Jumalten ruoasta tuli ihmisten herkkua, jonka valmistaminen on kovaa työtä

Ecuador on yksi maailman johtavista hienon kaakaon tuottajista. Kaakaon viljely ei houkuta enää uusia sukupolvia entiseen tapaan, mutta 43-vuotias Nancy Paz jatkaa isänsä 1960-luvulla aloittamaa kaakaotilaa.

”Isä lähti korjaamaan raivaussahaa, joten minä esittelen teille paikkoja!”

Valkoiseen lippalakkiin ja keltaisiin kumisaappaisiin pukeutunut Nancy Paz, 43, tervehtii iloisesti ja nousee lava-auton kyytiin.

Viidakkoveitset korvannut raivaussaha ei ole ainoa muutos, joka Pazin perheen viljelemällä Nixonin tilalla on koettu viime vuosien aikana.

”Vielä viisi vuotta sitten kuljimme tämän reitin kävellen tai aasin selässä, ja edestakaisia matkoja oli tehtävä useita. Kun saavuimme perille tekemään töitä, olimme jo valmiiksi väsyneitä”, Nancy muistelee nauraen.

Nyt kahden kilometrin matkan maantieltä kaakaoviljelmille pääsee mutkittelevaa hiekkatietä pitkin autolla.

Viljelmät sijaitsevat Zumbin kylässä Zamora-Chinchipen maakunnassa Etelä-Ecuadorissa. Amazonin sademetsäalueella ilma on kuumaa ja kosteaa ja vettä sataa läpi vuoden. Puissa roikkuu keltaisia papaijaa muistuttavia kaakaohedelmiä. Rauhallisen tunnelman rikkoo palovaroitinta muistuttava laulukaskaiden ujellus.

Aluskasvillisuuden seassa vilahtaa iso hämähäkki ja kaakaopuun lehdellä mönkii kirkkaanvihreä karvainen chinicuro-toukka. Sitä kannattaa varoa, sillä jo pieni kosketus nostattaa korkean kuumeen, Nancy ohjeistaa.

Kaakaopuu kuuluu Theobroma-puiden sukuun. Nimi tarkoittaa kreikan kielellä jumalten ruokaa. Kaakaopuun siemenistä valmistetaan maailman rakastamaa herkkua, suklaata. Ecuador on tunnettu laadukkaasta arriba-kaakaostaan, jonka erikoisuus ovat sen hienostuneet hedelmiin ja kukkiin taittuvat makuvivahteet. Arriba-kaakao on nimisuojattu kreikkalaisen fetajuuston ja Lapin puikulaperunoiden tavoin: vain ecuadorilaista kaakaota voi kutsua arribaksi.

Lapsityövoiman käyttö on suklaa-alan vaiettu salaisuus.

Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nykyisen Etelä-Ecuadorin alueella vallinneessa Mayo-Chinchipen kulttuurissa ihmiset käyttivät kaakaota ravintona jo yli 5 000 vuotta sitten. Nykyään kaakaopavut ovat yksi Ecuadorin tärkeimmistä vientituotteista. Pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi Ecuador on yksi maailman johtavista hienon kaakaon tuottajista. Viljelyominaisuuksiltaan kestävä mutta makuprofiililtaan vaatimattomampi tavallinen kaakao tulee pääasiassa Afrikasta.

Neljän hehtaarin kokoisella Nixonin tilalla viljellään luomusertifioitua arriba-kaakaota ja sen rinnalla banaania ja kahvia. Sekaviljely auttaa säilyttämään viljelymaan ravinteet ja hajauttaa tulonlähteitä, mikä lieventää viljelijöiden riskiä. Viime vuonna runsaat sateet ja niiden aiheuttamat taudit tuhosivat suuren osan kaakaohedelmistä, jonka vuoksi ulkomailla asuvien sukulaisten oli autettava Pazin perhettä lainanlyhennyksissä.

Nancy Paz
Nancy Paz viljelee perheensä kanssa arriba-kaakaota Nixonin tilalla Ecuadorissa. Nancyn isä, 84-vuotias José Francisco Paz, hankki tilan 1960-luvulla.

Yleensä maanviljelystä saatavat tulot riittävät silti elämiseen.

”Ne riittävät sellaiseen elämään, jota me elämme. Kasvatamme myös esimerkiksi maniokkia, papuja ja maissia ja syömme pääasiassa oman tilan tuotteita. Kaupasta ostamme lähinnä suolaa”, Nancyn eno Carlos Narváez, 69, kertoo perheen arjesta.

Nancyn isä, 84-vuotias José Francisco Paz, hankki tilan 1960-luvulla ja pyörittää sitä nyt yhdessä tyttärensä ja lankonsa kanssa. Sadonkorjuuseen ja siivoustöihin palkataan lisätyövoimaa. Naiset keräävät hedelmät puista ja miehet hoitavat raskaammat tehtävät, kuten lannoituksen ja raivaamisen.

Tropiikissa kasvit kasvavat nopeasti, joten viljelysmaa on haravoitava neljän kuukauden välein ja puista on karsittava turhat oksat. Maa lannoitetaan pari kertaa vuodessa ja puihin suihkutetaan säännöllisesti tuholaisilta ja taudeilta suojaavaa liuosta.

”Myös pieni poikani ja sisarusteni lapset auttavat koulujen loma-aikoina. Minä avaan hedelmän kuoren heille ja he riipivät sisältä pavut. Heistä on mukavaa auttaa tilalla ja he saavat siitä taskurahaa”, Nancy kertoo.

Kaakaonviljelijät ovat iäkkäitä eikä maanviljely houkuttele nuoria sukupolvia entisaikojen tapaan.

Lapsityövoiman käyttö on suklaa-alan vaiettu salaisuus, mutta siitä Nixonin tilalla ei ole kyse. YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO pitää suotavana, että myös lapset avustavat keveissä tehtävissä, jotka edesauttavat perheen hyvinvointia eivätkä haittaa koulunkäyntiä tai vaaranna lasten terveyttä. Osallistuminen perheyrityksen toimintaan opettaa lapsille työntekoa ja valmentaa heitä tulevaisuuteen.

Nixonin tarina on Ecuadorin kaakaotiloilla tuttu – kaakaonviljelijät ovat iäkkäitä eikä maanviljely houkuttele nuoria sukupolvia entisaikojen tapaan. Nancy jatkaa kaakaonviljelyä ainoana viidestä sisaruksesta. Kaksi heistä on muuttanut Yhdysvaltoihin ja kaksi muuta työskentelevät valtion virkamiehinä. Erityisesti kullankaivuu kisaa maanviljelyn kanssa nuoresta työvoimasta, sillä Zamora-Chinchipen maaperä on luonnonvaroiltaan erittäin rikas.

Kaakaonviljelijöiden uutta sukupolvea edustaa Luis Giménez, 40, läheiseltä San Miguelin tilalta. Hänen hehtaarin kokoisella palstallaan kasvavat sekaisin kaakao, banaani, appelsiini, mandariini, guanabana sekä korkea guamapuu, joka tuo tarvittavaa varjoa kaakaopuiden ylle.

”Totta kai kaivoksilla työskentely kiinnostaa”, Luis toteaa. ”Entä jos käykin tuuri ja löydät ison palan kultaa? Ihmiset innostuvat siitä ajatuksesta ja lähtevät kullankaivantaan! Minäkin kokeilin, mutta siinä kävi huonosti.”

Luis näkee kaakaonviljelyssä mahdollisuuksia nuorille, jos tuotteesta saa riittävän korvauksen. Aikaisemmin hän myi kaakaopavut paikallisisilla markkinoilla, joilla jälleenmyyjät maksoivat siitä hyvin alhaisen hinnan. Hinta yli kaksinkertaistui, kun Luis liittyi luomuviljelijöitä edustavaan Apeosae-liittoon, johon kuuluvat myös Nixonin tila ja lähes sata muuta kaakaonviljelijää Zamora-Chinchipen ja Morena-Santiagon maakunnista.

”Viljelijöiden järjestäytyminen antaa neuvotteluvoimaa. Reilu kohtelu saa viljelijät tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi arvoketjua, ja että heidän työtään arvostetaan”, kertoo Apeosaen puheenjohtaja Vicente Medina, 32, maanviljelijä hänkin.

”Viljelijät muodostavat pienempiä ryhmiä, joiden edustajat osallistuvat liiton kokouksiin. Näin viljelijät pääsevät mukaan päätöksentekoon”, täsmentää Apeosaen johtaja Nora Ramón, 35.

Luis Giménez
Luis Giménez, 40, edustaa kaakaonviljelijöiden uutta sukupolvea.

Tuottajat toimittavat kaakaopavut keräyspisteeseen, jossa pavut fermentoidaan puulaatikoissa.  Käymisprosessi tuo esille kaakaon maun ja aromit. Sen jälkeen pavut kuivataan, pakataan säkkeihin ja toimitetaan kotimaisille asiakkaille suoraan ja ulkomaisille asiakkaille välittäjien kautta. Pavuista tehdään korkealaatuista tummaa suklaata.

Kaakaon tuotanto-olot ja tuottajan asema voivat mietityttää suklaan syöjää maailman toisella puolella. Ratkaisuksi tarjotaan sertifikaatteja, joiden myöntävä taho valvoo toimintaa ja toimii kuluttajan silminä läpi tuotantoketjun. Sertifikaateista tunnetuimpia ovat elämiseen riittävistä korvauksista ja oikeudenmukaisista ehdoista viestivä Reilu Kauppa sekä ympäristöystävällisyyteen viittaava Rainforest Alliance. Apeosaella ei ole niistä kumpaakaan.

”Meille on tärkeää kertoa, että kaakaomme on peräisin nimenomaan pieniltä tuottajilta. Meillä on pienten tuottajien itse perustama SPP-sertifikaatti, johon isot firmat eivät pääse mukaan,” Apeosaen teknikko Samael Castillo, 28, sanoo.

Liitto odottaa kaakaonsa kysynnän ulkomailla kasvavan, ja siinä yllättävää apua tulee Euroopan unionilta. EU:n uudet säännökset rajoittavat kadmium-raskasmetallin pitoisuuksia suklaassa. Tulivuorien täyttämän Ecuadorin vulkaanisessa maaperässä kadmiumia esiintyy runsaasti, mutta Apeosaen kaakao on saanut testeissä puhtaat paperit.

Tulevaisuudessa Apeosae toivoo voivansa palvella myös ulkomaisia asiakkaita ilman välikäsiä.

”Pyrimme löytämään asiakkaita, jotka eivät ole kiinnostuneita pelkästään lopputuotteesta, vaan haluavat ymmärtää sen työmäärän, mikä kaakaopavun takana on. Sellainen asiakas on meille hyvä asiakas”, Samael Castillo toteaa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!