Nainen seisoo harmaita kasvoja kuvaavan graffitin edessä.
Niin kolumbialaiset kuin ulkomaiset turistit vierailevat sankoin joukoin La Comuna 13 -lähiössä. He osallistuvat varta vasten räätälöidyille Grafitour-kierroksille, joita vetävät paikalliset oppaat.

Kolumbian Medellínissä laukaukset vaihtuivat hiphopiin

La Comuna 13 oli vuosikausia yksi Kolumbian huumesodan väkivaltaisista näyttämöistä. Kaupunkisuunnittelun ansiosta alueella eletään rauhallisempia aikoja ja sinne ovat löytäneet myös turistit. Arkea helpottavat erityisesti liukuportaat ja vuorihissi.

Teksti: Anni ValtonenKuva: David Estrada Larrañeta

PitkätHallintoTurvallisuusKulttuuriMatkailuTaideTeknologiaLapset ja nuorisoKolumbia

Lokakuussa 2002 Medellínin kaupunkia ympäröiville vuorille levittäytyvä 156 000 asukkaan La Comuna 13 muuttui kolmen päivän ja kolmen yön ajaksi veriseksi sotatantereeksi.

Maan väkivaltaisen lähihistorian pääasiassa viidakoissa ja maaseudulla käyty aseellinen konflikti muuttui täysimittaiseksi kaupunkisodaksi.

Operaatio Orióniksi -nimetyssä iskussa kohteena olivat alueella toimivat aseelliset ryhmät – ja sen toimeenpanijana presidentti Alvaro Uríbe ja Kolumbian armeija. Alueen asukkaille asetettiin ulkonaliikkumiskielto.

Iskun jäljiltä lähes sata ihmistä katosi, 88 ihmistä tapettiin armeijan ja sitä tukevien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Ihmisiä kidutettiin, satoja pidätettiin mielivaltaisesti.

Lokakuussa 2019 vierelläni istuva nuorukainen oli iskun aikaan vasta muutaman kuukauden ikäinen.

”Olen nähnyt, kun ihmisiä tapetaan. Olen nähnyt aseita ja niiden lataamista, ihmisiä pistooli kädessä kadulla”, Juan David Osorio Urrego sanoo.

Juuri nyt poikaa huolettaa arkisempi asia: äidin jaksaminen. 

”Äiti alkaa kuoria maissia aamuyöllä, raataa kädet verillä. Isä myy kärryistä mazamorraa, maissista tehtyä maitojuomaa.”

Lapsia portaiden viereen rakennetussa liukumäessä.
Joukkoliikenteen kehittämisen ohella kaupunki on jakanut lähiöiden asukkaille maalia, jotta he voisivat tehdä kotiseudustaan viihtyisämmän. Kuva: David Estrada Larrañeta
Kaverukset istuvat kädet toistensa harteilla.
Juan David Osorio Urrego, 16, unelmoi matkoista kaukaisiin maihin. Haaveissa on myös oma myymälä, jossa hän möisi omaa lippismallistoaan. Vierellä Alejandro-ystävä (oik.). Kuva: David Estrada Larrañeta

Nyt eletään kuitenkin valoisampaa vaihetta, Juan David sanoo. Hän työskentelee sisäänheittäjänä Grafilandia-taidegalleriassa, jossa myydään graffitien kuvista painettuja vaatteita ja julisteita.

On käynyt näet niin, että tämä huumesodan tyyssija vetää nykyisin kaduilleen turisteja eri puolilta maailmaa.

Juan David kirjoittaa vihkoonsa turisteilta oppimiaan uusia englannin kielen sanoja. 

”Maanantai on vapaapäivä. Silloin toimin usein turistioppaana.” 

Paikallisoppaat kertovat turisteille väkivaltaisesta historiasta vuorille maalattujen graffitien välityksellä. Graffiteissa huudetaan oikeutta, rauhaa ja tasa-arvoa, esi-isien viisautta.

Historia työllistää alueella satoja ihmisiä. Turismi luo yrittäjyyttä: kahviloita, ruokakojuja, käsityökojuja, opaspalveluita, esiintyviä tanssiryhmiä.

Kasvokuva tatuoidusta lippispäisestä miehestä.
Koko ikänsä Comuna 13 -lähiössä asunut Andrés, 30, tanssii turisteille. Ryhmässä on tanssijoita myös Kolumbian muista osista ja talousahdingon riivaamasta Venezuelasta asti. Tieto turismista on houkutellut heidät tänne tienaamaan. Kuva: David Estrada Larrañeta
Köysiradan vaunu kulkee korkealla kaupungin valojen yllä.
Medéllinin metrocablen mallina on ollut Kolumbiassa 1930-luvulla kehitetty köysiratateknologia, jota käytettiin kahvin kuljettamiseen. Kuva: David Estrada Larrañeta

Iso elämänlaadun parannus täällä vuorilla liittyy sosiaaliseen kaupunkisuunnitteluun ja teknologiaan. Sen päämääränä on ollut väkivallan vähentäminen. Yksi keino on ollut eristäytyneiden lähiöiden liittäminen muuhun kaupunkiin ja niiden viihtyisyyden lisääminen. Korkealle kohoavat sähköiset liukuportaat ovat helpottaneet ihmisten arkea ja työssä käymistä.

Ratkaisevin kohennus on kuitenkin metrocable. Medellínin kaupunki toteutti vuonna 2011 hissijärjestelmän, joka kuljettaa vuorilla asuvia ihmisiä laaksossa sijaitsevan kaupungin metrolle. 

Minua alueella kierrättävät paikallisoppaat Sandra Micena, 38, ja Berta Martinez, 33, muistavat hyvin ajan ennen hissiä ja liukuportaita. Nämä naiset ovat eläneet väkivallan keskellä ja ovat nyt kertomassa tarinaa positiivisesta muutoksesta, jonka välineinä ovat olleet hip hop, tanssi, graffitit, liukuportaat ja vuorihissi.

Mies tekee breakdance-liikettä katsojien edessä.
Medéllinin kaupunki on saanut tunnustusta innovaatioistaan, joilla se on onnistunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä, luomaan kulttuuritiloja ja vähentämään rikollisuutta. Yksi keino on ollut nuorten ohjaaminen tanssiryhmiin ja elannon tarjoaminen sitä kautta. Kuva: David Estrada Larrañeta
Punasävyinen graffiti porrasseinämässä.
Alueen graffitit kertovat paitsi väkivallasta, myös maan elinvoimasta ja kulttuurisesta rikkaudesta. Kuva: David Estrada Larrañeta
Aseistautunut vartija partioi ulkona olevien liukuportaiden edessä.
Korkealle kohoavat liukuportaat ovat helpottaneet lähiöiden ihmisten arkea ja työssä käymistä. Suunnitelmissa on jatkaa niiden rakentamista yhä ylemmäs. Aseistautuneet vartijat pitävät huolta alueen turvallisuudesta. Kuva: David Estrada Larrañeta

Valokuvaaja  David Estrada Larrañeta asuu vaimonsa ja pienen poikansa kanssa Medéllinin kupeessa rauhallisella, maaseutumaisella asuinalueella. 

”Comuna 13 -lähiön dokumentointi herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia kuten lähes mikä tahansa yhteiskunnallinen aihe Kolumbiassa. On totta, että turismi on tuonut alueelle paljon mahdollisuuksia, mutta toisaalta se myös peittää alleen mutkikkaan ja väkivaltaisen todellisuuden.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Sinimekkoinen nainen poseeraa

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.