Artikkelikuva
Tahereh Mafi

Rakkautta ennakkoluulojen varjossa

Kirja. Ensirakkaus ei koskaan päästä kokijaansa helpolla. Vielä lisää haastetta suhteeseen tuo, jos osapuolet elävät hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Näin käy iranilaisyhdysvaltalaisen Tahereh Mafin nuortenromaanissa Rakkaus suurempi kuin meri. 

16-vuotias muslimityttö Shirin on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta on sukujuuriltaan iranilainen. Perhe on muuttanut tiuhaan paikkakunnalta toiselle paremman elämän toivossa, ja Shirin on joutunut vaihtamaan lukiota jo kaksi kertaa. 

Huivia käyttävä Shirin on jo tottunut jättäytymään kaveriporukoiden ulkopuolelle ja suojautumaan loukkauksilta sulkeutumalla kuoreensa. 9/11-päivän jälkeen elämä on kuitenkin muuttunut entistä vaikeammaksi. Talebaniksi tai rättipääksi nimitteleminen on arkipäivää, samoin opettajien ja luokkakavereiden ylenkatse. 

Shirinin maailma mullistuu, kun hän saa biologian kurssilla parikseen koulun koripallotähden, sikamaisen komean ”Ken-Barbie-kasvoisen” Oceanin. Nuoret tuntevat vetoa toisiinsa, mutta Shirin ei voi uskoa, että koulun suosituin tyyppi kiinnostuisi hänestä. 

Tarinassa kuvataan koskettavasti ja perusteellisesti sitä tunnemylläkkää, jonka kouriin Shirin joutuu. Monet 
tytön tunteista ja ajatuksista ovat tuttuja kaikille (ensi)rakkauden kokeneille, vielä useammat liittyvät nuorten taustojen erilaisuuteen ja siitä nouseviin haasteisiin. 

Shirin on sisäistänyt yhteisön normit, joiden mukaan muslimitytön ja koriskingin ei kuulu tapailla. Ristiriita yhteisön kirjoittamattomien sääntöjen ja omien roihuavien tunteiden välillä on repivä. Eriparisen rakkauden käsittelyssä sukelletaankin syvälle psykologisiin ulottuvuuksiin. Mafi kuvaa taitavasti sitä, miten monimutkaista rakkaus voi olla vihan ja ennakkoluulojen keskellä. 

Voimakas ja räväkkä Shirin on kiinnostava ja moniulotteinen hahmo. Lisäväriä tuo vielä tytön intohimo, breakdance, jota tyttö harjoittelee 

veljensä ja tämän kavereiden kanssa. Breakdance on toimiva ja keskeinen elementti muutamissa juonenkäänteissä, ja muutenkin kuvaukset treeneistä ja battleista tuovat kaivattua kepeyttä välillä vähän raskaaksi käyvään vyörytykseen.

Tarina on myös muistutus siitä, että ihmisistä ei kannata tehdä oletuksia yhden tai kahden piirteen perusteella. Hijabin käyttö ei automaattisesti tarkoita tiukkaa kotikuria ja järjestettyjä avioliittoja. Olisi upeaa, jos pystyisimme lopettamaan lokeroinnin ja luulemisen. Ystävällisyys, omien päähänpinttymien kyseenalaistaminen ja avoimuus ovat asioita, joiden avulla pääsee hyvin alkuun.
 

Tilaa Maailman Kuvalehti