Lentämisen tilalle seikkailua

Kaikkiin muutoksiin sopeutuminen vaatii jonkinlaista työtä. Minulle lomalennoista luopuminen on tarkoittanut sitä, että opettelen näkemään lähellä olevat paikat kauniina ja jännittävinä, kirjoittaa Elina Hirvonen kolumnissaan.

Teksti: Elina Hirvonen

NäkökulmatMatkailu

Olen aina vieroksunut sanaa ­loma. Kouluvuosien jälkeen minulla ei koskaan ole varsinaisesti ollut lomaa. Kun olin nuori toimit­taja, tuotantoyhtiö katkaisi pätkätyösopimukseni aina, kun ohjelmat jäivät tauolle. Nyt vapaana taiteilijana minun on ­vaikea tehdä eroa työn ja vapaa-ajan välille. Vaikka päättäisin pitäväni ”lomaa”, on usein paljon sellaista, mikä on pakko tehdä.

Pitkään pääsin lähimmäs loman ­kokemusta matkustamalla mahdollisimman kauas. Tein matkoillani kyllä kirjoitustöitä, mutta suljin älypuhelimen ja leikin olevani jossain, mistä minua ei voi saada kiinni. Silloin töihin liittyvät ajatukset lakkasivat ja mieli alkoi ­askarrella maailmoissa, joita ­arjen ­keskellä ei ehtinyt nähdä.

Nyt tämä kokemus on etsittävä muualta. Ilmastonmuutoksen takia olen päättänyt lopettaa lomille lentämisen toistaiseksi. En keksinyt yhtäkään kestävää syytä oikeuttaa lentämistä, ­jonka päästöt omalla kohdallani ­olivat ­moninkertaiset kaikkiin muihin yksittäisiin tekoihin verrattuna. Jos haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen, yhteiskunnan kaikilla tasoilla on tehtävä muutos kestävämpiin toimintatapoihin. Se tarkoittaa myös muutosta ajatukseen lentämisestä normina.

Maailma on suuri, ja sen näkeminen vaatii vaivaa.

Yksittäisenä päätöksenä tämä on hyväosaisen ­ihmisen pikkuruinen muutos, josta puhuminenkin voi monesta näkökulmasta tuntua naurettavalta. Muutoksen pitää tapahtua nopeasti, ja suuressa mittakaavassa. Jos ilmastonmuutos halutaan selättää, vähäpäästöisestä tuotannosta ja liiketoiminnasta on tehtävä kannattavampaa kuin saastuttavasta. Meidän kansalaisten on lisättävä painetta poliitikkojen suuntaan. Samalla meidän on muutettava omia tottumuksiamme.

Kaikkiin muutoksiin sopeutuminen vaatii jonkinlaista työtä. Minulle lomalennoista luopuminen on tarkoittanut sitä, että opettelen näkemään lähellä olevat paikat kauniina ja jännittävinä. Välillä se onnistuu hyvin. Vietin viime syksynä ihanan viikonlopun tyttäreni kanssa hotellilomalla raitiovaunumatkan päässä kotoa. ­Riitti, että olimme pitkästä aikaa kahdestaan, ilman aikatauluja, saunoimme ja väritimme Top Model -vihkoja.

Tammikuussa puolestaan vietin yhden rentouttavimmista viikoista aikoihin, kun asustelin ystäväni tyhjässä asunnossa kirjoittamassa syksyllä ilmestyvää romaaniani. Riitti, että sain olla yksin, vain romaanin maailman parissa. 

Toisaalta lomalennoista luopuminen on tuonut matkustamiseen uudenlaisen seikkailun tunnun. Suunnittelemme perheen yhteistä kesälomaa ja tutkimme mahdollisuuksia matkustaa ympäri Eurooppaa maata pitkin. Haaveilen pitkistä junamatkoista Aasiaan. Se ei tunnu luopumiselta, vaan uudella tavalla merkitykselliseltä. 

Matkustamisen ajatus on nähdä jotain, jota ei muuten näkisi ja kohdata ihmisiä, joita ei muuten kohtaisi. Harvemmin ja työläämmin matkustaessa kokemuksiin ja kohtaamisiin saattaa tulla uutta syvyyttä.

Maailma on suuri, ja sen näkeminen vaatii vaivaa. Se on kaunis ajatus. 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.