Miksi hylkäsimme kurdit?

Kautta historiansa vainotut kurdit ovat viime vuosina kantaneet vastuuta koko Euroopan turvallisuudesta. Kuinka saatamme heittää heidät nyt suden suuhun, kysyy Elina Hirvonen.

Teksti: Elina Hirvonen

NäkökulmatHätätilaTurkki

Oli pieni maa, jonka alueelle suuri naapurimaa hyökkäsi. Pienen maan kansalaiset joutuivat puolustamaan itsenäisyyttään yksin, lähes ilman ulkopuolista apua. Se oli sankarillinen tarina, josta tuli osa pienen maan tarinaa sukupolvien ajaksi. Se on Suomen tarina.

EU:n ulkorajalla on juuri nyt käynnissä julmuudessaan ja kohtuuttomuudessaan tyrmistyttävä, joskaan ei odottamaton, konflikti, joka koskettaa kaikin tavoin myös Suomea.

Syyrian sota on ollut hirvittävä murhenäytelmä. Maan hallinnon sortamien kurdien näkökulmasta siihen sisältyi myös mahdollisuus: he alkoivat pystyttää itsehallintoaluetta, jonka arvopohjaan kuuluvat muun muassa tasa-arvo, ympäristöaate ja vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen.

"Tämän kaiken jälkeen kansainvälinen yhteisö on valmis heittämään kurdit susille."

Kautta historiansa vainotut kurdit ovat viime vuosina kantaneet vastuuta koko Euroopan turvallisuudesta. Kurdit olivat Isisin vastaisen sodan kärki, jota ilman maailma saattaisi näyttää hyvin toisenlaiselta kuin nyt. Al Holin leirillä kurdit pitävät ympäri maailmaa saapuneita Isis-taistelijoita ja heidän perheitään vankeina ja odottavat turhaan, että kansainvälinen yhteisö kantaisi vastuunsa leirin asukkaiden mahdollisten rikosten selvittämisestä.

Tämän kaiken jälkeen kansainvälinen yhteisö on valmis heittämään kurdit susille. Turkki on puolustusliitto Naton jäsenmaa. Nato määrittelee tehtäväkseen Euroopan kestävän rauhan varmistamisen ja yksilönvapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustamisen. Kun kaikkia näitä arvoja omassa maassaan murskaava Turkin presidentti päättää hyökätä suhteellisen vakaalle, demokraattiselle ja maalliselle kurdialueelle, Naton pääsihteeri lausuu, että ”Turkilla on perusteltuja turvallisuushuolia.” Voinemme oksentaa.

Perusteltuja turvallisuushuolia on hyökkäyksen myötä koko Euroopalla, kun lähialueen kaaos mahdollistaa Isisin uuden nousun.

"Nyt jos koskaan Suomella on tilaisuus olla kokoaan suurempi maailmalla."

Miten tämä kaikki liittyy Suomeen? Paitsi turvallisuuden takia, myös ja ennen kaikkea siksi, että juuri nyt meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Talvisodan urhea, sankarillinen Suomi on juuri nyt EU:n puheenjohtajamaa, jonka ulkoministeri on kokenut rauhanrakentaja. Nyt jos koskaan Suomella on tilaisuus olla hallitusohjelman mukaisesti kokoaan suurempi maailmalla. Ja nyt meidän on pystyttävä siihen. Hallitus on tuominnut Turkin iskut pääministerin suulla. Se on hyvä alku, mutta ei riitä. Teot lasketaan, ja EU:n puheenjohtajamaan tekojen aika on nyt.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.