Naurislastuja ja multaisia nauriita pöydällä.
Naurissipsit sopivat niin arkeen kuin juhlaan.

Monikäyttöisestä nauriista syntyy rapeita sipsejä

Perinnejuurikas taipuu moneksi.

Teksti: Helena HeiskanenKuva: Helena Heiskanen

LyhyetRuokaSuomi

Nauriita on syöty Suomessa jo ennen ajanlaskun alkua. Perinnejuurikasta viljeltiin vanhastaan kaskella, missä tuli ja tuhka torjuivat tuholaisia ja tauteja.

Naurismaaksi valittiin useimmiten sekametsä. Polton jälkeen tehtiin kolme kylvöä, ja niistä viimeisimmän sato varastoitiin talvea varten kaivettuihin nauriskuoppiin. Haudat peitettiin havuilla, oljilla ja hiekalla. 

Viileissä maakuopissa ja kellareissa säilynyttä naurista syötiin talven yli. Viljelytyyli levisi vuosien mittaan myös muualle Pohjolaan ja siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan asti. 

Nauriin suosio laantui perunan tieltä 1800-luvulla. Perinneherkku on kuitenkin vuosien mittaan hiljalleen tehnyt paluuta suomalaisiin ruokapöytiin.

Makujentäyteinen nauris on terveyspommi, mutta ennen kaikkea äärimmäisen monikäyttöinen. Siitä voi valmistaa esimerkiksi leipää, nyyttejä ja jopa makeita leivonnaisia. Erityisen herkulliselta nauris maistuu rapeiden sipsien muodossa. Naurissipsit kruunaavat niin juhlapöydän kuin arkisen koti-illan.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!