Artikkelikuva
Naiset huusivat iskulauseita Qassim Suleimanin surman jälkeisissä mielenosoituksissa. (9.1.2020)

Syvästi kahtiajakautunut Iran

Iranilaiskenraalin murha ja sitä seurannut matkustajakoneen alas ampuminen nostivat pintaan kansaa jakavat kysymykset.

Viime kuukausina Iran on ollut poikkeuksellisen usein kansainvälisen uutisoinnin keskiössä.

Ensin marraskuussa 2019 kansa raivostui bensiinin hinnankorotuksista. Jopa 300 ihmistä kuoli, kun mielenilmaukset tukahdutettiin väkivaltaisesti.

Kuohunta alkoi uudestaan tammikuun 3. päivä, kun Yhdysvallat surmasi vaikutusvaltaisen iranilaiskomentajan Qassim Suleimanin. Sadat tuhannet kokoontuivat kaduille suremaan, Yhdysvaltojen ja Israelin lippuja poltettiin. Iran kosti ohjusiskuilla kahteen Yhdysvaltojen liittouman tukikohtaan.

Tämän jälkeen tapahtui kohtalokas virhe, kun Iran ampui alas ukrainalaisen matkustajakoneen. Turmassa menehtyi 176 ihmistä, suurin osa iranilaisia ja kanadalaisia. Aluksi Iran kiisti syyllisyytensä jyrkästi. Vasta päiviä myöhemmin Iran myönsi ohjusiskun tapahtuneen ’vahingossa’, pyysi anteeksi ja lupasi rankaista syyllisiä.

Tunnustus ja anteeksipyyntö tulivat monille liian myöhään. Sunnuntaina 12.1. Teheranin kadut täyttyivät maan omaa hallintoa vastustavista mielenosoittajista. Iskulause ’kuolema Amerikalle’ oli vaihtunut viikossa muotoon ’kuolema diktaattorille’, eli maan korkeimmalla johtajalle, ajatollah Ali Khameinille.

Mitä viime kuukausien tapahtuvat kertovat Iranin kansalaisyhteiskunnan tilasta?

”Iran ei ole yhteiskunta, joka helposti sallisi kritiikkiä, sillä sitä pidetään uhkana”, sanoo Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö kriittisiä ääniä olisi.

”Esimerkiksi syksyllä 2019 liikehdintä oli sosiaalisesti laajaa. Mukana oli keskiluokan lisäksi köyhiä, jotka normaalisti tukevat hallintoa. Siksi sitä vastaan käytettiin niin kovia otteita”, Juusola sanoo.

Juusola näkee, että tärkein taustatekijä on talouden nopea kurjistuminen Yhdysvaltojen uusien pakotteiden vuoksi. Pohjimmiltaan kysymys on myös epädemokraattisen hallinnon oikeutuksesta.

”Lisäksi kansaa jakavat yksilönvapauksiin, kuten naisten oikeuksiin liittyvät kysymykset, sillä niitä kontrolloidaan tiukasti”, Juusola sanoo.

Tilanteen kehitystä on vaikea ennustaa. Juusolan mukaan lyhyellä tähtäimellä todennäköisin seuraus on, että liikehdintä tukahdutetaan.

”Valtiojohto on huomattavan epävarma asemastaa. Vallankumouksissa lähdetään usein liikkeelle taloudellisista huolista,” Juusola sanoo.

Tilaa Maailman Kuvalehti