Köyhien on ok sairastaa ja kuolla kulkutauteihin, rikkaan pohjoisen ei?

Aasiasta katsottuna suomalaisten koronapaniikki tuntuu ylimitoitetulta.

Teksti: Mimosa Hedberg

NäkökulmatTerveysNepal

Kerroin nepalilaiselle ystävälleni, että Suomessa kauppojen hyllyt tyhjentyvät nyt vessapaperista koronaviruksen takia. Täällä on totuttu kyykkyvessoihin ja vedellä huljutteluun, joten tyhjät vessapaperihyllyt tuntuvat nepalilaisista lähinnä absurdeilta.

Ovatko suomalaiset tulleet hulluiksi, hän kysyi.

Täältä Nepalista katsottuna Suomen koronapaniikki tuntuu saaneen melkoiset mittasuhteet. Helsingin Sanomat uutisoi, että neuvova koronapuhelin ruuhkautui täysin, sillä johtajalääkärin mukaan soittoja on tullut ”holtittoman paljon”.

Samansuuntaista viestiä on tullut ulkoministeriöstä, kun sekä kotona että maailmalla matkustusjärjestelyistään panikoivat suomalaiset ruuhkauttavat ministeriön päivystystä.

Toki herkästi tarttuva virus on syytä ottaa vakavasti ja riskiryhmille kyseessä on tosipaikka. Silti en voi olla ajattelematta: epidemioita on ollut 2000-luvulla lukuisia, mutta yksikään niistä ei ole kunnolla kulkeutunut vauraan pohjoisen koteihin.

Miten paljon rikkaat länsimaalaiset ovat tuudittautuneet siihen, että kulkutaudit koskettavat aina pääosion köyhiä ja väkirikkaita maita jossain kaukana globaalissa etelässä, poissa omilta kotinurkilta?

 

"Ehkä olemmekin vain tottuneet ulkoistamaan kärsimyksen muualle, kauas uinuvista lähiöistämme ja perjantain viini-illoistamme."

 

Faktoja pöytään: kulkutaudit ovat kiertäneet globaalia palloamme viime vuosina, esimerkkeinä erityisesti Aasiassa riehunut sars vuonna 2002 (liki 8100 tapausta, 774 kuollutta), Lähi-idässä vaikuttanut mers vuonna 2012 (liki 2500 tapausta, 858 kuollutta), Länsi-Afrikassa kuolemaa niittänyt ebola vuonna 2014 (33 600 tapausta, 13 562 kuollutta) ja Latinalaista Amerikkaa vuonna 2014 vitsannut zika (jopa 500 000 epäiltyä tapausta, 18 kuollutta). Puhumattakaan malarian tai ripulin kaltaisista kestosuosikeista.

Koska nämä taudit eivät ole juurikaan koskettaneet Eurooppaa ja muita länsimaita, eivät uutisotsikot ebolaan kuolevista afrikkalaisista tai sarsin kaatamista aasialaisista ole jaksaneet kovin pitkään kiinnostaa. Nyt tilanne on toinen, eikä suomalaismedioista tahdo muita uutisaiheita kuin korona enää löytyä.

Uuden viruksen tupsahtaminen oman elinpiiriin tuntuu järkyttäneen pahasti pohjoisen ihmisten turvallisuuden tunnetta. Korona leviää kulovalkean tavoin Euroopassa, kun esimerkiksi Afrikassa tapauksia on ollut toistaiseksi häviävän vähän. Nepalissa ja Tansaniassa vahvistettuja tapauksia on kussakin yksi.  

Monelle suomalaiselle viruksen poikkeuksellinen leviäminen voi tuntua jopa shokilta. Ehkä olemmekin vain tottuneet ulkoistamaan kärsimyksen muualle, kauas uinuvista lähiöistämme ja perjantain viini-illoistamme.

 

"Globaalissa maailmassamme rikas pohjoinen ei ole turvassa uusilta uhilta, jotka on perinteisesti liitetty tropiikin lämpöön ja tummahiuksisiin ihmisiin."

 

Vaikka Nepalissa epidemia ei ole vielä puhjennut, sijaitsee 30 miljoonan asukkaan vuoristovaltio Kiinan ja Intian väririkkaiden jättivaltioiden välissä puristuksissa, lähellä tapahtumien polttopistettä. Virus lähti liikkeelle naapurimaasta Kiinasta, ja Intiassakin tartuntoja on todettu yli 100, lisää vahvistuu päivittäin.

Nepalissa ei silti nähdä syytä paniikkiin ja elämä jatkuu liki ennallaan. Valtio on tehnyt toki järkeviä ennakoivia toimia, kuten perunut suuret kokoontumiset, asettanut matkustusrajoituksia ja lopettanut lentokenttäviisumien myöntämisen kaikille kansalaisuuksille sekä jopa perunut Everestin kiipeilysesongin.

Siitäkin huolimatta, että taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan musertavat turismista elävälle kehittyvälle taloudelle ja yhdelle Aasian köyhimmistä maista. Toimia on silti Nepalin mukaan tehtävä.

Globaalin etelän ei ole ok sairastaa ja kuolla kulkutauteihin, ei myöskään rikkaan pohjoisen. Toimia on tehtävä myös Suomessa ja Euroopassa, mutta panikointi kannattaa lopettaa.

Suomalaisten kannattaa viimeistään nyt sisäistää se fakta, että globaalissa maailmassamme ei rikas pohjoinen ole turvassa uusilta uhilta, jotka on perinteisesti liitetty tropiikin lämpöön ja tummahiuksisiin ihmisiin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Mimosa Hedberg

Mimosa Hedberg

Kirjoittaja työskentelee Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana Nepalissa.