Ionela Ciobanu lastensa kanssa
Ionela Ciobanu, 36, haluaa elää lastensa kanssa, eikä lähteä kauas tienaamaan, koska hän joutui itse lapsena elämään erossa vanhemmistaan.

Romaniassa nousee uusien mahdollisuuksien sukupolvi

Perinteisesti romanitytöt ja -naiset ovat pysyneet kotiaskareiden ja lasten parissa. Nyt feministinen E-romnja-järjestö tukee naisia parantamaan itse elämänlaatuaan ja murtamaan vanhoja rooleja.

Kuva: Elina Izarra

PitkätJärjestötKöyhyysVähemmistötTasa-arvoRomania

Vajaan neljän tunnin ajomatkan päässä Bukarestista pohjoiseen, Valea Seacan maakunnassa, sijaitsee pieni Paladinin kylä. Sen päätiellä lumi on sekoittunut liejuun. Savi imaisee kengät tiukkaan otteeseen. Tietä reunustavat huonokuntoiset rakennukset, joihin ei tule vettä. Keskuslämmitystä ei ole. Puulämmitteisten talojen lämpö karkaa huterista rakenteista höyrynä kohti taivasta. 

Chipi Dinu, 40, tervehtii iloisesti Paladinin naistentalon pihalla. Pelkistetyssä betonirakenteisessa talossa on yksi iso huone. Talo on niin ikään vesijohtoverkoston ulkopuolella eikä siinä ole vessaa tai keittiötä. 

Talo valmistui tammikuussa 2019 naisten kohtaamispaikaksi. Sen rakennutti feministinen kansalaisjärjestö E-romnja yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen tuella. Dinu on kokannut yhdessä kylän muiden naisten kanssa lounaan ja hän kutsuu lämpimästi syömään. 

Dinu on onnekas, sillä hänen miehensä Bica Dinu arvostaa E-Romnjan työtä. Kaikkien naisten puolisot eivät suhtaudu järjestöön yhtä myönteisesti. Osa miehistä on pyytänyt naisten jäävän kotiin, koska E-romnjan järjestämien työpajojen ja tapaamisten jälkeen naiset puhkuvat miesten mielestä liiaksi uusia ideoita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Perinteisesti romanityttöjen ja -naisten paikka on ollut kotiaskareiden ja lasten parissa. Myös Dinun miehelle ajatus siitä, että vaimo lähtisi feministien tapaamisiin muille paikkakunnille on ollut haastavaa, eikä puoliso ole toistaiseksi hyväksynyt asiaa.

”Kunnioitan häntä, enkä lähde”, Dinu sanoo.  

Hän on kuitenkin silmin nähden ylpeä miehestään, joka on linkki kylän naisten ja muiden miesten välillä. 

”Naisten talon rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman mieheni aktiivisuutta. Hän pyysi kylän muita miehiä talkoisiin”, Dinu iloitsee.

Naisten talon avaamisen myötä E-Romnja voi järjestää Paladinissa entistä useammin työpajoja, jotka liittyvät muun muassa lisääntymisterveyteen, työnhakuun ja perheväkivaltaan. Aiemmin työpajat järjestettiin kylän kujilla tai naisten kodeissa. Näin E-Romnja toimii yhä kolmessa muussa kylässä.

 

Osa miehistä on pyytänyt naisia jäämään kotiin.

 

Romaniassa asuu lähes 20 miljoonaa ihmistä. Euroopan neuvoston mukaan heistä vajaat kaksi miljoonaa on romaneita, mutta Romanian kansallisen väestörekisterin mukaan vain runsaat 600 000 pitää itseään romaneina. Lukujen suuri ero selittyy osittain rasismilla, jonka vuoksi kaikki eivät halua tunnustautua romaneiksi.

E-Romnjan puheenjohtajan Carmen Georghen mukaan romaneita pidetään Romaniassa kantaväestöä vähempiarvoisina. Romanitaustansa vuoksi Georghella on aiheesta omakohtaista kokemusta, minkä lisäksi hän on tutkinut romanien asemaa väitöskirjassaan. 

”Romanit lokeroidaan tietynlaisiksi eikä heille anneta samoja edellytyksiä ihmisarvoiseen elämään kuin muille. Siksi perustimme vuonna 2012 kansalaisjärjestö E-romanjan. Se tarjoaa romaninaisille edellytyksiä omien olojensa parantamiseen”, Georghe kertoo Paladinin naistentalon lounaalla.

Toisinaan järjestö vie romanikyliin esimerkiksi vaippoja ja äidinmaidonkorviketta, mutta työn keskiössä on naisten ja nuorten oman aktiivisuuden kehittäminen.

Carmen Georghe toivoo, että jonain päivänä asiat olisivat Romaniassa niin hyvin, että E-Romnjan ei enää tarvitsisi tukea köyhiä romaniyhteisöjä. Siihen on kuitenkin vielä matkaa. EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Romanian köyhillä alueilla 84 prosenttia romaneista ja 52 prosenttia ei-romaneista elää ilman sähköä, vesijohtoverkostoa ja viemäröintiä. 

Lisäksi moni romaninuori lopettaa koulun kesken. Georghe pitää tätä osin ymmärrettävänä. 

”Kun on pulaa ruuasta ja muista perushyödykkeistä, eivät ihmiset mieti tulevaa, vaan keskittyvät siihen, mitä on tässä ja nyt. Moni vanhempi lähtee tienaamaan ulkomailla ja silloin isoimpien lapsien roolina on pitää huolta pienemmistä.” 

Chipi Dinu ja tytär Lizuka Dinua
Chipi Dinu, 40 (oikealla), kannustaa tytärtään Lizuka Dinua (vasemmalla), 18, ammatin hankkimiseen. Kuva: Elina Izarra

E-Romnjan työhön kuuluu myös henkilöpapereiden hankkiminen niille, joilta ne puuttuvat. Osa romaneista jää yhä varhaislapsuudessaan rekisteröimättä, ja näin he saattavat elää paperittomina omassa maassaan.

Tämä oli pitkään myös lapsena vanhempiensa hylkäämään Ionela Ciobanun, 36, tilanne, kunnes E-Romnja sai hänen henkilöllisyytensä selville kaksi vuotta kestäneen työn tuloksena. Nyt Ciobanu näyttää henkilökorttiaan tyytyväisenä hymyillen. 

”Tämän ansiosta lapseni pääsivät kouluun ja olen itse oikeutettu terveyspalveluihin”, hän sanoo.

Ciobanun mies on lähtenyt kylän muiden miesten tavoin ulkomaille etsimään elantoa. Lähiseudulta ei löydy töitä, tai jos löytyy, palkalla ei tule toimeen. 

”Itse en halua lähteä kauas töihin, koska olen elänyt ilman vanhempia ja tiedän miltä se tuntuu. Haluan asua lasteni kanssa, vaikka se ei ole helppoa.”

Ciobanu keinuttaa neljän kuukauden ikäistä kuopustaan vilttikeinussa. Hän suree, ettei hänellä ole lapselle tarpeeksi maitoa ja kertoo kolmen muunkin lapsensa olevan usein nälkäisiä.  

EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan vajaa kolmannes Romanian romaneista on kärsinyt ajoittain nälästä. Pulaa on ruuan lisäksi polttopuista ja hygieniatarvikkeista. Lähimmän kylän kaupassa vaippapaketti maksaa saman verran kuin Suomessa. 

Ilonaiheitakin onneksi löytyy: ”Lapseni pärjäävät hyvin koulussa ja se tekee minut onnelliseksi”, Chiobanu sanoo.

 

”Itse en halua lähteä kauas töihin, koska olen elänyt ilman vanhempia.”

 

Romanilapset tosin kohtaavat kouluissa ennakkoluuloja. E-romnjan järjestämissä nuorten tapaamisissa on käsitelty myös nuorten kokemaa syrjintää. 

”Totta kai olen kokenut rasismia”, sanoo Elisa Dinu, 18. 

”Kerran koulussa siivooja tiuskaisi minulle, että me mustalaiset olemme pahempia kuin hänen siivoamansa roskat.” 

Elisa on innostunut näyttelemisestä. Hän kirjoitti ja ohjasi esityksen, joka käsitteli nuorten ajatuksia opiskelemisesta. Monille vanhemmille tyttöjen opiskelemaan lähteminen on vieras ajatus. Vanhemmat pelkäävät tyttäriensä solmivan vääränlaisia suhteita ja vieraantuvan perheestään. 

Elisa ei kuitenkaan näe, miksi pojat olisivat oikeutetumpia opintielle. Siksi hän halusi näytelmällään avata vanhemmille opiskelemaan haluavien tyttöjen kokemuksia. Se oli aikamoinen tilaisuus, hän sanoo. 

”Kaikilla oli tunteet pinnassa.” 

Myös Elisan serkku, Chipi Dinun tytär Lizuka Dinu osallistui näytelmään. Hän kertoo pitävänsä lasten kanssa touhuamisesta ja tähtäävänsä opettajaksi. 

Chipi-äiti antaa sataprosenttisen tuen tyttärensä haaveelle.

”Minulla ei ollut mahdollisuutta opiskella, mutta toivon, että tuleva sukupolvi saa paremman elämän”, hän sanoo. 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!