Vähemmän miltei kaikkea

Ympäristöongelmien ratkaisu on periaatteeltaan hyvin yksinkertainen: vähemmän lentämistä ja autoilua, vähemmän lihaa, muovia ja kemikaaleja, vähemmän energian käyttämistä yhtään mihinkään.

Teksti: Juha Mäkinen

Näkökulmat

Yksilön valinnat vai rakenteelliset muutokset? Keskustelu kestävästä kehityksestä kääntyy usein tähän kysymykseen. Ovatko ratkaisun avaimet valistuneen kuluttajan vai valtaapitävien käsissä?

Tässä lehdessä haastatellun Timo Korven kaltaiset ihmiset, jotka päättävät vapaaehtoisesti tinkiä aineellisesta elintasostaan, ovat tärkeitä heidän tarjoamansa moraalisen ja kannustavan esimerkin vuoksi.

Moni pelkää, että elämä muuttuu ankeaksi, jos koettaa elää ekologisesti kestävää elämää. Luopumisen tuska voi kuitenkin muuttua myönteiseksi kokemukseksi siitä, että on tehnyt jotain oikein. Ylipäänsä elämän merkityksellisyyden tulisi löytyä jostain muualta kuin rajoittamattomasta vapaudesta tehdä mitä lystää.

On kuitenkin selvää, että ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien ratkaisua ei voi jättää vain ihmisten hyveellisyyden varaan. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, joilla vaikutetaan asioihin suuremmassa mittakaavassa kuin yksilön valinnoilla.

Ihmisen vastuu on suorassa suhteessa hänen valtaansa. Päättäjillä on muita enemmän valtaa, ja siksi heiltä on lupa vaatia muita suurempia tekoja. Veronkiristyksiä ja rajoituksia saastuttaville toiminnoille, kannustimia kestäville ratkaisuille ja kertakaikkisia kieltoja kaikkein ongelmallisimmille ilmiöille.

Myös vauraus on valtaa. Sen vuoksi huomattavaa vastuuta on myös liike-elämän johtajilla ja suursijoittajilla. Vastaavasti yksilötasolla keskivertosuomalaisella on suurempi vastuu kuin vaikkapa keskivertokongolaisella.

Ongelma ei ratkea vain vihreämmällä teknologialla, tarvitaan myös elämäntapojen ja kulttuurin muutosta.

Julkisuuden henkilöillä puolestaan on vaikutusvaltaa, ja sen myötä vastuuta siitä, miten mediatilansa käyttävät. Sama koskee meitä toimittajia.

Vastuuta omista valinnoistaan ei voi ulkoistaa muille. Suurta henkilökohtaista hiilijalanjälkeään ei voi perustella sillä, että päättäjät eivät ole riittävästi ohjanneet kestävämpiin valintoihin. Eikä Suomi voi perustella omia päästöjään sillä, että Yhdysvallat tai Kiina saastuttavat meitä enemmän.

Loppujen lopuksi ympäristöongelmien ratkaisu on periaatteeltaan hyvin yksinkertainen, ja se on muodikkaasti skaalautuva, eli sitä voi soveltaa niin yksittäinen ihminen kuin koko yhteiskunta: vähemmän miltei kaikkea. Vähemmän lentämistä ja autoilua, vähemmän lihaa, muovia ja kemikaaleja, vähemmän energian käyttämistä yhtään mihinkään.

Ja ei, tämä ei tarkoita palaamista johonkin kivikaudelle. Mutta radikaalia muutosta nykyiseen se kyllä tarkoittaa. Ongelma ei ratkea vain vihreämmällä teknologialla, tarvitaan myös elämäntapojen ja kulttuurin muutosta.

On kuitenkin myös asioita, joita ei tarvitse vähentää, vaan joita maailmaan voi kernaasti lisätä. Pyyteetöntä rakkautta. Ystävällistä käytöstä. Vapautunutta naurua. Joutenoloa, pysähtymistä, hiljentymistä. Asioita, jotka ovat olleet mielekkään elämän keskeisiä palikoita jo kauan ennen polttomoottorien ja viihde-elektroniikan keksimistä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Juha Mäkinen

Juha Mäkinen

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.