kuvassa Suldaan Said Ahmed

Suldaan Said Ahmed: ”Kukaan ei valitse syrjäytymistä”

Diakonissalaitoksen yhteisötyöntekijä Suldaan Said Ahmed, 26, haluaa nähdä Suomessa lisää lähimmäisenrakkautta.

Teksti: Tomi KristeriKuva: Emilia Anundi

LyhyetJärjestötKansalaisyhteiskuntaIhmisoikeudetKöyhyysMuuttoliike ja pakolaisuusTasa-arvoEriarvoisuusLapset ja nuoriso

 

Teet työtä, jolla on tarkoitus.

Haluan muuttaa maailmaa tuomalla esille heikoimmassa asemassa olevien äänen. Näen työssäni päivittäin sen vaikutukset. 

 

Vapaaehtoistyöllä voi pelastaa toisen ihmisen elämän.

Kansalaistoiminnan arvoa ei voi mitata rahalla. Se, että yksikin ihminen ulkoiluttaa vanhusta tai ryhtyy nuoren mentoriksi, on tärkeää. 

 

Diakoniatyö tavoittaa ne, joita yhteiskunta ei huomaa.

Kolmas sektori voi reagoida yhteiskunnan muutoksiin ja ilmiöihin nopeasti. Se täydentää hyvinvointivaltiota, mutta vapaaehtoisuus ei voi kuitenkaan koskaan korvata hyvinvointivaltion velvollisuuksia.

 

Syrjäytyneet eivät vain yritä tarpeeksi.

Tämä on väite, johon törmää usein, mutta joka ei pidä paikkaansa. Kukaan ei valitse syrjäytymistä tai yhteiskunnasta putoamista. Kaikilla ei ole samoja lähtökohtia menestymiseen. Onkin tarjottava kaikille nuorille mahdollisuus antamalla roolimalleja ja puuttumalla epäkohtiin.

 

Lähimmäisenrakkaus on katoava luonnonvara.

Suomessa on tapana ajatella, että koska täällä menee niin hyvin, ei toisista tarvitse pitää huolta. Pakolaiskriisin aikana kosketus todelliseen hätään kuitenkin havahdutti monet lähtemään auttamistyöhön.

 

Järjestön kristilliset arvot eivät ole vanhentuneet 150:ssä vuodessa.

Työmme merkitys ja tarve ovat yhä olemassa. Vaikka diakoniatyö perustuu pohjimmiltaan kristinuskoon, olemme hyvin moninainen työyhteisö. Jokainen tulkitsee järjestön arvoja omalla tavallaan. 

 

Paperittomat ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun.

Ihmisarvo ei ole kiinni oleskeluluvasta. Jokainen tulee kohdata ihmisenä. Paitsi että ihmisarvoinen kohtelu on perus- ja ihmisoikeuksien vaatimaa, se myös ehkäisee syrjäytymisen ikäviä lieveilmiöitä.

 

Suomalaiset työnantajat eivät näe nuorten potentiaalia.

Työelämä vaatii yhä enemmän kokemusta, jota nuorilta puuttuu. Onneksi on myös paljon rohkeita yrityksiä, jotka ottavat nuoria työharjoitteluun. Nuorille on annettava hyviä kokemuksia työelämästä.

 

Kaiken näköiset suomalaiset tarvitsevat roolimalleja.

Nuoret näkevät paikkansa siellä, missä he näkevät itsensä näköisiä ihmisiä. 

 

Jouluna kukaan ei saisi olla yksin.

Ihmisiä ei ole luotu olemaan yksin. Jokainen tarvitsee rakkautta ja läheisiä. Haluan yhteiskunnan, jossa ei ole noloa soittaa naapurin ovikelloa ja sanoa: ”Hei, olen yksin. Voinko tulla teille?”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!