Kirjekuoret

Posti uusliberalismin pauloissa

Uusliberalistiseen eetokseen kuuluu, että köyhiä kannustetaan ottamalla rahaa pois, kun taas rikkaita kannustetaan antamalla entistä enemmän rahaa, kirjoittaa Antroblogin Juuso Koponen uutiskommentissaan.

Teksti: Juuso KoponenKuvatoimisto: Unsplash

Uutiskommentit

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä.

Uusliberalistiseen eetokseen kuuluu, että köyhiä kannustetaan ottamalla rahaa pois, kun taas rikkaita kannustetaan antamalla entistä enemmän rahaa. Postin toimintojen Viroon siirtämisen kohdalla kysynnän ja tarjonnan laki painaa työntekijöiden palkat toimeentulominimin alle. Postin tytäryhtiön maksamalla 645 euron peruspalkalla ei tule toimeen edes Virossa.

Postin toiminta herättää närää erityisesti siksi, että kysymyksessä on valtion omistama yhtiö. Toisaalta, kuten jo filosofi Michel Foucault aikanaan toi esille, on uusliberalismi nimenomaan valtiovetoinen hanke. Näin ollen Postin toiminta ei asetu ristiriitaan valtion omistajaohjauksen kanssa.

Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä. Aihetta on pohdittu antiikin ajoista lähtien. Antiikin filosofeja kiinnosti lähinnä kysymys siitä, millaiset tulot ja tuloerot vaikuttavat kansalaisiin suotuisasti.

Moderni yhteiskuntatiede puolestaan on kiinnostunut myös siitä, miten tuloerot vaikuttavat talouteen. Modernit yhteiskuntatieteelliset näkemykset tuloerojen tarpeellisuudesta voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen ryhmään.

Funktionaalisen teorian mukaan epätasa-arvoinen tulonjako on välttämätöntä, moraalisesti oikeutettua ja hyväksi kaikille yhteiskunnan jäsenille. Tuloerojen nähdään motivoivan ihmisiä yrittämään parhaansa ja takaavan, että vastuullisimpiin tehtäviin löydetään osaavimmat tekijät.

Konfliktiteorian mukaan epätasa-arvoinen tulonjako on moraalisesti väärin ja yhteiskunnalle haitallista. Se ryöstää suuren osan yhteiskunnan potentiaalista, kun pienituloiset eivät pääse kehittämään itseään. Tuloerot eivät myöskään takaa kyvykkäimpien menestymistä, sillä alkuasetelmat ovat epätasa-arvoisia.

Funktionaalisen teorian keskeinen ongelma on, ettei kukaan tiedä kuinka suuria tuloeroja tarvitaan motivaation parantamiseksi tai kyvykkäimpien houkuttelemiseksi johtotehtäviin. Kuinka suuria johtajien palkkioiden tulee olla?

Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden johtajien palkkiot ovat kasvaneet satoja prosentteja 70-luvulta, kun taas työntekijöiden palkat ovat nousseet vain joitakin prosentteja. Funktionaalisen teorian valossa johtajien palkkioiden kasvu on oikeutettua, mikäli he todella tekevät työnsä paremmin kuin 1970-luvulla.

Vuonna 2016 yhdysvaltalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan palkkio oli keskimäärin jo 276-kertainen työntekijän palkkaan nähden. Onko johtaja todella satoja kertoja tuottavampi tai hyödyllisempi kuin yksittäinen työntekijä? Eivätkö esimerkiksi kymmenkertaiset tulot riittäisi pätevien johtajien rekrytoimiseen?

Kenties johtajan palkasta on muodostunut yhtiöille erityistä kuvitteellista sisäistä voimaa omaava fetissi, jonka suuruutta pidetään merkkinä yrityksen itsensä kelpoisuudesta. Johtajan hulppea palkka on viime kädessä vailla perustaa oleva kelluva merkitsijä, jota ei voi oikeuttaa johtajan työpanoksella tai tuottavuudella.

Suurilla palkkioilla ei lopulta ole muuta oikeutusta kuin se, että ne toimivat merkkinä ja toiveena yrityksen menestyksestä. Tuloksena on kehäpäätelmä: suuret palkkiot oikeuttavat itse itsensä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Juuso Koponen

Maailman Kuvalehden julkaisemat uutiskommentit ovat AntroBlogin uutistoimituksen tuottamaa sisältöä, ja pohjaavat antropologiseen tutkimukseen. Antropologia tutkii ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä monesta eri näkökulmasta. Sen osa-alueille yhteistä on etnografinen tutkimus. Myös vallan tarkastelu kriittisestä näkökulmasta on tärkeä osa antropologiaa. Lue lisää osoitteessa antroblogi.fi