Kirjailija-dramaturgi Heini Junkkaala
Heini Junkkaala on kirjoittajana monipuolinen. Hänen esikoisromaaninsa, lasten- ja nuortenkirja Kymmenen tikkua laudalla (Otava) ilmestyi viime vuonna.

Heini Junkkaala kirjoittaa elämäntarinoita näyttämölle – "En aja tiettyä agendaa sateenkaarikirjoittajana"

Helsinkiläinen dramaturgi-kirjailija Heini Junkkaala tunnetaan ennen muuta sukupuolivähemmistöteemoja käsittelevistä näytelmistään. Uusin teos tuo näyttämölle vaiennetun kirjailijan Elvi Sinervon runot.

Teksti: Hanna KallioKuva: Noora Geagea

PitkätIhmisoikeudetVähemmistötGenderSuomi

Jos pitäisi nimetä yksi kirjallisuuden laji, joka tuntuu kaikkein vieraimmalta dramaturgi-kirjailija Heini Junkkaalalle, se olisi juuri runous.

Kuitenkin, kun kaksi tuttua näyttelijää ehdotti Heini Junkkaalalle esityksen tekemistä Elvi Sinervon runoista, Junkkaalan kiinnostus heräsi. Sinervo oli 1930-50-lukujen poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vasemmistolainen rauhanaatteen kannattaja, joka tuomittiin jatkosodan aikana vankeuteen valtiopetoksen valmistelusta. 

Merkittävimmän runokokoelmansa Pilvet Sinervo kirjoitti vankila-aikanaan. Kirjoituspaperina oli vessapaperi, ja kynä oli ommeltu hameen helmaan. Sinervo ei ole suurelle yleisölle kovinkaan tuttu. Runot Oi lintu mustasiipi ja Natalia ovat monelle tuttuja Kaj Chydeniuksen säveltäminä lauluina. 

”Sinervo koki tulleensa kirjailijana vaiennetuksi, luultavasti poliittisista syistä”, Junkkaala kertoo. 

Näistä aineksista syntyi Junkkaalan käsissä runoteos Elvi S – Huomisen tekijä, joka tulee ensi-iltaan Kom-teatterissa 1.9.

Kunnianosoituksena vaatimattomista oloista lähtöisin olevaa ja suuren osan elämästään niukkuudessa elänyttä runoilijaa kohtaan, myös hänestä tehty esitys on Junkkaalan sanoin ”köyhää teatteria”. Se toteutetaan teatterin aulassa ja näytelmän lavastus on pelkistetty.

 

"Jääminen kahden sukupuolen väliin on tuottanut surua ja vierauden tunnetta."

 

Esityksessä liikutaan puheen ja laulun rajapinnassa. Näyttelijöiden äänet ovat keskiössä, kaikki äänet tuotetaan näyttämöllä eikä niitä vahvisteta. Elvi Sinervolla oli voimakas usko ihmisen voimavaroihin ja hän korosti yksilön vapautta ja velvollisuutta kasvaa täyteen mittaansa. 

"Toteutus mahdollistaa yleisölle lähikuvan ihmisestä kaikessa paljaudessaan”, Junkkaala sanoo.

Uuden kirjallisuuslajin valtaaminen on tehnyt luomisprosessista mielenkiintoisen.

”Vieraalla maaperällä oleminen tuo tekemiseen taiteellista vapautta ja leikkimielisyyttä. Sinervon runot ovat syviä mutta suoraviivaisia ja ne on helppo ottaa vastaan jo ensi kuulemalla. Siksi ne toimivat hyvin myös näyttämöllä”.  

 

Ennen tarttumista Elvi Sinervon runoihin, Junkkaalalla oli takanaan jo mittava ura näytelmäkirjailijana. Hänen näytelmänsä, kuten Kristuksen morsian, Axel – soolo miesäänelle ja Homoäiti ovat tavallisesti olleet sekä yleisön että kriitikoiden rakastamia.

 Sukupuolivähemmistöt on näitä kaikkia yhdistävä teema. Junkkaala kertoo, että aihe ei jätä häntä kirjoittajana rauhaan. 

”Ollessani teatterikoulussa tuntiopettajana täytin lomaketta, jossa kysyttiin sukupuolta. Kirjoitin lomakkeeseen ”vaihtelee”. Minulla ei ole tarvetta muuttaa itseäni kehollisesti, mutta jääminen kahden sukupuolen väliin on tuottanut surua ja vierauden tunnetta. Kirjoitan siitä, mistä on pakko”, Junkkaala toteaa. 

 

"Koen, etten voi uhrata totuutta eli yksilön kokemusta miellyttääkseni tiettyä ihmisryhmää”.

 

Vähemmistökysymysten käsitteleminen näyttämöllä voi aiheuttaa myös jännitteitä. Esimerkiksi Axel – soolo miesäänelle -esityksessä lahjakas laulaja käy läpi hormonihoidon osana sukupuolen korjausta. Tämän seurauksena hän menettää korkean, kuulaan lauluäänensä. Esityksen lopussa Axel pohtii, oliko kaikki sen arvoista. Hoitojen kyseenalaistaminen ei ole miellyttänyt kaikkia samassa elämäntilanteessa olevia. 

”En aja tiettyä agendaa sateenkaarikirjoittajana vaan kerron yksittäisten ihmisten tarinoita. Koen, etten voi uhrata totuutta eli yksilön kokemusta miellyttääkseni tiettyä ihmisryhmää”, Junkkaala miettii. 

Heini Junkkaala kertoo, että asettuminen alttiiksi julkiselle keskustelulle ja arvioinnille on työn raskaimpia puolia, mutta toki myös valittu osa. Aina omat hengentuotteet eivät saa kriitikoita ja yleisöä puolelleen.

”Teosta kohtaan esitetyn kritiikin ottaa helposti henkilökohtaisesti. On kuitenkin upeaa, että teatterista kirjoitetaan paljon. Se ei ole itsestään selvää kaikkien taidemuotojen kohdalla”. 

 

"En voi tietää, kuka olen seuraavan teoksen jälkeen."

 

Heini Junkkaala kertoo olevansa joka päivä kiitollinen mahdollisuudesta toimia unelma-ammatissaan. Kirjoittamalla hän pystyy hahmottamaan, mitä ajattelee asioista. 

”Opin ymmärtämään paremmin itseäni, kanssaihmisiäni ja ympäröivää todellisuutta. Havainnoin ja kirjaan elämääni, katson sitä ulkopuolelta ja otan siihen etäisyyttä, mikä on toisinaan raskastakin”, Junkkaala pohdiskelee. 

Tällä hetkellä Junkkaala kirjoittaa Pirkko Saision elämäkertaa, joka ilmestyy vuonna 2022. Työn alla on myös lapsettomuutta käsittelevä näytelmä, jonka ensi-ilta on vuonna 2023. Homoäidistä on lisäksi tulossa kuunnelma ja kirja. 

”Olen toistaiseksi saanut itse valita teosteni aiheet ja lähtökohdat, ja toivon, että näin on jatkossakin. Koen muuttuvani ja kehittyväni jokaisessa kirjoitusprosessissa ja jokainen tekemäni työ vie minua kohti seuraavaa teosta. En voi tietää, kuka olen seuraavan teoksen jälkeen”. 

Kirjoittamiseen liittyvä rauha ja yksinolo on Junkkaalalle tärkeää, mutta toisaalta hän tähtää teksteillään voimakkaasti vuorovaikutukseen muiden kanssa. Häntä ei kiinnostaisi kirjoittaa vain itselleen. 

”Tunnen onnistuneeni työssäni, kun näytelmäni herättää katsojassa tunteita ja kenties sysii hänen omia prosessejaan liikkeelle”. 
 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!