Intialainen nainen nyrkkeilysäkin takana
Tytöt tulevat yleensä tunneille oppiakseen itsepuolustustaitoja, mutta Bhawna Sahu on erilainen nuori: hän haluaa taistelijaksi.

"Nautin, kun potku tai lyönti lähtevät lujaa. Saan siitä itsevarmuutta"

Kamppailulajien suosio kasvaa Intiassa. Bhawna Sahu, 20, on saanut potkunyrkkeilystä itsevarmuutta ja fokuksen koko elämäänsä.

Teksti: Noora KettunenKuva: Ravikant Pandit

PitkätTurvallisuusKoulutus ja kasvatusNaisetIntia

Aurinko on jo laskemassa, mutta Intian Uidapurin ilta on vielä lämmin. Ryhmä lapsia ja nuoria harjoittelee sinisissä karatepuvuissa tatamimatolla ulkokatoksen alla. Portin takana kulkeva liikenne ei häiritse heidän keskittymistään.

”Lyö, lyö, lyö! Kovempaa! Hyvä! Potki korkeammalle, isku, potku, isku! Kovempaa, syvemmälle”, opettaja Bhupendra Bandhu kannustaa.

Nuoren naisen pitkä poninhäntä heiluu iskujen tahdissa. Sinistä karatepukua koristaa ruskea vyö, siis toiseksi ylin vyö kamppailulajiasteikolla. Nainen on 20-vuotias Bhawna Sahu.

”Nautin, kun potku tai lyönti lähtevät lujaa. Saan siitä itsevarmuutta”, Sahu sanoo hymyillen.

Potkunyrkkeily ei ole Sahun ainoa laji: hän taitaa myös kudon, judon ja wushun. Sahulla on taskussaan jo viisi kulta- ja kaksi hopeamitalia eri kamppailulajeissa. 

Potkunyrkkeilyn kultamitalista korkeakouluopiskelijoiden välisissä kisoissa hän sai toistaiseksi suurimman rahapalkinnon: 1200 euroa.
”Tykkään potkuista eniten, ja lyönneistä myös. Muissa kamppailulajeissa en voi käyttää niitä”, Sahu kertoo.
 
Valmentaja Bandhu uskoo Sahun kykyihin.

”Bhawnalla on hyvä fysiikka lajiin: hän on pitkä ja voimakkaampi kuin ikäisensä keskimäärin. Lisäksi hän on todella motivoitunut”, Bandhu kiittelee.

 

”Joudun muistuttamaan Bhawnaa, ettei hän ajattelisi liikaa vain voittamista. Häviäminen kuuluu asiaan, eikä sen pitäisi viedä intoa lajiin”

 

Oman lajin löytäminen on tuonut Sahulle itsevarmuutta.

”Aiemmin hän oli vähän sisäänpäin kääntynyt eikä ollut kiinnostunut koulunkäynnistäkään. Nyt sekin sujuu hyvin”, Bandhu kiittelee.

Sahun perheessä potkunyrkkeilystä kiinnostui ensin isoveli Rajendra, joka on myös edennyt ruskeaan vyöhön asti.

Veli on kannustanut siskoaan koko ajan. Myös vanhemmat ovat ylpeitä tyttärestään. Koulussa lajin aloittanut Sahu tarvitsi enemmän haastetta. Kaksi ja puoli vuotta sitten valmentajaksi löytyi perhetuttu Bandhu, joka on voittanut kultaa ja hopeaa valtion tasolla kudossa. Hän on päässyt myös lajin maailmanmestaruuskisoihin, mutta ei sijoittunut.

”Joudun muistuttamaan Bhawnaa, ettei hän ajattelisi liikaa vain voittamista. Häviäminen kuuluu asiaan, eikä sen pitäisi viedä intoa lajiin”, Bandhu sanoo.

Kamppailulajien suosio on kasvanut viime vuosina Intiassa. Monissa kouluissa opetetaan tytöille itsepuolustusta, ja menestyneiden ammattilaisten elämästä on tehty monia Bollywood-elokuvia.

Myös olympiamenestys on nostanut kamppailulajien suosiota. Intia on saanut mitaleita lähivuosikymmeninä etenkin nyrkkeilyssä ja painissa. Vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisissa Sakshi Malik voitti pronssia naisten painissa.

Bandhun tunneilla käyvät oppilaat ovat 3–25-vuotiaita. 

”Tytöt tulevat yleensä tunneille oppiakseen itsepuolustustaitoja ja pojat enemmän kiinnostuksesta lajiin. Tytöt eivät yleensä uskalla tapella, mutta Bhawna on erilainen: hän haluaa taistelijaksi”, Bandhu sanoo.

 

"Potkunyrkkeilyn ansiosta tunnen oloni turvalliseksi. Myöhään illalla en liiku yksin.”

 

Taistelijalla on tiukka päiväohjelma. Sahu nousee joka aamu kuudelta. Ensin hän tekee puolisen tuntia joogavenyttelyjä ja lähtee sitten viiden kilometrin lenkille. Sade tai kuumuus eivät häntä häiritse.

”Yritän käydä lenkillä, vaikka sataisi. Ja tuleehan treenatessa kuuma joka tapauksessa.”

Udaipurin päivälämpötila on suurimman osan vuotta 30 ja 40 asteen välillä. Lukuisat järvet tekevät ilmasta kostean valtaosin kuivassa Rajasthanin osavaltiossa.

Intialainen nainen potkynyrkkeilymitalien kanssa
Lahjakkaalla urheilijalla on Intiassa paljon mahdollisuuksia. Sahu voi opettaa tai osallistua kaupallisiin kisoihin Intiassa. Kuva: Ravikant Pandit

Aamulenkin jälkeen on voimaharjoittelun vuoro. Siihen kuuluu varjonyrkkeilyä, asentoja ja isku- ja potkuharjoittelua. Monet liikkeistä ovat saaneet nimensä eläimiltä: kävelyharjoituksia tehdään vuoroin tiikerin, krokotiilin tai ankan tyylillä.

Urheiltuaan Sahu syö äitinsä valmistaman aamupalan: maitoa, punajuuri- ja porkkanamehua, hunajaa, kuivattuja hedelmiä ja banaaneja. Yhdeksitoista on ehdittävä kouluun. Kauppatieteiden kandidaatin opinnot kestävät yleensä kolme tuntia, ja läksytkin hoituvat yliopistolla. Oppitunteja pidetään maanantaista lauantaihin.

Opiskelun ja iltatreenin välissä Sahu syö ja nukkuu tunnin verran ja ajaa sitten skootterilla viiden kilometrin päähän salille.
”Perheeni on aina huolissaan turvallisuudestani, mutta minua ei pelota. Potkunyrkkeilyn ansiosta tunnen oloni turvalliseksi. Myöhään illalla en liiku yksin.”

Potkunyrkkeily vie lähes kaiken koululta liikenevän ajan, mutta Sahu on onnellinen.

”Ei minulla ole aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita. Joinain iltoina tapaan kavereita, jos jaksan vielä iltatreenien jälkeen.”

Lahjakkaalla urheilijalla on Intiassa paljon mahdollisuuksia. Sahu voi opettaa tai osallistua kaupallisiin kisoihin Intiassa. Niissä voi ansaita muutamassa vuodessa riittävästi rahaa koko loppuelämäksi.

”Suurin osa kamppailulajeissa menestyneistä haluaa mennä rahan perässä. Kun Bhawnan suosio kasvaa, alkavat sponsoritkin kiinnostua”, Bandhu sanoo.

Myös valtio arvostaa menestyneitä kilpaurheilijoita, joille avautuu helposti paikka Intian rautateillä, poliisivoimissa tai palkka-armeijassa urheilu-uran aikana tai sen jälkeen. Olympialaisissa menestymällä saa palkankorotuksen. 

Sahu tähtää vapaaottelun Ultimate Fighting Championship -kisoihin (UFC) Yhdysvaltoihin. Kilpailupaikka UFC:ssä on vain kahden mitalin päässä. UFC:ssä kilpailevat saavat rahaa jokaisesta ottelusta. Summa riippuu ottelijan tunnettuudesta sekä hänen ja ottelutapahtuman sponsoreista.

Perhe painostaa Sahua menemään jo naimisiin, mutta naisella on muita suunnitelmia.

”Haluan luoda uraa potkunyrkkeilijänä ainakin viisi vuotta. Sitten voin mennä naimisiin, mutta senkin jälkeen aion jatkaa lajin parissa.”

Intialainen nainen harjoittelemassa potkunyrkkelyä
Bhawna Sahun valmentajan Bhupendra Bandhun mukaan potkunyrkkeily on tuonut Sahulle paljon itsevarmuutta. Kuva: Ravikant Pandit

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!