Artikkelikuva
”Lukiossa paras ystäväni vitsaili

Etiopialaisesta paimenpojasta tuli tietokonevelho

Alemnew Sheferaw Asrese tutustui tietokoneisiin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana. Opintie vei Etiopiasta Italian kautta Suomeen. Nyt Asrese viimeistelee tietotekniikan alan väitöskirjaa.

Ulkona tuulee ja sataa, mutta Alemnew Sheferaw Asrese, 32, istuu mukavasti pallotuolissa Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen kirjastossa. Paikka on tullut erittäin tutuksi sen jälkeen, kun hän tuli opiskelemaan Suomeen kuusi vuotta sitten. 

Etiopiasta Suomeen on pitkä matka, mutta on täällä jotain samaakin kuin kotiseudulla Amharassa: kylmä ilmasto. 

Koulutiensä Asrese aloitti samanikäisenä kuin suomalaiset lapset. Hän muistaa vieläkin hämmästyksensä nähtyään ensimmäisen kerran oman koulunsa käveltyään sinne ensin puolitoista tuntia.

”Koulu oli rakennettu puusta ja savesta, mutta sen katto oli yllättävästi peltiä. Omassa kodissani oli ruohokatto”, Asrese sanoo. 

Äiti Tiena ja isä Shiferaw olivat opettaneet pojalleen kotona amharan kielen aakkoset ja lukemisen alkeet, mutta heidän ei ollut tarkoitus laittaa poikaansa kouluun vielä vähään aikaan. Lasten koulunkäynti ei ollut yhteisössä yleistä. Etiopian valtio kuitenkin yritti saada perheitä lähettämään lapsensa kouluun. 

Kun Asrese oli 7-vuotias, valtion virkailijat tulivat myös hänen kotiinsa. 

”Seuraavana aamuna isäni kutsui minut luokseen ja sanoi, että minun piti syödä aamupala nopeasti ja lähteä saman tien kouluun. Olin hyvin onnellinen. Syyslukukausi oli alkanut pari kuukautta aiemmin.”

Koulunkäynti oli ilmaista, samoin kirjat. Vain kynistä ja harjoitusvihoista piti maksaa.

”Muistan erityisesti viidennen ja kuudennen luokan historian ja maantiedon tunnit, joilla kerrottiin taiteilija Michelangelosta sekä tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksesta ja muista löytöretkeilijöistä.”

Asresen kotikylä Debre Tsion sijaitsee Amharan alueella 360 kilometrin päässä Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta. Kylässä ei ole sähköä eikä vesijohtoverkostoa. Maantie sinne rakennettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Vuoristoalueella on Asresen mukaan varsin kylmää vuoden ympäri, keskilämpötila on 10-15 astetta.

”Sain vanhemmiltani lampaan, mutta olin kiinnostuneempi koulunkäynnistä.”

Suurin osa kylän perheistä saa elantonsa viljelemällä ohraa, perunoita ja papuja. Maatilkun lisäksi perheillä on lehmiä ja lampaita, jotka tuottavat maitoa ja lihaa. Härkiä tarvitaan kyntämiseen ja hevosia ja muuleja kuljetukseen.

Yleensä nuoret saavat vanhemmiltaan viljelymaata perustaessaan perheen. Jo lapsena he saavat oman eläimen hoidettavakseen. 

”Sain vanhemmiltani lampaan, mutta olin kiinnostuneempi koulunkäynnistä, hevosista ja ratsastamisesta kuin lampaanhoidosta. Isäni ei tosin antanut minulle lupaa ratsastamiseen, koska pelkäsi minun satuttavan itseni. Vähän vanhempana kuitenkin kilpailimme hevosilla kavereideni kanssa.”

Koulupäivien jälkeen Asrese auttoi vanhempiaan: katsoi karjan perään, auttoi isää kyntämisessä ja äitiä ruuanlaitossa. Perusruokana oli injera-leipä ja peruna.

Asresella on kuusi nuorempaa sisarusta: kolme siskoa ja kolme veljeä. Nuorin on kuusivuotias veli Adisualem. Perheen ensimmäinen lapsi, pieni tyttövauva, oli kuollut pian syntymänsä jälkeen. 

Sisaruksista kaksi on tällä hetkellä työelämässä, neljä opiskelee.

Etiopialainen mies istuu läpinäkyvässä pallotuolissa jalat ristissä
”Etiopiassa yhteisön jäsenet auttavat toisiaan ja jakavat niin ilonsa kuin surunsa”, kotiinpaluuta suunnitteleva Asrese sanoo.

Debre Tsion kylän ruohokattoisesta talosta on melkoisen pitkä matka Espoon Suvelaan. Asresen tie sähköttömästä lapsuudenkodista tietotekniikan asiantuntijaksi pohjoiseen ei ole kovin yleinen.

Yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia on väkiluvultaan Afrikan toiseksi suurin valtio Nigerian jälkeen. Noin puolet asukkaista on alle 15-vuotiaita. 

Valtio on panostanut paljon koulutukseen – erityisesti tieteeseen ja teknologiaan – viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tämä näkyy siinä, että väestön koulutustaso ja korkeakoulutettujen osuus ovat kasvaneet vauhdilla. Etiopia on ollut myös jo pitkään maailman nopeimmin kehittyviä talouksia. Sen talous on kasvanut yli 10 prosentin vuosivauhtia.   

Mutta vaikka maa muuttuu, asuu neljä viidestä etiopialaisesta silti yhä maaseudulla ja saa elantonsa viljelystä.   

”Kotona meillä ei ollut radiota tai televisiota – tietokoneesta puhumattakaan. Mutta halusin aina kokeilla kaikkea ja korjata yksinkertaisia sähkölaitteita, vaikkapa digitaalisia rannekelloja.”

Tietokoneisiin Asrese törmäsi ensimmäisen kerran koulussa 18-vuotiaana, vuonna 2006.

”Olin vaikuttunut, kuinka nopeasti ne pystyivät tekemään asioita.”

Alakoulun jälkeen Asrese asui opiskeluvuosinaan viikot koulupaikkakunnilla ja kävi kotona vain viikonloppuisin. 

Tietotekniikan opettaja huomasi Asresen innostuksen ja opetti pojalle tietokoneen käsittelyä. Asrese pyrki harjoittelemaan koneen käyttöä aina kun mahdollista, mikä tarkoitti korkeintaan tuntia viikossa. 

”Jatkoin perehtymistä tietokoneisiin ja aloin ajatella, että voisin opiskella tietotekniikkaa yliopistossa. Onneksi sain tähän mahdollisuuden. Pääsin Etiopian toiseksi suurimman kaupungin Adaman tekniseen yliopistoon, jossa kiinnostuin erityisesti koneiden teknisestä puolesta. Päätin jatkaa opintoja ja tutkimusta väitöskirjaan saakka.”

Asrese sanoo opiskelun olleen mahdollista vanhempien vankkumattoman tuen ansiosta. 

”He tukivat minua ensimmäisestä koulupäivästä alkaen aina siihen, kun valmistuin Adamasta. Sen jälkeen sain 2011 Italian valtiolta stipendin, jonka turvin pääsin jatkamaan ylempää korkeakoulututkintoa Trenton yliopistoon Italiaan.”

Isä olisi ollut valmis myymään ainoan härkänsä, jos poika olisi tarvinnut rahaa lentolippua varten. 

Italiasta onkin jo lyhyempi matka Suomeen. Asrese tekee nyt Aalto-yliopistossa väitöskirjaa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat internetin selaamisen  sujuvuuteen. Samalla hänet valittiin EU:n tukemaan Marie Curie -koulutusohjelmaan, jonka kautta hän on päässyt perehtymään moniin kansainvälisiin tutkimusorganisaatioihin. 

Vuoden alusta Asrese on työskennellyt myös vanhempana asiantuntijana telelaiteyritys Ericssonilla.

Viimeistään muutaman vuoden kuluttua, kun väitöskirja on valmis ja työkokemusta kertynyt tarpeeksi, Asrese on palaamassa Etiopiaan. Tietotekniikan kehittäjiä tarvitaan siellä kipeästi.

”Haluan opettaa tulevaisuuden insinöörejä ja työskennellä samalla konsulttina. Katson olevani tämän velkaa yhteisölleni.”

Asrese ei kaipaa kotimaastaan ainoastaan perhettään, joka asuu tätä nykyä kaupungissa. Hän sanoo ikävöivänsä lisäksi monia sukulaisiaan, lapsuudenystäviään, koulukavereitaan ja koko yhteisöään.

”Tunnen olevani vastuussa vanhempieni elämästä, sisarusteni koulutuksesta ja yhteisöstä. Haluan tukea heitä kaikin tavoin, myös taloudellisesti.” 

Etiopiassa odottaa myös kihlattu Yichu, 28, johon Asrese tutustui vanhempiensa kautta pari vuotta sitten. Nuorenparin suunnitelmissa on juhlia häitä ensi vuonna. 

”Monet etiopialaiset menevät edelleen naimisiin parikymppisinä. Enää vanhemmat eivät kuitenkaan tee päätöksiä nuorten puolesta”, Asrese sanoo.

Perhesiteet ovat etiopialaisessa kulttuurissa vahvoja, Asrese muistuttaa.

”Olen edelleen paljon tekemisissä perheeni kanssa, vaikka olen asunut jo vuosia Euroopassa. Tunnen olevani vastuussa vanhempieni elämästä, sisarusteni koulutuksesta ja yhteisöstä. Haluan tukea heitä kaikin tavoin, myös taloudellisesti.” 

Asrese näkee, että Suomessa ihmiset voivat luottaa valtioon, joka takaa heille sosiaaliturvan. 

”Etiopiassa yhteisön jäsenet auttavat toisiaan monin eri tavoin ja jakavat niin ilonsa kuin surunsa. Jos jollakin ei esimerkiksi ole härkää kyntämiseen, sen saa lainaan yhteisöltä.”

Etiopialainen mies poseraa äidinsä kanssa kameralle
Asrese kuusi vuotta sitten yhdessä Tiena-äidin kanssa.

Alemnew Sheferaw Asrese

Syntynyt 2.7.1988 Amharan alueella Etiopiassa.

Työstää väitöskirjaansa Aalto-yliopistossa ja työskentelee vanhempana asiantuntijana telelaitosyritys Ericssonilla.

Kiinnostunut historian ja tekniikan alan kirjoista sekä luonnon tutkimisesta.

Matkustanut työnsä vuoksi maailman kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Australiaa.


Tilaa Maailman Kuvalehti