksandra jätti kaiken puolustaakseen kotimaatansa sen jälkeen, kun kapinalliset julistivat Itä-Ukrainan itsenäiseksi. Virallisesti Olexandra on sairaanhoitaja eikä saisi osallistua sotaan, mutta epävirallisesti hän ei epäröi tarttua aseisiin miesten rinnalla. 

Sergei ­menetti miinaan astuttuaan ­molemmat jalkansa ja toisen kätensä.
Sergei ­menetti miinaan astuttuaan ­molemmat jalkansa ja toisen kätensä. Kuva: Aude Osnowycz

Eturintamasta Kiovan sotilassairaalaan hoidettavaksi päätynyt Sergei, 23 on menettänyt kaksi jalkaa ja käden.

Hänen kasvonsa ovat täynnä metallisirpaleita. Sergei astui sota-alueella maamiinaan. Hänen uskonsa isänmaahan ei ole kuitenkaan kärsinyt vammoja, ja tulevaisuudestaan Sergei sanoo:

”Pahinta ei ole halvaantuminen vaan se, etten enää pääse eturintamalle taistelemaan.”  

Tosin sota on myös ollut hermoja raastava ja useimmat nuoret unelmoivat paluusta arkeen.

”Pahinta ei ole halvaantuminen vaan se, etten enää pääse eturintamalle taistelemaan.” 

Donetskissa eletään jonkinlaista arkea konfliktista huolimatta. Kaupunkia halkovan Kalmius-joen rantatörmällä nuoriso nauttii kesästä piknik-vilteillä ja välillä jokeen hyppien. Elämä olisi normaalia, ellei kaukaisuudesta kuuluisi taistelun ääniä.

”Rukoilen joka yö, että meidän taloamme ei pommitettaisi”, kertoo 20-vuotias Oksanna ja jatkaa:

”Mutta haluan jatkaa tavallista elämää ja siksi olen ystävieni kanssa täällä, enkä piilottele kotona.”

Kiovalaiset nuoret
Kiovalaiset underground-kulttuuria edustavat nuoret ­kokoontuvat ­hylätyllä sillalla. Kuva: Aude Osnowycz

Oltiin sitten Donetskissa, Tšerkasyssa tai Kiovassa, on selvää, että Ukrainan monimuotoinen nuoriso heijastelee sitä idän ja lännen väliin jäävää todellisuutta, joka elää menneen loiston ja eurooppalaisen tulevaisuuden ristivedossa.

Tätä uutta nuorisoa edustaa 19-vuotias Anastasia, joka juo olutta sillalla Kiovassa. Hän on ystäviensä ympäröimänä ja juhlatuulella. Anastasia haluaa näyttää maailmalle toisenlaisen kuvan Ukrainasta: kapinallisen ja vaihtoehtoisen.

”Nuoret ovat taistelijoita. Taistelemme uuden maailman ja tulevaisuuden puolesta."

”Valintani on vastata aikuisten maailman väkivaltaan vapaudella. Nuorten vapaamielisyys parantaa vaikeimmatkin tilanteet”, Anastasia sanoo.

23-vuotias Anja taas on Femen-liikkeen jäsen. Femen on radikaali antipatriarkaalinen järjestö joka vastustaa Vladimir Putinia, Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin niemimaan liittämistä Venäjään. Anjan yläruumis on paljas ja ihoa koristelee teksti ”sextremism”.

Anja yhtyy Anastasian mielipiteeseen.

”Nuoret ovat taistelijoita. Taistelemme uuden maailman ja tulevaisuuden puolesta. Vain nuoriso voi pelastaa Ukrainan!”

Radikaalin feministiryhmä Femenin jäsen
Radikaalin feministiryhmä Femenin jäsen Anja vastustaa Putinia, sotaa ja patriarkaattia. Kuva: Aude Osnowycz

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!